Ajatuksia

Kabulissa on nainen hakattu kuoliaaksi. Tornado on runnellut kaupunkia Saksassa. Yks kirjailija on elänyt vuoden ilman suihkua. Miten hyvin omat asiat onkaan kun oikein alkaa ajatella.

 Anteeksi vaan, nyt tulee asiaa, mikä on vakavaa. Tai ainakin vähän vakavaa ja vähän tekstiä.  Sillä sain tänään diagnoosin! Ei aivovammaa, mutta arkiajattelun ilmaisu ja kielellinen muistisuoriutuminen jää odotettua heikommaksi. Ei aiheuta toimenpiteitä. Voi korjautua ennalleen.

Läheiset sanovat, etteivät huomaa mitään, mutta kun itse huomaan! Vaikkapa toisten blogien kommentointi on tuon onnettomuuden jälkeen ollut minulle hankalaa. Ajatuksia ei ole helppo pukea sanoiksi. Haluaisin sanoa niin paljon, mutta en vain enää osaa.
Joten nämä mun höpinät voinee siis jättää omaan arvoonsa:)

Ei sillä että oisi tapana kauheasti valittaa, (muuten kuin täällä blogissa ja no...tietysti lähimmät joutuu usein kärsimään mutta se on vastavuoroista) mutta liian usein tulee ajateltua, että asiat omassa elämässä ovat huonosti ja paremmin pitäisi olla. Mitä me tästä opimme? Pidä aina kypärää kun olet tekemisissä poninkokoisen koiran kanssa? Ei, mutta oikeasti pää on niin arvokas asia, että se kannattaa suojata aina kun on tarpeellista.

Pitäisi vain päättää, että omat asiat on ihan hyvin. Tyytyä siihen, että en ole ehkä enää koskaan samanlainen.

 Kuka tarvitsee näitä voimatauluja? Just tänään dissasin Twitterissä että mun feedissä on vain pelkkiä voimatauluja peräjälkeen niin paljon että suorastaan läkähdyn ja lisää tulee solkenaan. Mutta onhan ne kivoja ja tarvitaanhan me niitä. Riippuu vain, että millä tuulella sitä on, sillä tuulellahan minäkin käyn, olenhan nainen. Verensokeri voi olla joskus vähän alhaalla, tai oikeastaan aika useinkin.

En ole itse kovin paljon näitä voimasanoja tai muita viljellyt, mutta joskus sellainen tuntuu sopivan. Niin kuin eilen tuossa Anna Perhon ohjelmassa, jossa käsiteltiin naisten keksimiä voimalauseita. Kaarina Hazard totesi Jenni Kokanderin voimalausetta muokatessaan että "Ihmisen ei tarvitse. " Miten vapauttavaa! Nauroin kyllä ihan kippurassa. En edes enää muista miten se alkuperäinen meni, minä ja minun huono muistini- mutta facesta se varmastikin löytyy sieltä Jennin sivulta.

Jokainen, joka on käynyt läpi eron, tietää millaista se on. Miten siinä täysin unohdetaan, että tuo toinen oli se, jota rakastin kerran. On hyvin raskasta kuunnella tyhjänpäiväisiä syytöksiä ja valheita, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Mutta eihän niitä tarvitse kuulla. Ihmisen ei tarvitse.  

Se, mitä koitan tässä sanoa on:

Pitää mennä eteenpäin ja luottaa siihen että elämä ja jalat kantaa ja pää pysyy pilvissä!

P.S. Seuraavaksi tulossa tosi hyvän mangorahkajuustokakun ohje, joten pysykää linjoilla.

Iloisia uutisia!

Eilen oli posti tuonut kirjeen OYS: sta, ja siinä luki että

 "traumaattisia muutoksia tai muuta patologista aivoaineessa ei todettu."

 Helpottavaa sikäli, kuin ymmärrän. Paitsi etten neurologiasta juuri mitään:)
Soitto psykologisisarelle vahvisti,

 että kaiken järjen mukaan luulisi olevan niin, että kun siellä ei mitään näy, 

niin uskoisi että nämä muistioireet voisivat ajan kanssa parantua. 

Jos joku paremmin tästä tietää, 

asialliset kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Upeat kuvakortit Oulun Yliopiston kirjakaupasta.

En tiedä kuinka monen mielestä olen vähän tyhmä, 

kun olen täällä kertonut onnettomuuteni jälkeisistä oireista.

 Siitä, etten muista hetki sitten tapahtuneita asioita.

Että hukkaan jatkuvasti arvokkaita tavaroita.

Paljastanut sillä tavalla oman heikkouteni. 

Mutta ei se minua haittaa, 

sillä haluan kertoa tästä siksi, 

että joku jossain voi olla samankaltaisessa tilanteessa. 

Ehkä kirjoittamani tekstit voivat auttaa juuri sinua?

Aika vasta huomasin, etten enää ole vähällä unohtaa kännykkääni 

minnekään.

 Muistan ihan oikeesti tarkistaa, onko se mukana! Hyvä minä!

Sanomalehti Kalevan sivu vuodelta 1968. Lasinen maapallo on lupaus tulevasta seikkailusta!

Välillä minusta tuntuu, että oon kuin teflon. 

Siitä taas tulee mieleen Nylon Beatin biisi ja nyt sain siitä korvamadon, hihhii. 

Teflon siten, että mua voidaan loukata ihan miten paljon tahansa, 

enkä välitä siitä kovinkaan paljon. 

(Jännä juttu, 

miten tämä alkuvuosi on tuonut tielleni monia,

 kateellisia ja ilkeitä ihmisiä.)

 Seuraavana päivänä loukkantumisen aiheuttama mielipaha

 on jo kokonaan tai melkein unohtunut,

 ja oikeasti tunnen olevani vain todella iloinen! 

Tietysti se voi johtua myös siitä, 

että olen saanut osakseni tässä elämässä hyvin paljon, 

hyvin vaikeita asioita

- niistä en ole blogissa kertonut, enkä tule kertomaan.

 Onko se jalostanut minua paremmaksi ihmiseksi?

 Tuskin. 

Mutta ehkä se on jalostanut kestämään ikäviä asioita, 

olemaan onnellinen siitä mitä on.

Meillä kaikilla on paljon asioita, mistä onni koostuu. 

Pitää vain oppia arvostamaan, niitä pienenpieniä

juttuja ihan vaan tässä arjessa.

Sillä arki on se mikä pysyy.

Kiitos teistä kaikista ihanista ystävistäni täällä blogimaailmassa,

 sillä te olette voimavara, 

mistä voi aina ammentaa, 

kun omat voimat ovat lopussa.

Viime kesänä ottamani kuva juuri ennen ukkosmyrskyä.

Viikonloppuun!

Anne

Viikonloppu

Nukkekodin vessan uusi matto Bommix Bamboo - langasta. Huomasin vasta kirjoittaessa, että verho ikkunasta on lähtenyt käveleen.

Olisi kyllä muutenkin liimapyssylle hommia tässä, hanatkin ovat irti..harmittaa välillä, kun talo on niin rakkaudella tehty ja niin paljon kauniita,  uskomattomia yksityiskohtia täynnä, niin nämä kersat rikkoo kaiken enkä puhu välttämättä omista lapsistani :D
Mutta leikittäväksi tämä on aikoinaan hankittu, ja onneksi lähes kaiken on saanut aina korjattua.

Ilonan kuvasin puhtaan pyykin kasassa. Viikkailin niitä illalla, niin sinnehän se mennä sujahti lakanoihin, aina pitää olla emännän lähellä, mutta mieluiten jossain lämpimässä!

Minun päivärutiineihin kuuluu yleensä kilpikonnan ulkoiluttaminen. Tietysti talvella kun näillä leveysasteilla ollaan, nin se tapahtuu vain sisällä alakerran lattioilla. Yleensä laitan sen kävelemään, ja unohdan samantien että se on lattialla- muistan sen sitten kun se yrittää änkäytyä johonkin ahtaaseen koloon, sillä siitä kuuluu raapiva ääni. Koirat ovat kai vähän mustasukkaisia tästä lemmikistä, sillä kun otin kameran esille niin johan kumpikin säntäsi paikalle vahtimaan että eivät vaan jää mistää paitsi!

  Ilona- chihu alkaa riehumaan, ja Basso vain kävelee edessä, ettei varmasti yhtään kuvaa oteta muista kuin siitä... silläaikaa konna jatkaa matkaansa mistään häiriintymättä. Se on niin hauska otus, Ilona yrittää aina tehdä tuttavuutta sen kanssa, mutta sepäs vaan jatkaa matkaansa eikä välitä koiran pusutteluyrityksista tuon taivaallista.

Eikö oo hirveetä että laitan tämmösiä kuvia, missä näkyy, kuin koirankarvoissa meidän matto on? No se on vaan elämää! Illalla taas imuroidaan :)

Ulkona paistaa aurinko ja ilma ois ilmeisesti mitä ihanin, mutta minun viikonloppuni on kulunut siivotessa ja tenttiin lukiessa.

 Minua alkoi niin harmittamaan , kun en saa opintoja jatkumaan tuon muistin huonontumisen vuoksi. Voitteko kuvitella, että pääasiassa ne ovat viivästyneet koko tammikuun ajan, koska en ole vain muistanut, että mun piti opiskella! Nyt sitten ajattelin että saa riittää ja ilmoittauduin tenttiin joka on jo 19. päivä joten on pakko muistaa lukea.

 Torstaina kävin magneettikuvassa ( tulokset saan myöhemmin) ja olin niin väsynyt että nukahtelin siinä, vaikka jokainen, joka on ikinä ollut pään magneetissa, tietää, että se meteli on aivan hirveä. Kun kuvataan, kuuluu kauhea kolina, klonksutus ja raapivia ääniä sun muuta. Olin niin väsyksissä koska päivä oli ollut hiukan erilainen kuin yleensä, sillä kävin ystävän kanssa kylpylässä ja kauneushoitolassa sekä suolahuoneella! Tästä päivästä onkin tulossa seuraava kirjoitukseni.
Joka tapauksessa en muistanut heti miten hiivatissa sitä parkkimittaria käytetään! Ja sitten kun piti viedä se lappu autoon, piti vähän aikaa miettiä minkälaisella autolla oikein tulinkaan? Toki autoni vaihtuu usein kun mies myy autoja, mutta silti. Muisti ikäänkuin väsyy, kun aivoja on rasitettu enemmän. Tai ehkä se johtuu kaikista eri ärsykkeistä, sillä esimerkiksi kotona lukiessa tenttiin en huomaa sellaista sekavuutta loppupäivässä ollenkaan.

 Noniin varmaan teitä hulluna kiinnostaa nää mun analyysit.
Mutta jos jotain kiinnostaa :D niin täältä ja täältä sekä täältä voi lukea lisää minun tapauksestani

Seuraavana on tulossa tosiaan postaus suolahuonehoidoista, sekä Biodroga hedelmähappohoidosta, joissa molemmissa kävin torstaina. Voitte uskoa että oli ihanaa! Nautin ihan täysin siemauksin.
 Ihanaa sunnuntaita kaikille !
Anne

Äiti on ollu jo ennenvanhasta asti olemassa

Maanantai niin maanantai. Nukuin vähän huonosti, koko yön paleli ja jalkoja särki .Aikainen herätys laittamaan lapsia kouluun ja eskariin.

Oikeesti en ole koskaan ollut mikään päikkäreitten nukkuja, en vaan ole osannut nukkua muulloin kun yöllä, mutta nykyään tulee aika usein vedettyä pikkutirsat. En tiiä onko se sitten vanhaksi tulemisen yksi oire, vai johtuuko aivotäräyksen jättämistä jälkioireista. Uskoisin että lukeutuu jälkimmäisiin, sillä eilen illalla tuli mulle yhtäkkiä vaan mieleen, että voisin jo lähtä täältä pois. Kun väsyttää niin.  Ilman että mulla ois mitään masentuneita ajatuksia muuten!
Hullua. Onneksi se ajatus tuli ja meni, mutta vähän jäi ihmetyttään, että kyllä tää ihmisen pää on sitten outo. Kun olen tuntenut oloni ihan onnelliseksi ja hyväksi.

Vaikka kyllä tuo pään jatkuva kipu on väsyttävää. En ota siihen mitään särkylääkettä, sillä se ei ole jomottava särky, vaan sellainen yhtäkkinen kova vihlaisu vaan. Tosin se on nyt lisääntynyt viime aikoina, aluksi sitä oli vaan muutamia kertoja päivässä. Kohtahan pääsenkin pään magneettikuvaan, niin saan kuulla ettei mitään ole tapahtunut joka ei korjaantuisi, toivon niin.

Lauantaina postilaatikosta löytyi ihana yllätys eli voittamani palkinto Kosmetiikkatestiblogista! Niitä me tytöt sitten porukalla ihasteltiin ja testattiin. Voi että se vaan on ihanaa saada oikeaa postia tänä digiaikana. Nuo huulirasvat on tosi ihania! Kirsikan tuoksuisessa on myös väri, halusin nimenomaan sen, sillä kirsikka on aina ollut mun lemppari monessa.

Viikonloppu meni mukavasti, lumitöitä tehdessä; hih!
Käytiin myös Edenissä uimassa ja syömässä osan porukasta kanssa. Meidän nuorin oli taas vähän äkäisellä päällä ja naputti mulle isoon ääneen höyrysaunan ovelta, että - olihan siellä kuuma, huijasit! -Sanoit ettei siellä ole yhtään kuuma ja olihan siellä!
Se on kyllä niin topakka neiti että! Myöhemmin tyttö nauratti meitä ihmettelemällä, että onko äiti tosiaan ollut jo ennenvanhasta asti olemassa...lasten suusta tulee aina niin hyvää kommenttia!

Ilona poseeraa.

Minä olen ollut aina vähän laiska leipomaan, mutta nyt oli pakko alkaa suklaakakun tekoon, kun yksinkertaisesti vaan suklaahammasta kolotti niin armotta.
Parasta oikeesti kylmän maidon kanssa. Lisäsin taikinaan vähän Fazerin sinistä, tietenkin.Kuvaa siitä ei ollut, joten kuva dominokekseistä joita olen virkannut Prinsessajuttublogin ohjeella tytön leikkeihin <3

Hauskaa alkanutta viikkoa
Anne

Peppermint candy cane

Unohdin näyttää teille yhden aivan ihanan joululahjan, jonka sain veljen vaimon tekemänä.

Eikö olekkin aivan ihana? En voinut olla laittamatta kuvaan mukaan tuota vaalean pinkin väristä joulutähden lehteä, se sopi jotenkin niin hyvin. Meillä on vasta nyt pikkuhiljaa keräilty joulua pois, pakko myöntää että joulukuusi on vielä sohvapöydällä! Tosin osissa, meillä on ollut parina viime vuonna valkoinen muovikuusi.

Itse tehty lahja on ihana vastaanottaa. Arvostan!

Kävin muuten eilen lääkärillä, sen marraskuussa tapahtuneen aivotärähdyksen vuoksi. Vähän jännitti. Että mikä on tuomio. En pystynyt muunmuassa mitenkään muistamaan, milloin se sattui, no lääkäri sitten kertoi päivämäärän että marraskuutahan se oli. Itse arvelin että syyskuussa.  Todettiin, että mulla on ihan selvästi alentunut tai huonontunut lähimuisti. Kun en muista juurikaan mitään vasta tapahtuneita asioita, en edes oikein osaa kertoa esimerkkejä siitä, mitä en muista, hih! Kun taas kauemman aikaa sitten tapahtuneet jutut muista kyllä ihan hyvin. Ehkä se on sittenkin dementiaa...:D

Onneksi kuulemma on hyvänlaatuista tämmöinen ja joillekin vain sitten jää näitä oireita,jotka yleensä palautuvat ajan kanssa, mutta kukaan ei voi sanoa miten kauan menee. Voi olla myös mahdollista, että asiaan on vaikuttanut aiempi aivotärähdys, jonka sain nuorena pudotessani hevosen selästä.

Rakas Petteri, Hoppy Hooligan. Upein heppa jonka tiiän....olin jotain 14 vee, musta welshin cob taisi silloin olla alle nelivuotias ja se pillastui maastossa. Siitä jäi aukko mun muistiin, jonka sanottiin palautuvan myöhemmin, mutta niin ei koskaan käynyt.

Lääkäri oli onneksi todella mukava ja halusi vielä konsultoida ylilääkäriä. Tuntui että odotin pienen ikuisuuden. Katsoivat, että mun täytyy seuraavaksi mennä pään magneettikuvaan ja neuropsykologin testeihin vielä. Mutta olen niin onnellinen, että sillä käynnillä vahvistui oma ajatukseni siitä, että on pakko vain koittaa opiskella ( luen psykologiaa JYU: n avoimessa) vaikka tuntuu ettei muista mitään lukemastaan, sillä näin se muisti voi kuntoutua.

Hei käykää osallistumassa arvontaan tästä:  klik*  toivoisin edelleen blogilleni uutta nimeä!
Kiitos !
Anne

Kermatoffee noin 50 kpl

En muista milloin oisin viimeksi tehnyt toffeeta itse. Teininä sitä keiteltiin tämän tästä. En kyllä muutenkaan muista juuri nyt paljon mitään, mutta enemmän tuntuu että tuo lähimuisti pätkii. Näköjään palautuminen tällistä kestää ja kestää. Unohdan paljon, puhelimen kauppaan ,autonoven raollleen yöksi, että siitä loppuu akku, illalla en muista kaikkea mitä aamulla on tapahtunut ja toisinpäin. Päätä mulla alkoi särkemään varsinaisesti vasta noin viisi päivää täräyksen jälkeen. Varsinkin makuulla alkaa tuntua kova paineenkaltainen särky.

Katselin netistä muutamaa toffeenteko- ohjetta, ja niitäpäs näyttääkin olevan tosi paljon erilaisia!
Päädyin tähän:

100 g voita
3 dl sokeria
2 dl kermaa

Keitetään niin kauan että seoksesta tulee kullanruskeaa ja paksua. Varo pohjaanpalamista. Kaada leivinpaperilla vuorattuun matalaan, laakeaan astiaan. Itse käytin Tupperwaren kylmälaukussa aikoinaan mukana tullutta säilytysrasiaa.
Tästä tuli sellaista hyvin pehmeää ja todella makeaa.

Olisin toivonut vähän sitkeämpää. Taidan kokeilla uudestaan jotain toista ohjetta. On varmasti olemassa myös jokin aine, jolla tuosta saa vähän vähemmän hajoavaa. Kun ois niin mukavaa kääriä karkit papereihin.

Tuohon ohjeeseen voisi sekoittaa varmasti myös vaikka pähkinärouhetta tai kaakaojauhetta.

Tämä ajatus tuli mieleeni tänä aamuna:

Jokainen tarvii joskus kantajaa. 
Toinen enemmän,toinen vähemmän.
 Kanna läheistäsi jos haluat sinua kannettavan.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Anne

Kuulumisia

En ole juuri käynytkään koneella vähään aikaan, ja tulin nyt vähän kertomaan kuulumisia. Jouduin perjantai-aamuna viime viikolla niin sanottuun kotitapaturmaan jossa loukkasin pääni ihan kunnolla.

Basson herkkua on höyrytetty parsakaali

Meidän Basso on mennyt ihan sekaisin tuon uuden narttukoiramme takia. ( Nyt se on juuri eilen kastroitu ) Valvottanut meitä yöt raapimalla kaappien ovia ja mouruamalla ja haukuskelemalla. Siinä vaiheessa olin jo niin väsyksissä että laitan osan kyllä sen piikkiin, osa menee ihan osastoon sukuvika kun suksi ei luista. Olin sinä aaamuna käyttänyt sitä ulkona jo ainakin nelisen kertaa, ja laitoin sen sitten noin kymmenen aikoihin kiinni tuohon terassin oven kahvaan, koska aina vaan tahtoi ulos ja mulla oli tytön syntymäpäivä valmistelut edessä.. Menin sitten pääni työntämään ovenrakoon kun se haukkui. Tielle ilmestyi varmaankin juuri silloin koira, ja Basso vahtivana koirana ampaisi täysiä eteenpäin vetäisten remmillään oven kiinni. Mun pääni jäi sitten sen ulko-oven ja tiiliseinän väliin.

Tajunnantason lasku tuli viiveellä terveyskeskuksessa, josta piipaa- auto vei Oysiin. Yläpaine laski 80 ambulanssissa ja luulinkin että roikottaako ne mua pää alaspäin vaikka olin pyytänyt että nostavat paarit istuma-asentoon koska oli niin huonovointinen olo.  Puhe puuroutui hetkeksi ja alkoi nukuttaa. Päätä ei ole särkenyt lainkaan, kuin vasta tänään. Olen kyllä kiitollinen, että jäin henkiin, eikä ilmeisesti mitään pysyvää vammaa päässyt tulemaan. Nyt pitää antaa aivoille aikaa levätä ja palautua iskusta.

Enempää en tällä kertaa jaksa koneella olla. Keskittyminen on vielä vaikeaa, ja näytön kirkkaus alkaa sattumaan päähän. Suurin osa tapaturmista sattuu kuulemma kotiympäristössä tai jotain. Niin että olkaahan varovaisia. Ei voi tietää. Mitä sattuu.

Rakkain terkuin
Anne