Iloisia uutisia!

Eilen oli posti tuonut kirjeen OYS: sta, ja siinä luki että

 "traumaattisia muutoksia tai muuta patologista aivoaineessa ei todettu."

 Helpottavaa sikäli, kuin ymmärrän. Paitsi etten neurologiasta juuri mitään:)
Soitto psykologisisarelle vahvisti,

 että kaiken järjen mukaan luulisi olevan niin, että kun siellä ei mitään näy, 

niin uskoisi että nämä muistioireet voisivat ajan kanssa parantua. 

Jos joku paremmin tästä tietää, 

asialliset kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Upeat kuvakortit Oulun Yliopiston kirjakaupasta.

En tiedä kuinka monen mielestä olen vähän tyhmä, 

kun olen täällä kertonut onnettomuuteni jälkeisistä oireista.

 Siitä, etten muista hetki sitten tapahtuneita asioita.

Että hukkaan jatkuvasti arvokkaita tavaroita.

Paljastanut sillä tavalla oman heikkouteni. 

Mutta ei se minua haittaa, 

sillä haluan kertoa tästä siksi, 

että joku jossain voi olla samankaltaisessa tilanteessa. 

Ehkä kirjoittamani tekstit voivat auttaa juuri sinua?

Aika vasta huomasin, etten enää ole vähällä unohtaa kännykkääni 

minnekään.

 Muistan ihan oikeesti tarkistaa, onko se mukana! Hyvä minä!

Sanomalehti Kalevan sivu vuodelta 1968. Lasinen maapallo on lupaus tulevasta seikkailusta!

Välillä minusta tuntuu, että oon kuin teflon. 

Siitä taas tulee mieleen Nylon Beatin biisi ja nyt sain siitä korvamadon, hihhii. 

Teflon siten, että mua voidaan loukata ihan miten paljon tahansa, 

enkä välitä siitä kovinkaan paljon. 

(Jännä juttu, 

miten tämä alkuvuosi on tuonut tielleni monia,

 kateellisia ja ilkeitä ihmisiä.)

 Seuraavana päivänä loukkantumisen aiheuttama mielipaha

 on jo kokonaan tai melkein unohtunut,

 ja oikeasti tunnen olevani vain todella iloinen! 

Tietysti se voi johtua myös siitä, 

että olen saanut osakseni tässä elämässä hyvin paljon, 

hyvin vaikeita asioita

- niistä en ole blogissa kertonut, enkä tule kertomaan.

 Onko se jalostanut minua paremmaksi ihmiseksi?

 Tuskin. 

Mutta ehkä se on jalostanut kestämään ikäviä asioita, 

olemaan onnellinen siitä mitä on.

Meillä kaikilla on paljon asioita, mistä onni koostuu. 

Pitää vain oppia arvostamaan, niitä pienenpieniä

juttuja ihan vaan tässä arjessa.

Sillä arki on se mikä pysyy.

Kiitos teistä kaikista ihanista ystävistäni täällä blogimaailmassa,

 sillä te olette voimavara, 

mistä voi aina ammentaa, 

kun omat voimat ovat lopussa.

Viime kesänä ottamani kuva juuri ennen ukkosmyrskyä.

Viikonloppuun!

Anne

Avokadosörsseliä ja aivohöttöä

Tekis mieli melkeen kertoa miten elämä voikin olla p***aa mutta koska ei ole ollut tapanani avata elämääni liikaa, ihan vain raottaa, niin en nyt kerro enempää. Sanonpa nyt vain, että ei ole tämä ihmisen elo aina helppoa. Enkä puhu ny mistään " ai v*ttu mulla meni kynsi poikki" asioista. Toki sitä voisi itse valita monia juttuja toisinkin , tiedän.

Onneksi ehdin eilen käymään uimassa! Mieluitenhan minä suurinpiirtein asuisin vedessä, jos voisin.

Uimahallissa aina mukana aito 1950- luvun meikkipussi, ostettu kirppikseltä ihanalta vanhalta naiselta,  muistaakseni maksoi 0, 50 e.

 Vedin aika vauhdilla kilometrin, ja olin ihan läkähyksissä! Kun tuo kunto ei mikään järin hyvä:-)
Yhdyn kyllä täysin SatuKoon postaukseen urheilun tärkeydestä. Se auttaa jaksamaan päivästä toiseen niin niin paljon paremmin! Taas tuntui siltä, että nyt en enää jaksa, mutta sitten kun vetää vaan sinnillä, tulee se tila, että ahaa hei minähän jaksankin ja se mahtava olo!

Tulee vaan aina jotenkin repästyä liian nopeeta, jalat meni ihan kyllä hapoille. Kai se johtuu lapsena harrastetusta kilpauinnista, tosin ei kai sitä kannata edes mainita kun ei meriittejä ole:-) 

Taisi olla hevostalli, mikä vei kiinnostuksen aikoinaan pois kilpaurheilusta.

Löysin netistä tuon nyt jo melko kuuluisan Äidinsörsseli- ohjeen ja arvasin heti, että tykkään siitä! 

Avokado on jo jonkin aikaa ollut lempparini, ja korianteria käytän myös paljon. Sekä kuivattua maustetta, että tässä ohjeessa tarkoitettuja, vihreitä versoja ( ennen kukintaa), löytyy salaattihyllystä.  Tän reseptin kuukkeloin alunperin sitä varten, kun halusin löytää jotain uutta mitä laittaa korianterista, sellainen puntti kun oli taas tarttunut kauppakassiin.

Avokadohan tiedetään hyvin terveelliseksi välipalaksi monien juttujen takia.
Korianterillakin väitetään  olevan huomattavia terveysvaikutuksia.Sitä pidetään muuten yhtenä maailman vanhimmista maustekasveista!
Raskasmetalleja sen pitäisi ainakin tutkimusten mukaan poistaa, ja siinä on myös paljon C- vitamiinia sekä  antioksidantteja. Mutta koska se on yrtti niin en kyllä suosittelisi syömään jatkuvasti suuria määriä. Yrttien kanssa kannattaa olla varovainen ja pitää se oma järki päässä.

En malttanut tapani mukaan kuitenkaan ihan pysyä ohjeessa, joten tässäpä on oma versioni:

Ainekset

1 avokado 

100 g raejuustoa 

 nippu korianteria

½  sitruunan mehu

Himalajan vuorisuolaa murskattuna, seassa kuivattua basilikaa ( itsetehty sekoitus )

 mustapippuria

chiliä 

 

Valmistusohje

1. Paloittele avokado ja sekoita raejuusto joukkoon. Revi yrtit käsin tai silppua veitsellä joukkoon.
2. Purista sitruunan  mehu päälle ja mausta.
3. Nauti!

Suosittelen lämpimästi kaikille kiireisille, nälkäisille kokeilepa tätä nnin ihastut!

Vanha Arabian lautanen.

Pieni kuvausassistentti ehti jo lipaisemaan lautasen reunalta. Muistattehan, että avocado voi olla koirille haitallinen, se vaikuttaa sydänlihakseen tai joidenkin tietojen mukaan kerryttää nestettä rintaonteloon ja täten vaikeuttaa hengitystä!

 

Opiskelu on ollut viime päivien ajan tuskaa. On todella vaikeaa hyväksyä itsessään tämmöinen vähän niinkuin disability.  Onneksi kohta- psykologian- tohtorinna- pikkusiskoni lohdutti,  että lukemani opintojakso on monien mielestä hyvin vaikea yleensäkin.

Lapsen nimipäivän kunniaksi Esikoinen leipoi suklaamuffareita.

Ihanat silikonivuoat Kodin1: stä

 Olen nyt tullut huomaamaan, että muisti jaksaa pysyä virkeänä n. puoli tuntia. Sitten luenkin sitä yhtä lausetta edestakaisin tajuamatta mitään, ihan kuin ihmiselle käy väsyneenä, sillä hetkellähän sitä yleensä tajuaa laittaa iltalukemisensa yöpöydälle ja alkaa nukkumaan. Mulla se nyt tapahtuu mihin vuorokaudenaikaa tahansa. Mutta, onneksi periksiantamattomana luonteena huomasin, että kun teen hetken jotain muuta, pystyn taas jatkamaan. Lukeminen myös väsyttää ja nukunkin monesti ( hyvällä omallatunnolla) 10- 20 minsaa päikkäreitä nykyään. Oon oppinut sallimaan itselleni myös jotain hyvää, sillä kuka sen muuten tekisi? Hih :) Saan nukkua päiväunet hyvällä omallatunnolla, ja ostaa kukkia omaksi iloksenikin, jos siltä tuntuu. Sillä meillä on kuitenkin niin, että minä pyöritän arkea lähestulkoon yksikseni ja sitä on vaan pakko jaksaa.

Tulppaanit sain pysymään kauniina pitempään nyt, kun noudatin Stella Vanilja- blogissa kerrottua ohjetta laittaa aluksi maljakkoon avaamatta kimppua,  niin että varret jotenkin töpäköityy tai jotain:)

Odotan jännityksellä, palautuuko hyvä muistini yhtäkkiä ( Abra Kadabra) , vai tapahtuuko se vähitellen.  Katsoin vasta dokkarin naisesta, joka aivovamman seurauksena menetti haju- ja makuaistinsa, muistelen että ne palasivat takaisin ihan ykskaks .
Sitä vaihtoehtoa, että ei palaudu, en suostu enää miettimään. Sillä missio on niin kova, haluan valmistua ammattiin, jonka olen niin monia vuosia tuntenut kutsumukseksi. Ei kai se ilman hyvää muistia onnistu.

Toivon kaikille hauskaa ja helppoa loppuviikkoa!

Terveisin
Anne

Viikonloppu

Nukkekodin vessan uusi matto Bommix Bamboo - langasta. Huomasin vasta kirjoittaessa, että verho ikkunasta on lähtenyt käveleen.

Olisi kyllä muutenkin liimapyssylle hommia tässä, hanatkin ovat irti..harmittaa välillä, kun talo on niin rakkaudella tehty ja niin paljon kauniita,  uskomattomia yksityiskohtia täynnä, niin nämä kersat rikkoo kaiken enkä puhu välttämättä omista lapsistani :D
Mutta leikittäväksi tämä on aikoinaan hankittu, ja onneksi lähes kaiken on saanut aina korjattua.

Ilonan kuvasin puhtaan pyykin kasassa. Viikkailin niitä illalla, niin sinnehän se mennä sujahti lakanoihin, aina pitää olla emännän lähellä, mutta mieluiten jossain lämpimässä!

Minun päivärutiineihin kuuluu yleensä kilpikonnan ulkoiluttaminen. Tietysti talvella kun näillä leveysasteilla ollaan, nin se tapahtuu vain sisällä alakerran lattioilla. Yleensä laitan sen kävelemään, ja unohdan samantien että se on lattialla- muistan sen sitten kun se yrittää änkäytyä johonkin ahtaaseen koloon, sillä siitä kuuluu raapiva ääni. Koirat ovat kai vähän mustasukkaisia tästä lemmikistä, sillä kun otin kameran esille niin johan kumpikin säntäsi paikalle vahtimaan että eivät vaan jää mistää paitsi!

  Ilona- chihu alkaa riehumaan, ja Basso vain kävelee edessä, ettei varmasti yhtään kuvaa oteta muista kuin siitä... silläaikaa konna jatkaa matkaansa mistään häiriintymättä. Se on niin hauska otus, Ilona yrittää aina tehdä tuttavuutta sen kanssa, mutta sepäs vaan jatkaa matkaansa eikä välitä koiran pusutteluyrityksista tuon taivaallista.

Eikö oo hirveetä että laitan tämmösiä kuvia, missä näkyy, kuin koirankarvoissa meidän matto on? No se on vaan elämää! Illalla taas imuroidaan :)

Ulkona paistaa aurinko ja ilma ois ilmeisesti mitä ihanin, mutta minun viikonloppuni on kulunut siivotessa ja tenttiin lukiessa.

 Minua alkoi niin harmittamaan , kun en saa opintoja jatkumaan tuon muistin huonontumisen vuoksi. Voitteko kuvitella, että pääasiassa ne ovat viivästyneet koko tammikuun ajan, koska en ole vain muistanut, että mun piti opiskella! Nyt sitten ajattelin että saa riittää ja ilmoittauduin tenttiin joka on jo 19. päivä joten on pakko muistaa lukea.

 Torstaina kävin magneettikuvassa ( tulokset saan myöhemmin) ja olin niin väsynyt että nukahtelin siinä, vaikka jokainen, joka on ikinä ollut pään magneetissa, tietää, että se meteli on aivan hirveä. Kun kuvataan, kuuluu kauhea kolina, klonksutus ja raapivia ääniä sun muuta. Olin niin väsyksissä koska päivä oli ollut hiukan erilainen kuin yleensä, sillä kävin ystävän kanssa kylpylässä ja kauneushoitolassa sekä suolahuoneella! Tästä päivästä onkin tulossa seuraava kirjoitukseni.
Joka tapauksessa en muistanut heti miten hiivatissa sitä parkkimittaria käytetään! Ja sitten kun piti viedä se lappu autoon, piti vähän aikaa miettiä minkälaisella autolla oikein tulinkaan? Toki autoni vaihtuu usein kun mies myy autoja, mutta silti. Muisti ikäänkuin väsyy, kun aivoja on rasitettu enemmän. Tai ehkä se johtuu kaikista eri ärsykkeistä, sillä esimerkiksi kotona lukiessa tenttiin en huomaa sellaista sekavuutta loppupäivässä ollenkaan.

 Noniin varmaan teitä hulluna kiinnostaa nää mun analyysit.
Mutta jos jotain kiinnostaa :D niin täältä ja täältä sekä täältä voi lukea lisää minun tapauksestani

Seuraavana on tulossa tosiaan postaus suolahuonehoidoista, sekä Biodroga hedelmähappohoidosta, joissa molemmissa kävin torstaina. Voitte uskoa että oli ihanaa! Nautin ihan täysin siemauksin.
 Ihanaa sunnuntaita kaikille !
Anne

Pääasioita

edit* käy osallistumassa Novita Joki- lanka+ pöllö- arvontaan tästä:
Ehdota blogilleni nimeä

Eilen sain ittestäni sen verran irti, että raahauduin puoliväkisin kampaajalle. Oon ollut tosi pitkään ihan maassa sattuneista, erinäisistä tapahtumista johtuen, ja alkoi tuntua että jotain piristystä tarvitaan. Siinä vaiheessa kun joka paikkaan pitää lähteä pipo päässä vaan siksi että otsatukka on ylikasvanut eikä sitä jaksa millään ilveelläkään vääntää ihmisen näköiseksi, olihan se varmaan jo aikakin.


Meillä alkaa olla pitkäaikainen haave kohta toteutumassa, ja sen vuoksi soittelinkin neuron polille, että otan vastaan peruutusaikoja mielelläni, että saan alta pois nuo kaksi käyntiä ( tätä kirjoittaessa muistan, että onhan mulla vielä se reumalääkärin määräämä hermoratatutkimuskin...taidan perua sen, sillä se kuulemma sattuu...ja ei siellä kumminkaan mitään selviä)
jotka oisivat olleet vasta helmikuussa. Sanoivat, että peruutuksia tulee todella harvoin ...menipä päivä tai kaksi ja soittivat, että minulle on huomenaamulla peruutusaika tarjolla. Siispä olin tänä aamuna pari tuntia neuropsykologin testeissä ja haastattelussa. niistä tulee sitten myöhemmin tulokset, mutta sen verran se nainen kertoi, että selvästi oli testejä tehdessäni havaittavissa kuormittuvuutta ja muistin väsymistä, ja että minulle tulee sitten lääkärille aika ja kun menen ihan kohta siihen pään magneettiin saa hän siitä tärkeää lisäinformaatiota. Esimerkkinä voisin sanoa teille, että kun piti minuutissa luetella s- kirjaimella alkavii sanoja, en pystynyt mitenkään saamaan mitään päähäni. Ihan sen minuutin loppuessa sitten keksin yhden, ping!
Siili.
Aivan järkyttävän noloa. Mutta näillä mennään, enkä ole yhtään masentunut tai allapäin tän takia, taikka pettynyt itseeni.

Muisti pätkii joka hetki erittäin paljon, mutta yllättävän paljon sitä silti myös muistaakin. Kaikenlaista stressiähän sitä aina pukkaa olemaan. Yksi lapsista on rissannut ja rassannut iltaa ja aamua, ihan mahdotonta hommaa, joka alkaa jo tarttua kahteen nuorimmaiseenkin.

 
 Ilona - chihulle tuli juoksut ja se on nyt vaikuttanut vaisulta jopa niin että kuumeenkin mittasin eilen illalla. Se oli onneksi 38,7. eli koiran normaalilämpö. Meillä kun on karvaita kokemuksia narttujen kohtutulehduksista, niin olen ihan varpeillani tämän asian suhteen.

Basso taas on aiheuttanut murhetta tuon allergiansa tai mikä ikinä onkaan takia. Karvat lähtee ja iho haisee pahalta. Siis oikeasti tosi pahalta. Pesen sen noin kerta viikko Malasebilla. Rasvaan sitten jollain tosi rasvaisella, esim. Tummelilla koiran ihoa, sillä se on ollut niin kuiva että rapisee. Nyt on toinen iso säkki menossa eläinlääkäriltä hankittua hypoallergeenista Royal Caninia.

Mitään muuta vaikutusta en ole huomannut kuin, että koira on nyt vähän lihonut ja ruoka siis varmasti imeytyy paremmin. Paljon olllaan mietitty, onko tässä asunnossa jotain,

sillä Ilonahan raapii myös itseään ihan kokoajan, ja sekin syö nyt siis tuota samaa allergiamuonaa. Meillä ihmisillä kutittaa silmiä ja minullahan on todettu astma täällä asumisen aikana. Nyt on yhdellä lapsista astmalääke menossa pitkittyneen yskän takia. Tosin koulussa on sisäilmongelma. Mutta kun ollaan tässä kodissakin vuokralla...ehkä vaan sitten muutetaan pois.

Muutenkin ois halu päästä johonkin, missä rakas vahtikoira saisi olla pihalla ja vahtia, eli suorittaa omaa syvintä olemustaan, ehkä se sitten paranisi, sillä kyllä kai koirakin on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, siinä missä ihminen?

 Sillä kun koirat ja lapset ovat onnellisia, on äippäkin onnellinen eikös?


Rakkain terkuin
Anne

Kuulumisia

En ole juuri käynytkään koneella vähään aikaan, ja tulin nyt vähän kertomaan kuulumisia. Jouduin perjantai-aamuna viime viikolla niin sanottuun kotitapaturmaan jossa loukkasin pääni ihan kunnolla.

Basson herkkua on höyrytetty parsakaali

Meidän Basso on mennyt ihan sekaisin tuon uuden narttukoiramme takia. ( Nyt se on juuri eilen kastroitu ) Valvottanut meitä yöt raapimalla kaappien ovia ja mouruamalla ja haukuskelemalla. Siinä vaiheessa olin jo niin väsyksissä että laitan osan kyllä sen piikkiin, osa menee ihan osastoon sukuvika kun suksi ei luista. Olin sinä aaamuna käyttänyt sitä ulkona jo ainakin nelisen kertaa, ja laitoin sen sitten noin kymmenen aikoihin kiinni tuohon terassin oven kahvaan, koska aina vaan tahtoi ulos ja mulla oli tytön syntymäpäivä valmistelut edessä.. Menin sitten pääni työntämään ovenrakoon kun se haukkui. Tielle ilmestyi varmaankin juuri silloin koira, ja Basso vahtivana koirana ampaisi täysiä eteenpäin vetäisten remmillään oven kiinni. Mun pääni jäi sitten sen ulko-oven ja tiiliseinän väliin.

Tajunnantason lasku tuli viiveellä terveyskeskuksessa, josta piipaa- auto vei Oysiin. Yläpaine laski 80 ambulanssissa ja luulinkin että roikottaako ne mua pää alaspäin vaikka olin pyytänyt että nostavat paarit istuma-asentoon koska oli niin huonovointinen olo.  Puhe puuroutui hetkeksi ja alkoi nukuttaa. Päätä ei ole särkenyt lainkaan, kuin vasta tänään. Olen kyllä kiitollinen, että jäin henkiin, eikä ilmeisesti mitään pysyvää vammaa päässyt tulemaan. Nyt pitää antaa aivoille aikaa levätä ja palautua iskusta.

Enempää en tällä kertaa jaksa koneella olla. Keskittyminen on vielä vaikeaa, ja näytön kirkkaus alkaa sattumaan päähän. Suurin osa tapaturmista sattuu kuulemma kotiympäristössä tai jotain. Niin että olkaahan varovaisia. Ei voi tietää. Mitä sattuu.

Rakkain terkuin
Anne