Kuulumisia

En ole juuri käynytkään koneella vähään aikaan, ja tulin nyt vähän kertomaan kuulumisia. Jouduin perjantai-aamuna viime viikolla niin sanottuun kotitapaturmaan jossa loukkasin pääni ihan kunnolla.

Basson herkkua on höyrytetty parsakaali

Meidän Basso on mennyt ihan sekaisin tuon uuden narttukoiramme takia. ( Nyt se on juuri eilen kastroitu ) Valvottanut meitä yöt raapimalla kaappien ovia ja mouruamalla ja haukuskelemalla. Siinä vaiheessa olin jo niin väsyksissä että laitan osan kyllä sen piikkiin, osa menee ihan osastoon sukuvika kun suksi ei luista. Olin sinä aaamuna käyttänyt sitä ulkona jo ainakin nelisen kertaa, ja laitoin sen sitten noin kymmenen aikoihin kiinni tuohon terassin oven kahvaan, koska aina vaan tahtoi ulos ja mulla oli tytön syntymäpäivä valmistelut edessä.. Menin sitten pääni työntämään ovenrakoon kun se haukkui. Tielle ilmestyi varmaankin juuri silloin koira, ja Basso vahtivana koirana ampaisi täysiä eteenpäin vetäisten remmillään oven kiinni. Mun pääni jäi sitten sen ulko-oven ja tiiliseinän väliin.

Tajunnantason lasku tuli viiveellä terveyskeskuksessa, josta piipaa- auto vei Oysiin. Yläpaine laski 80 ambulanssissa ja luulinkin että roikottaako ne mua pää alaspäin vaikka olin pyytänyt että nostavat paarit istuma-asentoon koska oli niin huonovointinen olo.  Puhe puuroutui hetkeksi ja alkoi nukuttaa. Päätä ei ole särkenyt lainkaan, kuin vasta tänään. Olen kyllä kiitollinen, että jäin henkiin, eikä ilmeisesti mitään pysyvää vammaa päässyt tulemaan. Nyt pitää antaa aivoille aikaa levätä ja palautua iskusta.

Enempää en tällä kertaa jaksa koneella olla. Keskittyminen on vielä vaikeaa, ja näytön kirkkaus alkaa sattumaan päähän. Suurin osa tapaturmista sattuu kuulemma kotiympäristössä tai jotain. Niin että olkaahan varovaisia. Ei voi tietää. Mitä sattuu.

Rakkain terkuin
Anne