Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koti. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. lokakuuta 2015

DIY lasinaluset ja kirjelokerikko- memo

Melkein ite tein.


Askossa oli viikonloppuna hyviä tarjouksia ja tulin ostaneeksi tämmöisen seinälle ripustettavan, huopaisen lehtitelineen. Tuumin, etten tarvitse noita kaikkia lokeroita kumminkaan ja tein niistä ihan tyylikkäät lasinaluset. Vaikka ite sanonkin.


Muottina sai toimia Pentikin vanha maljakko ja lastenhuoneesta ryöväsin valkoisen puuvärikynän lainaan.


Hukkapaloista tuli sydänmagneetteja jääkaapin oveen.


Kun telineen alapuolelle nyt jäi tilaa, niin siihen voi laittaa aina vaihtuvan taidenäyttelyn.


lauantai 21. helmikuuta 2015

Lauantain höpinöitä

Lauantai on ollut sateinen ja harmaa. Ulkona on niin märkää ettei juuri huvita lähtä lenkille. Hahaa, hyvä tekosyy laiskotella ja syyä suklaata!
Cittarissa oli tarjouksessa Fazerin Winter edition, omena- krokantti tumma suklaa....
Virkkasin muuten eilen niin kauan, että oikea käsi vihottelee nyt. Mutta ajattelin jatkaa tänään vielä säärystimiä koska kohta on kesä eikä kai niitä tarvita! Tai toivottavasti ei tarvita, eihän tästä meidän kesästä voi koskaan olla varma!
Tosin ajattelin niistä yhteen jutskaan nimenomaisesti tarkoitettuja, niin ettei vuodenajalla niinkään ole väliä.

Nämä edellisessä postissani vilahtaneet nahkakengät on mun omat vanhat kenkäni. 
Niistä tulee aina mieleen yksi lapsuuteni lempisaduista, jossa tyttö sai punaiset kengät omenan kuoresta. Muistaakseni sen nimi on Omenannahkakengät. Se kirja on minulla tallessa mutta en nyt sitä löytänyt tähän. Onkohan jollekin muullekin tuttu? Siinä on onnellinen loppu.
Samasta kirjakerhosta on aikanaan tullut myös sellainen kirja kuin Mirri Manteli. Se on rakkain satukirjani ja luen sitä myös mielellään omille lapsille, nekin osaa sen varmaan ulkoa.

Näitä kahta koiruutta parempia ystäviä saa hakea. Onneksi niistäkin tuli ystävät toisilleen ihan helposti. Isompihan on ollut meillä kohta kahdeksan vuotta, pienempi vasta viime syksystä.
Tosin en missään tapauksessa suosittele kenellekään hankkimaan näin suuren kokoeron omaavia koiria. Meilläkään ei koskaan jätetä kahdestaan näitä, mikä koirien itsensä kannalta tietysti on sääli. Kun ne haluisivat selkeästi olla yhdessä. Mutta kun tämä suurempi alkaa leikkimään, se voi läpsäistä jättitassullansa toista ressukkaa päähän tai muuta sellasta.
Mutta arvatkaa vain, kumpi näistä meillä pitää komentoa toiselle? No niin, pikkurakkihan se. Se on kova ojentamaan rähisemällä isommalle, jos se vaikka erehtyy liian lähelle keittiönpöytää.


Ilona on jo vähän kyllästynyt kun olen viime aikoina kuvannut sitä niin paljon.
Viettäkää kiva viikonloppu,
minäkin tästä lähden muun perheen joukkoon tonne olkkarin sohvalle.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Pääasioita

edit* käy osallistumassa Novita Joki- lanka+ pöllö- arvontaan tästä:
Ehdota blogilleni nimeä

Eilen sain ittestäni sen verran irti, että raahauduin puoliväkisin kampaajalle. Oon ollut tosi pitkään ihan maassa sattuneista, erinäisistä tapahtumista johtuen, ja alkoi tuntua että jotain piristystä tarvitaan. Siinä vaiheessa kun joka paikkaan pitää lähteä pipo päässä vaan siksi että otsatukka on ylikasvanut eikä sitä jaksa millään ilveelläkään vääntää ihmisen näköiseksi, olihan se varmaan jo aikakin.


Meillä alkaa olla pitkäaikainen haave kohta toteutumassa, ja sen vuoksi soittelinkin neuron polille, että otan vastaan peruutusaikoja mielelläni, että saan alta pois nuo kaksi käyntiä ( tätä kirjoittaessa muistan, että onhan mulla vielä se reumalääkärin määräämä hermoratatutkimuskin...taidan perua sen, sillä se kuulemma sattuu...ja ei siellä kumminkaan mitään selviä)
jotka oisivat olleet vasta helmikuussa. Sanoivat, että peruutuksia tulee todella harvoin ...menipä päivä tai kaksi ja soittivat, että minulle on huomenaamulla peruutusaika tarjolla. Siispä olin tänä aamuna pari tuntia neuropsykologin testeissä ja haastattelussa. niistä tulee sitten myöhemmin tulokset, mutta sen verran se nainen kertoi, että selvästi oli testejä tehdessäni havaittavissa kuormittuvuutta ja muistin väsymistä, ja että minulle tulee sitten lääkärille aika ja kun menen ihan kohta siihen pään magneettiin saa hän siitä tärkeää lisäinformaatiota. Esimerkkinä voisin sanoa teille, että kun piti minuutissa luetella s- kirjaimella alkavii sanoja, en pystynyt mitenkään saamaan mitään päähäni. Ihan sen minuutin loppuessa sitten keksin yhden, ping!
Siili.
Aivan järkyttävän noloa. Mutta näillä mennään, enkä ole yhtään masentunut tai allapäin tän takia, taikka pettynyt itseeni.

Muisti pätkii joka hetki erittäin paljon, mutta yllättävän paljon sitä silti myös muistaakin. Kaikenlaista stressiähän sitä aina pukkaa olemaan. Yksi lapsista on rissannut ja rassannut iltaa ja aamua, ihan mahdotonta hommaa, joka alkaa jo tarttua kahteen nuorimmaiseenkin.
 
 Ilona - chihulle tuli juoksut ja se on nyt vaikuttanut vaisulta jopa niin että kuumeenkin mittasin eilen illalla. Se oli onneksi 38,7. eli koiran normaalilämpö. Meillä kun on karvaita kokemuksia narttujen kohtutulehduksista, niin olen ihan varpeillani tämän asian suhteen.


Basso taas on aiheuttanut murhetta tuon allergiansa tai mikä ikinä onkaan takia. Karvat lähtee ja iho haisee pahalta. Siis oikeasti tosi pahalta. Pesen sen noin kerta viikko Malasebilla. Rasvaan sitten jollain tosi rasvaisella, esim. Tummelilla koiran ihoa, sillä se on ollut niin kuiva että rapisee. Nyt on toinen iso säkki menossa eläinlääkäriltä hankittua hypoallergeenista Royal Caninia.

Mitään muuta vaikutusta en ole huomannut kuin, että koira on nyt vähän lihonut ja ruoka siis varmasti imeytyy paremmin. Paljon olllaan mietitty, onko tässä asunnossa jotain,

sillä Ilonahan raapii myös itseään ihan kokoajan, ja sekin syö nyt siis tuota samaa allergiamuonaa. Meillä ihmisillä kutittaa silmiä ja minullahan on todettu astma täällä asumisen aikana. Nyt on yhdellä lapsista astmalääke menossa pitkittyneen yskän takia. Tosin koulussa on sisäilmongelma. Mutta kun ollaan tässä kodissakin vuokralla...ehkä vaan sitten muutetaan pois.

Muutenkin ois halu päästä johonkin, missä rakas vahtikoira saisi olla pihalla ja vahtia, eli suorittaa omaa syvintä olemustaan, ehkä se sitten paranisi, sillä kyllä kai koirakin on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, siinä missä ihminen?
 Sillä kun koirat ja lapset ovat onnellisia, on äippäkin onnellinen eikös?


Rakkain terkuin
Anne

perjantai 12. joulukuuta 2014

Tänään satoi lunta


Ihanaa,  tänään satoi lunta. Tykkään talvesta ihan oikeesti mutta kukapa näistä mustista vesikeleistä välittäis. Kävin lahjaostoksilla tossa Ideaparkissa heti aamusta ja poikkesin samalla Pentikin PopUpStoreen.


Mukava ylläri oli, kun en yhtään huomannu että siellä olikin ale kransseista ja torkkupeitoista, aina kivempi, kun loppusumma onkin pienempi kuin oli odottanut.






Joulunpunainen kranssi löysi siis tiensä meijän oveen. Koko aamun aattelin, etten voi ostaa itelle mitään, sillä kuten kaikki lapsiperheelliset tietää, on se melkoinen rahareikä kun lähtee tirpanoille lahjoja hankkimaan. Mutta kun Pentikiltä on kiva käyä ostaan pikkutuliaislahjoja joulun kyläilyjä aatellen, niin sorruin kranssin ostoon. Koko perheellehän se tavallaan on, mutta enemmän minulle, koska minullehan se on tärkeää että koti on nätti :)
Viikonloppuna onkin taas synttärijuhlintaa tiedossa, joten pitää alkaa tästä kakkua täyttämään.
Mukavaa viikonloppua!
Anne

torstai 20. marraskuuta 2014

Kuulumisia

En ole juuri käynytkään koneella vähään aikaan, ja tulin nyt vähän kertomaan kuulumisia. Jouduin perjantai-aamuna viime viikolla niin sanottuun kotitapaturmaan jossa loukkasin pääni ihan kunnolla.
Basson herkkua on höyrytetty parsakaali
Meidän Basso on mennyt ihan sekaisin tuon uuden narttukoiramme takia. ( Nyt se on juuri eilen kastroitu ) Valvottanut meitä yöt raapimalla kaappien ovia ja mouruamalla ja haukuskelemalla. Siinä vaiheessa olin jo niin väsyksissä että laitan osan kyllä sen piikkiin, osa menee ihan osastoon sukuvika kun suksi ei luista. Olin sinä aaamuna käyttänyt sitä ulkona jo ainakin nelisen kertaa, ja laitoin sen sitten noin kymmenen aikoihin kiinni tuohon terassin oven kahvaan, koska aina vaan tahtoi ulos ja mulla oli tytön syntymäpäivä valmistelut edessä.. Menin sitten pääni työntämään ovenrakoon kun se haukkui. Tielle ilmestyi varmaankin juuri silloin koira, ja Basso vahtivana koirana ampaisi täysiä eteenpäin vetäisten remmillään oven kiinni. Mun pääni jäi sitten sen ulko-oven ja tiiliseinän väliin.

Tajunnantason lasku tuli viiveellä terveyskeskuksessa, josta piipaa- auto vei Oysiin. Yläpaine laski 80 ambulanssissa ja luulinkin että roikottaako ne mua pää alaspäin vaikka olin pyytänyt että nostavat paarit istuma-asentoon koska oli niin huonovointinen olo.  Puhe puuroutui hetkeksi ja alkoi nukuttaa. Päätä ei ole särkenyt lainkaan, kuin vasta tänään. Olen kyllä kiitollinen, että jäin henkiin, eikä ilmeisesti mitään pysyvää vammaa päässyt tulemaan. Nyt pitää antaa aivoille aikaa levätä ja palautua iskusta.

Enempää en tällä kertaa jaksa koneella olla. Keskittyminen on vielä vaikeaa, ja näytön kirkkaus alkaa sattumaan päähän. Suurin osa tapaturmista sattuu kuulemma kotiympäristössä tai jotain. Niin että olkaahan varovaisia. Ei voi tietää. Mitä sattuu.

Rakkain terkuin
Anne

torstai 23. lokakuuta 2014

Voihan virkatut värkätyt punotut narut

Blogailu on jäänyt viime aikoina vähemmälle.  Syystä että olen ollut pitkään sairaana enemmän ja vähemmän mutta yhtä kaikki voimat on olleet vähissä. Loppukesällä pieni ihminen menehtyi, oli vasta 13 viikkoa, mutta siitä alkoi sitten minun sairaalassaolokierteeni. Kun hän ei halunnut tulla pois. Kaavintaa minulle ei tehdä, koska olen siihen ( verenvuotoon)  kerran meinannut kuolla ja lääkärit olivat kerta toisensa jälkeen sitä mieltä, että ei aleta tekemään. Silloin keskeytyivät opinnotkin, ei siinä osannut keskittyä mihinkään. Yritin kyllä osastolla ollessani lukea, mutta se oli vain sellaista kivunsiirtoa, sai keskitettyä ajatukset toiseen, vaikka lukemastani en myöhemmin muistanut yhtään mitään.

"Kaikkihan me kuljemme tomussa, mutta jotkut meistä näkevät tähdet. " Oscar Wilde on sanonut. Jotenkin elämästäni katosivat värit jonnekin. Minä en enää nähnyt niitä tähtiä. Metsässä kulkiessa en nähnyt kaunista kesää, en metsän kukkia. Mutta nyt näyttää, että värit olisivat palaamassa. Näen taas tähdet.

 Jäljelle jäivät kuitenkin reumakivut kovimpana kuin koskaan on ollut, mutta eiköhän niistä selvitä. Voimakkaita kipulääkkeitä joudun nyt napsimaan ja se on kontrolloivan luonteeni vastaista. Ettei vain tulisi riippuvuutta. Mutta olen sallinut itselleni tämän, sillä en halua kroonistuvien kipujen tuhoavan elämänhaluani ihan täysin. Omega- 3 kapselit loppuivat muutama viikko sitten, ja nyt odotan postista uutta satsia. Hauska nähdä, onko mitään vaikutusta kun alan niitä taas ottamaan.

Tuli sitten taas huudettua Huutiksesta uusi matto. Se mikä mun mielestä näissä matoissa on niin hauskaa ja kätevää, on tuo niiden helppo pestävyys. Koneeseen vaan ja puhdasta tulee.Tää oli virkattu vähän erilaisesta kuteesta, hassun pörrösen näköinen, vai mitä?

Ilona on mun vauva nyt. Nimensä mukaisesti siitä on mittaamattoman paljon iloa meille kaikille. Koitin aluksi sitkeästi opettaa sitä nukkuun omassa petissä yöllä, mutta oikeesti on myönnettävä totuus nyt: mun vieressä se nukkuu peiton alla. Kun aamulla herään , niin siellähän se pötköttää.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Puolukkapiirakan aika


Lienee taas aika, jolloin puolukkapiirakkaa tehään ja on tehty monessakin taloudessa. Niin meilläkin. Tämä ohje on tosi helppo muistaa vaikka ulkoa. Päälle ei tule kuin pelkät marjat. Kermaviili kostukkeita voi tietenkin kukin säveltää oman mielensä mukaan.

Ensinnä vatkaa sekaisin ja hyväksi vaahdoksi voita 150 g ja sokeria 1 1 / 4 dl.

Toisena lisää munia 1 kpl ja sekoita.

Sitten  kolme ainesta keskenään sekoitettuna:
1 ½  dl vehnäjauhoa
1 ½  dl grahamjauhoa
1 tl leivinjauhetta

Lisää nämä esim. kolmessa erässä välillä sekoittaen.

Voitele piirakkavuoka ja kaada taikina siihen. Lisää päälle marjoja niin paljon kun sielu sietää.

Paista 200 asteessa n. 25 - 30 min.
Ripottele sokeria kuuman piirakan päälle. Maistuu ihanalta vanilja jäätelön kanssa!


perjantai 9. toukokuuta 2014

White Housessa piristymässä

Viime aikojen tapahtumien valossa minusta tuntuu, että nyt olen eräällä alueella tavallaan nähnyt kaiken. Mutta silti tiedän, että en, en ole. Elämä ja ihmiset ovat joskus arvaamattomia, ja kaikella on kai se jokin tarkoitus omaan elämäämmekin.  Itse olen taas oppinut karvaasti , että luottaa ei saa liikaa , varsinkaan jos ei tunne hyvin. Silti tiedän, että luotan uudestaan taas jossain, johonkin. Kun on perusluonteeltaan sellainen, että aina uskoo kaikista hyvää. Mutta elämä aina opettaa. Onneksi aina on paljon myös niitä ihania ja luotettavia ihmisiä, ja tämänkin episodin aikana olen tutustunut moneen mahtavaan tyyppiin! Kiitos heille.

Ystävä toi yllättäen suuren kukkapuskan, tämä yksi kukka on sinnitellyt siitä puskasta hengissä monia viikkoja! 

Teimme pojan kanssa ihan ex- tempore reissun Kiiminkiin White House- liikkeeseen. Tämä oli tarkoitettu omaksi piristykseksi ja onnistui kyllä hyvin!
Pojalle oli toooosi raskasta olla siellä naisten hömpötyksien keskellä. Koko ajan huokaili raskaasti ja - kuuluvasti!



Ihanaa. Niin paljon kaikkea ihanaa. Tyynyjä en saa enää ostaa. Aika monta olisi tehny mieli...

Tämä suuri hyllykkö jäi harkintaan. Poikakin tässä vaiheessa vähän innostui, kyllä kuulemma kelpaisi leluhyllyksi. Oisi niin mukava saada jokin yhteinäinen säilytysjärjestelmä. Tosin väri ei passaa valkovoittoiseen lastenhuoneeseen- mutta värinä ihan ok ja siihen sitten samansävyistä tyynyä ym...saan tekosyyn ostaa lisää tyynyjä.
Kuvat olen ottanut White House: sta
Ihana nurkkaus pikkuneidille, onneksi ei ollut tällä kertaa mukana....
Kaiken kaikkiaan kaunis myymälä ja paljon eri merkkejä tarjolla. Mukaan lähti meidän kotiin pientä GreenGaten tekstiilijuttua ja Riviera Maisonin laseja ja muuta pientä tarpeellista. Pientä on aina helppo ostaa, suurempia onkin sitten ihan hyvä vähän aikaa harkita....
Mukavaa viikonloppua!
Anne

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Kesän tulo - mikä ihana tekosyy

Valoisan, lämpimän kesän odotus,

lähestyvä juhlakausi- mikä mahtava tekosyy hankkia jotain uutta kotiin. Tai jotain vanhaa!




Millainen sinun tyylisi on?


Haaveiletko jostain hintavammasta kalusteesta? Ehkä se on designtuoli?










Valaisimilla on aika helppo luoda omaa , persoonallista tyyliä kotiin.

Ne ovat myös yleensä aika käteviä siirtää muutettaessa uuteen kotiin.






Kannattaa keräillä kuvia.

 Kokoa vaikka http://www.pinterest.com/ sinua miellyttäviä kuvia huonekaluista ja erilaisista kauniista kodeista ja terasseista. Näin saat hahmotettua paremmin omaa unelmakotiasi ja sitä, mikä olisi mahdollinen seuraava hankinta. Jos sinulla on aikaa, leikkaa lehdistä inspiraatiokuvia ja tee kodinsisustuksen aarrekartta!
Tarvittaessa on hyvä käyttää ammattilaista. Näin voi säästää rahaa, kun välttyy virhehankinnoilta.

Jos tavaraa on liian paljon, saattaa tunnelma olla suttuinen ja sekavanoloinen. Nyt on hyvä hetki kerätä kaikki turha siisteihin pinoihin odottamaan vaikka varaston hyllylle , sillä pian on taas valtakunnallinen Siivouspäivä!
Kannattaa kysellä ystäviä , tuttavia, naapureita mukaan- useampi myyjä kun houkuttelee paikalle enemmän ostajia, kuin jos olisit yksinäsi myymässä. Muista ilmoittaa myyntipaikkasi nettisivustolla.

Tämän jutun kuvat olen kerännyt Pinterestistä.

Terveisin
Anne