Blogilistan loppu

Blogilista on lopettanut toimintansa, 

joten jos olet seurannut blogeja sitä kautta, 

niin ehkä kannattaa nyt mennä tuonne osoitteeseen:

 

Blogipolku

siellä olen minäkin.

 Itse seurailen blogeja ihan tämän Bloggerin kautta,

 mutta on varmasti monia, jotka ovat käyttäneet blogilistaa. 

Minusta tuo Blogipolku näyttää hyvältä sivustolta, 

ja juutuin itsekin heti sinne lueskelemaan. 

Kalligrafia- mietelauseet poimin Positiivarit- sivustolta.

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille, muista nyt  sinäkin

osallistua 

jos et vielä huomannut!

Tuota kuvan tekstiä olen miettinyt viime päivät omalta kohdaltani paljon.

 Valvonut pari yötä tässä ihan vain, kun hermoilen, pääsenkö kouluun.

 Tai oikeastaan hermoilen sitä, että kun pääsen, 

miten muksut pärjää ilman minua.

 Hassuja mietteitä voi tulla väsyneenä mieleen.

 Sitten kun lopultakin nukahtaa, näkee villejä unia. 

Viime yönä muutin taloon,

 missä oli paljon kerroksia ja suurensuuria huoneita. 

Piti alkaa heti pyyhkimään pölyjä, 

sillä kaikki ne hienot ja arvokkaat huonekalut oli ihan pölyn peitossa.

 Joku vanha mummeli tuli ajamaan minua sieltä pois.

 Ehkä hermoilen ihan syystäkin, 

minähän olen ainakin toistaiseksi totaaliyksinhuoltaja, 

lasten isä ei välitä lapsia ottaa luokseen edes hetkeksi. 

Lapset ovat minun vastuullani ja varassani ainoastaan.

 Isovanhemmat ovat kaukana. 

Mutta kyllähän ne pärjää! Pärjäähään muittenkin perheiden lapset!

 Näin sitä on kiinnittynyt olemaan kotona,

 saatavilla, että pelottaa ihan hirveästi mitä siitä seuraa,

 jos äippä ei olekaan ihan heti siinä lähellä.  Jollain heti pää halki? 

Jotain karmeaa kumminkin. No ei vaiskaan, vanhin on kuitenkin jo 13.

Kuopus menee 

(toivottavasti saan paikan) ap- ja ip- kerhoon, 

niin sillä siitä jänskätyksestä selvitään. 

Eniten pahalta tuntuisi,

 jos pitäisi laittaa ekaluokkalainen kulkemaan yksin kouluun, 

siinä on se yksi autotien ylityskin.

Siinä tapauksessa en ottaisi opiskelupaikkaa vastaan,

en vaan voisi.

Omat koulupäivät tulisi olemaan 8- 16, 

lisäksi lauantaita usein.

 Hurjan kova tahti,

 kolmen vuoden tutkinto puolessatoista vuodessa. 

Vain 14 valitaan, pitäkää minulle peukkuja!

Säärystimet syysvärisestä Joki- langasta

Ihastuin Novitan Joki -lankaan, en millään ole voinut olla ostamati sitä kokoajan lisää Valintatalon tarjouksesta, vaikka rahat on tiukalla. Mutta pitäähän sitä olla jotain, mistä saa itelleenkin hyvää mieltä- eikö se niin mene, että kun äiti on onnellinen, koko perhe  on onnellinen?

Nämä on virkattu pylväillä, kumpaseenkin kului yksi lankakerä. Samasta langasta oon virkkaamassa torkkupeittoa. Tai no, jos en jaksa virkata peittoa, niin siitä tulee tyynynpäällinen. Jonka meijän koira sitten nuhjaa. Kun sen lähemmäs lampaita se ei pääse. Kasvattajan luona pentuna on sosiaalistettu lampaisiin, sieltä muistoja kai,ja geeniperimässäkin varmasti on tämä villasta tykkääminen. Yritän aina muistaa piilottaa kaikki langat joissa on villaa, muuten niitä keriä saa selvitellä seuraavaan kesään asti. Yleensä unohdan kuitenkin sen keskeneräsen työn piilottaa, ja sieltähän se piakkoin löytyy lattialta koiran pään alta ihan muodottomana ja varsinkin täynnä valkoisia karvoja....

Viime viikonloppunahan meillä jo tehtiin ekat pipparskakut. Tai minä poltin ne ekat, perinteitä kunnioittaen. Ite sain kyllä syyäkkin ne palaneet koirien kanssa...hih!

Samalla piti alkaa jotain muutakin paistamaan, kun kerran uuni oli lämmitetty, tytär kun halusi leipoa pullaa, ihan tavallista vain. Ei tarvinnut kauhian paljon neuvoa, aika näppärä leipurinalku!

Muistelen että kotona oli ikäänkuin perinteenä, että lauantaina leivottiin pullaa, pitkoja, korvapuusteja ja semmoisia. Tosin kun äiti oli vuorotyössä, niin isäkin leipoi, olihan hän ollut nuorempana leipomossa töissä. Omien lasten kanssa on tullut perinteeksi vähän enemmänkin tuo sunnuntaipäivän leipomishetki.

Hauskaa ja kauhistuttavaa karmaisevaa viikonloppua!

Voihan virkatut värkätyt punotut narut

Blogailu on jäänyt viime aikoina vähemmälle.  Syystä että olen ollut pitkään sairaana enemmän ja vähemmän mutta yhtä kaikki voimat on olleet vähissä. Loppukesällä pieni ihminen menehtyi, oli vasta 13 viikkoa, mutta siitä alkoi sitten minun sairaalassaolokierteeni. Kun hän ei halunnut tulla pois. Kaavintaa minulle ei tehdä, koska olen siihen ( verenvuotoon)  kerran meinannut kuolla ja lääkärit olivat kerta toisensa jälkeen sitä mieltä, että ei aleta tekemään. Silloin keskeytyivät opinnotkin, ei siinä osannut keskittyä mihinkään. Yritin kyllä osastolla ollessani lukea, mutta se oli vain sellaista kivunsiirtoa, sai keskitettyä ajatukset toiseen, vaikka lukemastani en myöhemmin muistanut yhtään mitään.

"Kaikkihan me kuljemme tomussa, mutta jotkut meistä näkevät tähdet. " Oscar Wilde on sanonut. Jotenkin elämästäni katosivat värit jonnekin. Minä en enää nähnyt niitä tähtiä. Metsässä kulkiessa en nähnyt kaunista kesää, en metsän kukkia. Mutta nyt näyttää, että värit olisivat palaamassa. Näen taas tähdet.

 Jäljelle jäivät kuitenkin reumakivut kovimpana kuin koskaan on ollut, mutta eiköhän niistä selvitä. Voimakkaita kipulääkkeitä joudun nyt napsimaan ja se on kontrolloivan luonteeni vastaista. Ettei vain tulisi riippuvuutta. Mutta olen sallinut itselleni tämän, sillä en halua kroonistuvien kipujen tuhoavan elämänhaluani ihan täysin. Omega- 3 kapselit loppuivat muutama viikko sitten, ja nyt odotan postista uutta satsia. Hauska nähdä, onko mitään vaikutusta kun alan niitä taas ottamaan.

Tuli sitten taas huudettua Huutiksesta uusi matto. Se mikä mun mielestä näissä matoissa on niin hauskaa ja kätevää, on tuo niiden helppo pestävyys. Koneeseen vaan ja puhdasta tulee.Tää oli virkattu vähän erilaisesta kuteesta, hassun pörrösen näköinen, vai mitä?

Ilona on mun vauva nyt. Nimensä mukaisesti siitä on mittaamattoman paljon iloa meille kaikille. Koitin aluksi sitkeästi opettaa sitä nukkuun omassa petissä yöllä, mutta oikeesti on myönnettävä totuus nyt: mun vieressä se nukkuu peiton alla. Kun aamulla herään , niin siellähän se pötköttää.

Banaani- nektariini smoothie mintulla

Kiva kun on taas se aika vuodesta, että kaupoista saa nyt makoisia nektariineja ja persikoita. Nektariinihan on siis tuo persikan sileäkuorinen muunnos. Tykkään itse enempi persikoista, juuri sen takia kun se kuori on sellainen hassuntuntuinen. No me nyt ollaan tällasia,tuli tästä mieleeni, laitoin eilen iltana pojalle selluloosakuituisen kertakäyttölakanan, kun en millään löytänyt puhdasta lakanaa kaapeista ja väsyneenä innostuin , kun avaamaton pakkaus nimeltään Höyhensaari kaapin perällä nökötti- poika innostui, että " ihana, tämmönen karkea!" ja toinen pienemmistä hihkui että tuoksuukin hyvälle! Ehkä ne sit on vaan pienestä onnellisia...no mutta asiaan.

Käytän itse useasti ohjeissani kevytmaitoa, ihan siitä syystä, että en tykkää, kun rasvaton maito vaahtoaa niin paljon. Se vaahto jotenkin ällöttää mua.
Sokeria en käytä nykyään ollenkaan.

Minttu tuo hiukan piristystä tähän juomaan, mielellään saa laittaa tuorettakin !

Sitten vain hiukan enemmän, jos tuoretta käyttää, ihan maun mukaan..

2 pientä banaania tai 1 ½ isoa
1 nektariini
vajaa tl kuivattua minttua
1 dl kevytmaitoa
1 dl hedelmämehua
1 dl vaniljajugurttia esim Arlan rasvaton vaniljajugurtti

 Itse asiassa en tiedä, miten terveellinen tää nektariini onkaan. Ainakin siinä on karoteenia eli A- vitamiinin esiastetta, ja jonkin verran C-vitamiinia. Mutta tosi hyvänmakuinen välipala, ja sopii vaikkapa grilliherkkujen kanssa tarjottavaksi. Tiesitkö muuten, että jos haluat kuoren pois, niin se lähtee helposti höyryttämällä hedelmää ihan pikku hetken kiehuvassa vedessä.

Huomenna onkin jo viikonloppu!
terkkuja
Anne

Kasvispizzapannaria, kiitos!

Tämä on meidän perheen suosikki. Ohjetta voi soveltaa aina sen mukaan, mitä kaapista kulloinkin löytyy.
Tai mitä kulloinkin muistaa laittaa, sillä näin kävi tällä kerralla. Ihan vissiin hurmaannuin noiden kasvisten värikkäästä ulkonäöstä ja unohdin kokonaan kinkkusuikaleet! Mutta tosi hyvää oli tämä kasvisversiokin. Kuivat aineet olivat meillä tällä kertaa :
3 dl vehnäjauhoa
½ dl kaurahiutaleita + mausteet

Tässä tämä perusohje Ruokala.net:in sivulta:

Ainekset

• 4 dl maitoa
• 1 kananmuna
• ½ tl suolaa
• 1 tl paprikajauhetta
• 2 dl vehnäjauhoja
• 1 dl grahamjauhoja
• ½ dl leseseosta
• 2 rkl sulatettua voita
• Täyte:
• ½ purjo
• ½ paprika
• 100 g palvikinkkua
• 2 tomaattia
• 1 tl pizzamausteseosta
• pinnalle ½ dl juustoraastetta

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita taikinan aineet ja
kaada leivinpaperilla vuorattuun lasagnevuokaan. Suikaloi purjo ja paprika. Kuutioi kinkku ja tomaatti. Ripottele ne pannarin päälle mausteseoksen ja juustoraasteen kanssa. Kypsennä uunin keskitasolla 25–30 minuuttia.

Ja eikun herkuttelemaan! Tämä on muuten kylmänäkin ihan hyvä välipala.

Väliaika : kylmää teetä ja ilmaisia hodareita

On se vain jotenkin niin hellyttävää, kun joku noista pikkunaperoista osoittaa olevansa jo melkoisen fiksu ja isompi kuin huomasinkaan. - ihmettelin tässä eräänä aamuna, että mitä ne kaksi pipanaa supattavat lastenhuoneessa niin pitkään ja häärivät ja juoksentelevat salamyhkäisen oloisina ympäriinsä.

Tulivatkin pian ilmoittamaan erittäin juhlalliseen sävyyn, että "meillä on sitten päivällä nukketeatteri."

Tämmöisen hinnaston poika oli tehnyt

Ihanin minusta oli tuo kylmä tee :)

Lieneekö sillä haettu jääteetä....ei vain ollut muistunut oikea nimi mieleen.

Teatteri olikin varjoteatteria, yleisö sai luvan kömpiä tuon ihanan -70 lukulaisen ( aito anopin kätköistä )

lakanan taa sängylle katsomaan esitystä ja syömään muovisia keksejä.

 

Taulut ovat 3D tauluja, jotka näyttävät livenä hienoilta lastenhuoneen seinällä, melkein kuin oikeat akvaariot elävine eläimineen . Lasten isän tuomisia matkoiltaan.

 Lapset esittivät taskulampun avulla käsillään ihan hienon esityksen, jossa oli juoni ja kaikki. Ihan hyvin juuri 7 vuotta täyttäneeltä pojalta ja 5 - vuotiaalta tytöltä. 

Itse tein sillä välin jotain ihmeen juttuja sokerimössöllä

pieniä kulhoja

joista enemmän ensi kerralla.

Terveisiä vain perheestä, 

 ja mukavaa keskiviikkoa !

Anne