Voihan virkatut värkätyt punotut narut

Blogailu on jäänyt viime aikoina vähemmälle.  Syystä että olen ollut pitkään sairaana enemmän ja vähemmän mutta yhtä kaikki voimat on olleet vähissä. Loppukesällä pieni ihminen menehtyi, oli vasta 13 viikkoa, mutta siitä alkoi sitten minun sairaalassaolokierteeni. Kun hän ei halunnut tulla pois. Kaavintaa minulle ei tehdä, koska olen siihen ( verenvuotoon)  kerran meinannut kuolla ja lääkärit olivat kerta toisensa jälkeen sitä mieltä, että ei aleta tekemään. Silloin keskeytyivät opinnotkin, ei siinä osannut keskittyä mihinkään. Yritin kyllä osastolla ollessani lukea, mutta se oli vain sellaista kivunsiirtoa, sai keskitettyä ajatukset toiseen, vaikka lukemastani en myöhemmin muistanut yhtään mitään.

"Kaikkihan me kuljemme tomussa, mutta jotkut meistä näkevät tähdet. " Oscar Wilde on sanonut. Jotenkin elämästäni katosivat värit jonnekin. Minä en enää nähnyt niitä tähtiä. Metsässä kulkiessa en nähnyt kaunista kesää, en metsän kukkia. Mutta nyt näyttää, että värit olisivat palaamassa. Näen taas tähdet.

 Jäljelle jäivät kuitenkin reumakivut kovimpana kuin koskaan on ollut, mutta eiköhän niistä selvitä. Voimakkaita kipulääkkeitä joudun nyt napsimaan ja se on kontrolloivan luonteeni vastaista. Ettei vain tulisi riippuvuutta. Mutta olen sallinut itselleni tämän, sillä en halua kroonistuvien kipujen tuhoavan elämänhaluani ihan täysin. Omega- 3 kapselit loppuivat muutama viikko sitten, ja nyt odotan postista uutta satsia. Hauska nähdä, onko mitään vaikutusta kun alan niitä taas ottamaan.

Tuli sitten taas huudettua Huutiksesta uusi matto. Se mikä mun mielestä näissä matoissa on niin hauskaa ja kätevää, on tuo niiden helppo pestävyys. Koneeseen vaan ja puhdasta tulee.Tää oli virkattu vähän erilaisesta kuteesta, hassun pörrösen näköinen, vai mitä?

Ilona on mun vauva nyt. Nimensä mukaisesti siitä on mittaamattoman paljon iloa meille kaikille. Koitin aluksi sitkeästi opettaa sitä nukkuun omassa petissä yöllä, mutta oikeesti on myönnettävä totuus nyt: mun vieressä se nukkuu peiton alla. Kun aamulla herään , niin siellähän se pötköttää.

Portaikon sisustus

Meidän portaikko on aika ankea.

Koitin piristää sitä vähän.

 (älä katso portaiden alle, siellä säilötään kaikkea tuikitarpeellista , mutta sellaista, joka joutaakin pölyttyä.... )

Ihana- lehdessä oli ohje virkatuista linnuista ja ohjeen mukaan tein nuo kolme uljasta jou... ...hmmm....kanaa. Luonnonvalkoinen lanka, josta virkkasin ympyrän joka ommeltiin sitten puolikkaaksi. 

Sulat siiviksi ja pyrstöksi oli minun ideani, älkää syyttäkö Ihana -lehteä, sillä se on ihana lehti!

En tajua mikä noissa höyhenissä on se juttu , että mun pitää tunkea niitä aina ja joka paikkaan.

 Vielä valkoiset huopapalat nokaksi

 niin valmista tuli.

Lehden kuvassa linnut näytti paljon asiallisemmilta. Mutta sainpa vähän värkkäyksen iloa! Siimalla roikkumaan ja liihottelemaan siihen ikkunan eteen, saavatpa naapurit siinä kummastella.

Anne