Postin yllätys ja kutisevia otuksia

Huomasin ilokseni sunnuntai- illalla, että minähän olin vastaanottanut jo tiistaina Lankamaailman lähetyksen postiin! Onneksi huomasin viestin puhelimestani, ja tänään pääsin sitten hakemaan pakettia. Pääsen opettelemaan Prinsessajutun postauksessa olleita virkattuja söpöjä pikku keksejä. Jei! Tuhlasin vielä uuteen , hienoon virkkomiskoukkuunkin!

Ilona - chihu taas pääsi ( se luuli, et se on jokin hauska paikka missä pääsee tutustumaan uusiin kamuihin) lekuriin. Jatkuva korvien raapiminen ja pään ravistelu kun oli jatkunut jo viikon. Muuten tuo hetken kestänyt vaisu olo menikin jo ohi ja tyttö on ollut tosi pirteänä karkaamassa ulos joka välissä. Kovasti sulhasia tekis mieli. Ihmettelin itsekkin kun korvat kumminki näytti ja tuntui tosi puhtoisilta, Canofitea ja Epi- otic huuhdetta kokeilin, mutta se auttoi aina vaan hetken.

Diagnoosi : yleistynyt kutina. Sillä meille tulonsa jälkeen se alkoi kutisemaan, ei ihan heti vaan noin viikon meillä olon jälkeen. Ostin varalta vielä uutta allergiaruokaa, jos tuo Basson ruoka ei sovikaan.

Ei oo mitenkään halpaa evästä, mutta onneksi 3 kilon säkki kestää Ilonalla ens jouluun asti. No ei nyt sentään, mutta kuitenkin aika kauan.

Semmoinen maanantai täällä. Kauhean pirteä olo ja iloinen mieli ollut aamusta asti, vaikka sainkin postissa kirjeen, missä kerrottiin että kaularangan magneettikuvassa löytyi välilevytyrä, niskasta. No mitä siitä, onneksi ei ollut mitään vakavaa. Vähänhän se aina juilii, mutta nyt kun tietää, että tuommonen pikkuvika, niin ei tarvii siitäkään enempää miettiä. Eiköhän noita ala jo olla tämänikäsessä emännässä jos jonninlaisia remppoja, saa olla tyytyväinen että omilla jaloilla ja hampailla sentäs vielä selviää:)

Ai niin lauantai toi mulle kivan yllätyksen myös! Olin voittanut Hurraw - huulirasvoja blogiarvonnassa! Harvoin tulee osallistuttua, mutta nyt kerrankin...ja heti voitin! Siitä enempi sitten kun palkinto saapuu:)
Muistakaa tekin käydä osallistumassa omaan vaatimattomaan arvontaani: Ehdota blogille nimi!
Kiitän ja kumarran.
Anne

Lämmintä piisaa

Kesä tipahti tänne niin nopsaan ettei oikeen perässä meinaa pysyä. Kauan odotettu lämpö hellii nyt meitä! 

NAUTITAAN nyt , eikä valiteta, että on liian kuuma :)

Tänään Eurooppaan matkannut toinen puoliskoni kertoi päivällä, että siellä sää kylmeni äkkiä...joten nyt pihalle hommiin tai muuten vaan oleskelemaan ja viettämään sitä laatuaikaa, jos se kylmärintama eksyy tänne.

Lempikukkani hortensia pääsi terassille valoon. Tai yksi niistä, pioni ja ruusu on myös niitä lemppareitani.

Mikä on sun lempikukkasi?

 En oo vielä innoissani aloittanu mitään kukkapenkin teko jutskia...oon ollu vähäsen väsyny kun koiranröykäle herätti mua kolmesti viime yönä. Kipeä taas, nyt on tyrä alkanu vaivaan ja illalla löytyi varsinainen vika , niskassa lähes viidensentin kolikon kokoinen reikä? tai verinen rupi, jota aristaa hitsin paljon...yleensä antaa kaikki kattoo, mutta ny ei ois antanu koskeekaan tähän. Saa nähä pitääkö jo viikonloppuna viiä eläinlääkärille.

 Antibioottikuuri tuon rikkoutuneen ja poistetun sylkirauhasen takia jatkuu vielä- eli kauhiaa vaaraa ei kai pitäs olla ihon tulehtumisesta. 

Mutta kohta kyllä vien sen jollekin luontaisterapeutille, musta näyttää siltä nuo antibiootit tekee hallaa koko keholle. Enkä kai taia olla siinä kauhian väärässäkään.

Toinen syy miksen oo ehtiny laittaa pihaa , on , että mulla on ainaski kymmenen tuunausprojektia tekeillä ja tässä niistä yksi :

josta kerron lisää myöhemmin! Nyt koiraa hoitamaan, ja tutkimaan mikä se reikä mahtaa olla  ( lapset hoitaaki melkein ite ittensä ,ne pienimmät niistä on nimittäin jo unten mailla ) 

Toisella kädellä teen jotain prokkistani, sillä mua ottaa päähän se, että teen kaikkea yhdellä aikaa ja sen vuoksi mikään ei valmistu kauhian nopsaan. Mutta kun ideoita on niin paljon, on pakko heti aloittaa kun inspis tulee- ja ettei idea unohdu!

Tuntuuko tutulta?  :-)

Ihanaa , lämmintä, rentouttavaa perjantai iltaa!

Anne

Sunnuntai, tämä kannattaa lukea loppuun saakka!

Päivän ensimmäinen ateria, aamiainen. Rakastan sunnuntaita, herätä kahvintuoksuun. Kahvi on mulle sellanen pyhä asia. Ilman kahvia ei tule mistään mitään. Espanjassa asuessamme tykkäsin myös tosi paljon täkäläisestä kahvista, joka on huomattavasti tummempi paahtoista, kuin meillä esim Juhla Mokka. Ostan joskus noita halpis kahveja, kun tulee ikävä espanjalaista kahvia. Osa niistä on tosi hyviä, erittäin tummapaahtoista. 

 Tänä sunnuntaina aamiainen koostui lempivoikkarista ja kahvista. Voileipä on kauraleipää, päällä Keijua, juustoa , mozzarellaa, tomaattia ja tuoretta basilikaa. Basilika ja tomaatti ovat jokapäiväistä ravintoani:) Kasvatan basilikaa itse keittiön ikkunalla. Se on sellainen yrtti jota ilman ei voi elää. 

Olipa todella nautinnollista heräillä tänään  ihan rauhassa , ilman kiirettä. Sunnuntai on ainoa vapaapäiväni.  

Viime päivät ovat olleet aika rankkoja, eikä vähiten tuon koiramme leikkauksen vuoksi. En tullut yhtään ajatelleeksi, että on niin vaikeaa, kun sillä on nyt  kauluri , jotta ei raapisi leikkaushaavaa. Koiran suuren koon vuoksi liikkuminen sisällä on yhtä törmäilyä, kauluri repesi jo eka iltana , mutta onneksi vain hiukan reunasta. 

Toisena päivänä irtosi sitten dreeni, josta kudosnesteen piti valua ulos. Kaksi sylkirauhasta poistettiin ja leikkaushaava on pituudeltaan n. 15 cm, puoli kaulaa ja naamaa onkin nyt ihan karvaton.

 Toivottavasti teitä ei nyt okseta kun kerron näin tarkkaan! Tiedän kuitenkin että lukijoideni joukossa on paljon koiraihmisiä joita asia saattaa kiinnostaa. Mutta säästän teidät kuitenkin valokuvilta :) 

Antibiootit ja kipulääkkeet oon saanut annetuksi nyt onneksi hyvällä menestyksellä makkaran paloihin upotettuna, jotka syötän kädestä, muuten se huomaa lääkkeet ja sylkee ne pois. Normaalisti annan lääkkeet suoraan nieluun ja piän koiran suuta sitten kiinni silittäen kaulasta, mutta nyt tämä ei tule kyseeseen. Syöminen ja juominen on hankalaa , siinä pitää auttaa ja katsoa että pääsee kupille koska tää meijän poika ei ole mikään ruudinkeksijä, kun kauluri työntää kuppia poispäin , se ei ymmärrä nostaa sitä ja yrittää uudestaan. 

Tässä on nyt osa niistä kivistä , joita sain pikkusiskoltani. Liimasin ne taulupohjaan , ihan täysin suunnittelematta, ne vain menivät tietyille sijoilleen jonkin tunteen ohjaamana. Taulu ei ole vielä valmis, siihen tulee vielä akryylimaalia, ainakin . Joskus kun ehdin ja jaksan :) Olen kyllä ihan mestari jättään asioita kesken. Mulla on nyt meneillään suuret enkelin höyhen siivet, tuikkuja, höyhen varjostin , ja kymmenen muuta asiaa. Mutta kun elämässä on muutakin :) 

Mulla on teille yllätys seuraavassa postauksessa :)

Joten pysykäähän kuulolla. Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

Vapaus käteen jää

Mulla on eilisestä saakka soinu päässä tuo Haloo Helsingin biisi

" 

...kun elämässä kaiken menettää, on  vapaus se, mitä käteen jää...."

 onneksi en oo menettäny viel ihan kaikkee, mulla on nuo ihanat lapsoset ja koira. Luulin jo melkein että koira pitää nukuttaa, koska patti sen kaulassa ei parantunut antibiootilla ja kasvaa vain. Lisäksi se alkoi pääsiäisen pyhinä käyttäytyä niin hassusti että tiesin heti että se on kipeä. Yritti aukoa kaikkia kaapin ovia tassullaan, ja säntäili sinne tänne äkkiarvaamatta. Lumeen piti päästä vähän väliä hieromaan sitä kaulaansa . Voitte kuvitella , että kun tuon kokoinen otus alkaa sisätiloissa ryntäillä hervottomasti, on siihen tehtävä aika äkkiä loppu, ellei halua koko kämppää remonttiin. Läppärin kansi oli vähällä lähteäkin irti, koska se on niin emännän vauva, ja yritti tulla mun sylkkyyn. Sitten se tärisi ja oli kaikin tavoin ressaantunut. Minä en voinut kattoo , koska ilmiselvästi se oli kipeä, niin annoin iltaisin Disperiiniä sille, koska se on ainoa ihmisten lääke jota voi noin suurelle koiralle TILAPÄISESTI antaa. Äläkää ottako tätä opiksi, pienistä koirista varsinkaan en tiiä, eli aina pitäisi antaa vain koirille tarkoitettuja kipulääkkeitä! Lääke rauhoitti kyllä koiran sitten nukkumaan.

Heti pyhien jälkeen sitten uudestaan lääkärille ja tällä kertaa pyysin Väyrysen Jaakolle, sillä luotan että hän on hyvä eläinlääkäri, olihan hän kerran pelastanut meijän nyt jo edesmenneen landseerimme hätäleikkauksella.  Kun meillä ei enää vakuutusta ole , niin tuolla kaupungin eläinlääkärin vastaanotolla ollaan viime aikoina asioitu ja ihan yhtä hyvää hoitoa siellä saa. Pikkuisen halvemmalla.

Miedän ulko-oven kranssi

Sain kuulla, että se tosiaan vaikuttaisi olevan sylkirauhasen aiheuttama, mutta pitää leikata pois, koska , no, se vaivaa koiraa niin paljon. Ja ne muut pikkupatit olivat vain jotain ihan vaarattomia talipatteja, joten ei siis syytä huoleen. Olen niin mielissäni, kun saimme tietenkin Rimadylia mukaan ( maksanmakuisia, piti olla helposti annettavia..mutta tämä herra ei niitä syö edes makkaran välissä , pitää laittaa nieluun ja silitellä kaulasta niin kauan et sen on pakko nielasta) niin nyt se ei tee muuta kuin nukkuu. Huomaa kyllä että ei ole kunnossa, koska tahtoo olla rauhassa, ja hakeutuu aina sinne puolelle taloa missä ei ole ketään.

 Leikkaus on sitten viikon kuluttua, ja nyt meinaan vähän surra jo etukäteen, että entä jos se kuolee vaikka siihen narkoosiin, tai jos se on sittenkin jotain muuta? Olen menettänyt kuolemalle äkkiarvaamatta kaksi koiraa, ja kun se tulee sillä tavalla ettei siihen voi yhtään valmistautua, se on aika traumaattista.

Pikkusisko muutti vasta uuteen kotiin ja sain häneltä nämä tuikkukipot joissa on Turkista kerättyjä kiviä. Ajattelin niistä taiteilla taulua tai jotain turhanaikasta tapani mukaan , mutta silleen ne säilyis sitten muistona. Noita taiteilijoita meillä riittää, kuten sohvapöydän pinnasta näkyy. Arvatkaa tunnustiko kukaan? Epäilyt kohdistuvat hiukan yhteen 8 vuotiaaseen neitiin....onneksi tää pöytä on vanha kun taivas, mutta ei niin vanha että ois arvokas!

 Leppoisaa perjantaita teille , ihanat lukijat!