Avokadosörsseliä ja aivohöttöä

Tekis mieli melkeen kertoa miten elämä voikin olla p***aa mutta koska ei ole ollut tapanani avata elämääni liikaa, ihan vain raottaa, niin en nyt kerro enempää. Sanonpa nyt vain, että ei ole tämä ihmisen elo aina helppoa. Enkä puhu ny mistään " ai v*ttu mulla meni kynsi poikki" asioista. Toki sitä voisi itse valita monia juttuja toisinkin , tiedän.

Onneksi ehdin eilen käymään uimassa! Mieluitenhan minä suurinpiirtein asuisin vedessä, jos voisin.

Uimahallissa aina mukana aito 1950- luvun meikkipussi, ostettu kirppikseltä ihanalta vanhalta naiselta,  muistaakseni maksoi 0, 50 e.

 Vedin aika vauhdilla kilometrin, ja olin ihan läkähyksissä! Kun tuo kunto ei mikään järin hyvä:-)
Yhdyn kyllä täysin SatuKoon postaukseen urheilun tärkeydestä. Se auttaa jaksamaan päivästä toiseen niin niin paljon paremmin! Taas tuntui siltä, että nyt en enää jaksa, mutta sitten kun vetää vaan sinnillä, tulee se tila, että ahaa hei minähän jaksankin ja se mahtava olo!

Tulee vaan aina jotenkin repästyä liian nopeeta, jalat meni ihan kyllä hapoille. Kai se johtuu lapsena harrastetusta kilpauinnista, tosin ei kai sitä kannata edes mainita kun ei meriittejä ole:-) 

Taisi olla hevostalli, mikä vei kiinnostuksen aikoinaan pois kilpaurheilusta.

Löysin netistä tuon nyt jo melko kuuluisan Äidinsörsseli- ohjeen ja arvasin heti, että tykkään siitä! 

Avokado on jo jonkin aikaa ollut lempparini, ja korianteria käytän myös paljon. Sekä kuivattua maustetta, että tässä ohjeessa tarkoitettuja, vihreitä versoja ( ennen kukintaa), löytyy salaattihyllystä.  Tän reseptin kuukkeloin alunperin sitä varten, kun halusin löytää jotain uutta mitä laittaa korianterista, sellainen puntti kun oli taas tarttunut kauppakassiin.

Avokadohan tiedetään hyvin terveelliseksi välipalaksi monien juttujen takia.
Korianterillakin väitetään  olevan huomattavia terveysvaikutuksia.Sitä pidetään muuten yhtenä maailman vanhimmista maustekasveista!
Raskasmetalleja sen pitäisi ainakin tutkimusten mukaan poistaa, ja siinä on myös paljon C- vitamiinia sekä  antioksidantteja. Mutta koska se on yrtti niin en kyllä suosittelisi syömään jatkuvasti suuria määriä. Yrttien kanssa kannattaa olla varovainen ja pitää se oma järki päässä.

En malttanut tapani mukaan kuitenkaan ihan pysyä ohjeessa, joten tässäpä on oma versioni:

Ainekset

1 avokado 

100 g raejuustoa 

 nippu korianteria

½  sitruunan mehu

Himalajan vuorisuolaa murskattuna, seassa kuivattua basilikaa ( itsetehty sekoitus )

 mustapippuria

chiliä 

 

Valmistusohje

1. Paloittele avokado ja sekoita raejuusto joukkoon. Revi yrtit käsin tai silppua veitsellä joukkoon.
2. Purista sitruunan  mehu päälle ja mausta.
3. Nauti!

Suosittelen lämpimästi kaikille kiireisille, nälkäisille kokeilepa tätä nnin ihastut!

Vanha Arabian lautanen.

Pieni kuvausassistentti ehti jo lipaisemaan lautasen reunalta. Muistattehan, että avocado voi olla koirille haitallinen, se vaikuttaa sydänlihakseen tai joidenkin tietojen mukaan kerryttää nestettä rintaonteloon ja täten vaikeuttaa hengitystä!

 

Opiskelu on ollut viime päivien ajan tuskaa. On todella vaikeaa hyväksyä itsessään tämmöinen vähän niinkuin disability.  Onneksi kohta- psykologian- tohtorinna- pikkusiskoni lohdutti,  että lukemani opintojakso on monien mielestä hyvin vaikea yleensäkin.

Lapsen nimipäivän kunniaksi Esikoinen leipoi suklaamuffareita.

Ihanat silikonivuoat Kodin1: stä

 Olen nyt tullut huomaamaan, että muisti jaksaa pysyä virkeänä n. puoli tuntia. Sitten luenkin sitä yhtä lausetta edestakaisin tajuamatta mitään, ihan kuin ihmiselle käy väsyneenä, sillä hetkellähän sitä yleensä tajuaa laittaa iltalukemisensa yöpöydälle ja alkaa nukkumaan. Mulla se nyt tapahtuu mihin vuorokaudenaikaa tahansa. Mutta, onneksi periksiantamattomana luonteena huomasin, että kun teen hetken jotain muuta, pystyn taas jatkamaan. Lukeminen myös väsyttää ja nukunkin monesti ( hyvällä omallatunnolla) 10- 20 minsaa päikkäreitä nykyään. Oon oppinut sallimaan itselleni myös jotain hyvää, sillä kuka sen muuten tekisi? Hih :) Saan nukkua päiväunet hyvällä omallatunnolla, ja ostaa kukkia omaksi iloksenikin, jos siltä tuntuu. Sillä meillä on kuitenkin niin, että minä pyöritän arkea lähestulkoon yksikseni ja sitä on vaan pakko jaksaa.

Tulppaanit sain pysymään kauniina pitempään nyt, kun noudatin Stella Vanilja- blogissa kerrottua ohjetta laittaa aluksi maljakkoon avaamatta kimppua,  niin että varret jotenkin töpäköityy tai jotain:)

Odotan jännityksellä, palautuuko hyvä muistini yhtäkkiä ( Abra Kadabra) , vai tapahtuuko se vähitellen.  Katsoin vasta dokkarin naisesta, joka aivovamman seurauksena menetti haju- ja makuaistinsa, muistelen että ne palasivat takaisin ihan ykskaks .
Sitä vaihtoehtoa, että ei palaudu, en suostu enää miettimään. Sillä missio on niin kova, haluan valmistua ammattiin, jonka olen niin monia vuosia tuntenut kutsumukseksi. Ei kai se ilman hyvää muistia onnistu.

Toivon kaikille hauskaa ja helppoa loppuviikkoa!

Terveisin
Anne

Kevät sisustelua ja muuta höpötystä

Kun aurinko paistaa koko päivän meidän olkkariin nyt, oon saanut kuulla kommenttia että " miksi täällä on niin kauhian valakosta" .
Alkoi jo itselläkin vähän silmiin ottaa se valkoisuus ja sen hallitsevuus. Siispä tuumasta toimeen ja vähän väriä hakemaan , ja ajattelin että on varmaan viisasta aloittaa sohvatyynyistä.
Mitään isompaa uutta ei tule nyt enää hankittua tähän kotiin. Suunnitelmat ovat meillä jo muualla, se selviää teillekin sitten aikanaan toteutuessaan.

Uskomattoman vaikeaa, nimittäin päättää. Ollako romanttisen hempeää, vai kenties geometrisen mustavalkeaa? Koitan aina ajatella ainakin jonkin verran miesväkeäkin, en viitsi laittaa ihan vaaleanpunaisia röyhelöitä ja pelkkiä ruusunkukkasia. Kun se koti on kuitenkin paikka , missä kaikkien pitää viihtyä, ei vain minun.  Ihmettelen joskus lehdissä esiteltyjä yltiöromanttisia hörhelöröyhelökoteja. Että miten se mies siinä kodissa tuntee olonsa kotoisaksi?

 En jaksanut lähteä keskustan erikoisliikkeisiin, koska olis mennyt siihen, että oisin taas ostanut kaikkea turhaa samalla. Kodin1 :stä ei löytynyt mitään, mikä oisi säväyttänyt. Marimekkoon siis. Oikeasti ihanin muki tämä kaurismuki! Tahtoo. Mutta en tuhlannut , vaan tyydyin ihastelemaan.

Vaikea oli valinta. Hypistelin kankaita aikani, ja selasin mallikirjaa. olisin voinut tilata tyynyt , vaihtoehtoja oli niin paljon, mitä ei ollut myymälässä. Onneksi aikaa oli vain vähän , niin että oli pakko tehdä päätös. Lumimarja, vanha tuttu ystäväni. Ensimmäistä kertaa tässä värissä. Toisaalta olisin voinut tilata tyynyt , vaihtoehtoja oli niin paljon, mitä ei ollut myymälässä. Mutta oli kuitenkin kivaa saada tyynyt heti mukaan, kun olin saanut kerran päähäni, että väriä pitää olla.

Takana oleva suurempi tyyny sointuu aika kivasti, vai mitä? Tuon kankaan löysin Paljekirppikseltä Oulusta. Lempparipaikka löytöjen tekoon. Palanen oli ommeltu viittä vaille valmiiksi päälliseksi. 1 euro. Ei paha.
On aika haastavaa koittaa tehdä nättiä kotia, kun on tämmöinen hassun mallinen vuokrakoti, jossa esim. nuo ikkunoiden paikat on mielestäni ihan kummalliset. Joskus sitä huokaisee haikeana, että olisi meillä niin kaunis

koti siellä kaukana. Mutta helpompi asua täällä lähellä kaikkea. Lapsilla ei olisi siellä yhtään kaveria. Kaikessa siis puolensa. Täällä on aina talo täynnä ystäviä, ja se on meidän mielestä hyvin tärkeää.
   Nuo valkeat päälliset sohviin olen tilannut Ellokselta. Ensin se tuntui erittäin hyvältä ajatukselta, mutta käytössä nuo ovat hiukan rasittavat. Aina ruttuiset, eivätkä istu kauniisti.

Tänäkin aamuna lapset olivat valuttaneet koko päällisen alas lattialle...arvatkaa, saatoin vähän herpata ja huutaa siinä sitten. Mutta nämä pikkiriiviöt oli ehtineet jo kipittää kauas leikkeihinsä...niin että purnaukseni kaikui kuuroille korville.
  Mutta, lohduttaudun sillä, että kaikki on vain maallista, eikä täältä mitään saa mukaan.

Kävin muuten jo toistamiseen uimassa, eikä iho sanonut siitä mitään. Uinti on minusta ihan liian aliarvostettua, se kuitenkin taitaa kuluttaa aika tehokkaasti kaloreita. Ainakin mulla tuli ihan järkyttävä nälkä , puolen tunnin uinnin jälkeen. Uin tosin aika rivakkaa tahtia, nuorena kilpauintia harrastaneena.

Nyt on sitten lonkka kipeä, mutta kyllä se tästä tasottuu. Tuli ehkä repästyä vähän liikaa , liian äkkiä. Mutta se endorfiiniryöppy, minkä liikunnasta saa!  Kiva tunne kun saa vetää jäsenet ihan hapoille. Ihmettelin ihan siinä itsekseni, että kuinka ihmeessä olen ollut näin kauan ilman kunnollista urheiluharrastusta...hullu ko mä olen ollu!

Mukavaa päivää kaikki ihanat!
Anne

Down shiftausta parhaimmilaan

Meidän koululaisilla on uintiviikko.

 Tuli taas ihan hyvä muistutus siitä, kuinka pieni onkaan vielä tää meidän ekaluokkalainen. ( onkin syntynyt ihan loppuvuodesta eli on vielä 6 vuotias) Kun ei saanut illalla unta- kysyttyäni mikä mieltä painaa, poika kertoi huolehtivansa siitä, että tuleeko ope sitten mukaan että tietää minne

 siellä ( uimahallissa)  pitää mennä....voi miten ilme oli helpottunut kuultuaan että aikuinen on koko ajan mukana neuvomassa.

 On se hienoa, että on mukavat opettajat ja muu henkilökunta koulussa, lapsi tuntee olonsa turvalliseksi heidän kanssa opetellessa tätä ihmeellistä elämää! Kiitos ope!

Nuorimmainen on ottanut lokoisasti nämä viime ajat kun äiti on kotona , ja nyt kun yritykseni on loppunut, ei ole kiire minnekään.

Mutta päiväkodissa on ihanat kaverit I ja A-T , joita pitää päästä moikkaamaan. Minulla jää nyt aikaa lajitella kaikenlaista tavaraa kotona...vähän jouluksi siivousta....

Kannattaa pysytellä linjoilla,taitaa olla niin että arvontaa pukkaa...!

Ihanaa pakkaspäivää kaikille rakkaille lukijoilleni  :)

Anne