30 % ale uusista polaroid- kuvista!

Haluan vinkata teille tästä Photoboxin hyvästä tarjouksesta!

Voit kehittää nyt digi- ja instagram-kuvasi trendikkäiksi polaroid-kuviksi. Voit lisätä kuviisi filttereitä ja tekstiä kuvan alalaitaan ja saat näin luotua upeita retro-kuvia.

Photobox tarjoaa lukijoilleni  30% alennuksen uusista polaroid-kuvista tarjouskoodilla:

 FITDPOLA3

Kesä

Eikö olekin ihania nämä Syötteen maisemat? Aurinko paistaa tuolla jossain kaukana. Kävin hakemassa vanhempieni auton lainaan heidän matkansa ajaksi. Aivan mahtavaa että he haluavat näin auttaa. Täällä on sen verran pitkät nuo etäisyydet, ei aina edes bussilla pääse. Niinkuin nyt kun vuokralainen lähti Tyrnävän talosta, täytyy siellä paikan päällä päästä käymään. Pääseepähän lapsetkin uimahalliin ja tivoliin! Ei minulla tulis bussilla neljän kanssa lähdettyä.

Porojakin nähtiin, todella paljon. Voi harmi kun en ehtinyt saada kuvaa siitä yhdestä, joka seisoi bussipysäkillä! Ohi ajaessani se väisti penkalle, ja meni sitten takaisin pysäkille seistä pöjöttämään odottavan näköisenä. Vähänkö se oli naurettava näky, mihinkähän bussiin poro aatteli menevänsä? Etelään tietty.

Näitä värikkäitä iltaruskoja on meillä ainakin ollut monena iltana. Aamulla sitten sataa. Kuopus oottaa niin kovasti, että milloin on kesä. Mutta eivät ole kyllä valittaneet sateesta tippaakaan, lapset on siitä niin ihania. Tuolla vain mennä vipelletään sateessa, pääasia että on joku kaveri kenen kanssa kastua!

Ilona kylässä.

AAMUN AJATUS
Ole kiitollinen haasteistasi. Jos ne olisivat helpompia hoitaa, joku sinua kyvyttömämpi saattaisi ottaa sinun paikkasi.

-Positiivarit-

Kirppislöytöjä ja terveyshöpinöitä

Tykkäättekö käyä kirppiksillä? Minä ainakin. 

Davidin reenitoppi, muutamalla eurolla! 

Vaikka en käykään salilla, on se mukavampi ajella pyörällä kun

 on sopivat kamppeet, 

ja nyt kun tuo ilma on kuin morsian! 

Pitää nauttia nyt tästä, kohta sataa taas.

"Takaisin luontoon. 

Elämme vain kerran. 

Hiiteen velvollisuudet"

 sanoi Muumipappa..

..tästä sopiva aasinsilta kuviin jotka näppäsin tänään aamupäivällä.

Voitteko uskoa, että nyt tätä kirjoittaessa, 

tuolla jo jyrisee ukkonen ja tuuli ulvoo nurkissa!

 Voi jee kun tää kevät on niin mahtavaa.

Pysähdyin tuonne joenrantaan ottamaan muutaman kuvan. 

Otan kuvat nykyään yleensä RAW:na,

 joita on helpompi muokata jos on tarve, 

tosin usein sitä ei ole niinkuin nyt kun valo oli hyvä.

Pitempiä matkoja pyöräillessä saattaa tulla hivenen jano

 ja jopa minunkin on joskus pakko sortua kaupan juomiin. 

Te vanhat lukijat varmasti olette huomannu, 

että suosin itsetehtyjä smoothieita, ilman sokeria tietenkin.

Olin melkeen kuulkaattes pyörtyä, kun huomasin yhdesssä

 nimeltämainittemattomassa jugurttijuomassa olevan suolaa 3 g. 

Siis 3 g! 

Mitä ihmettä niissä on tarpeen olla suolaa?

 Onneksi hyllystä löytyi toinen jossa sitä ei ollut yhtään. 

Mutta tuli vain mieleen, 

koska monien lapset varmasti myös juovat näitä jugurttijuomia,

 niin tarkistakaapas ne suolapitoisuuet siitä pullon kyljestä.

Mutta jos multa joku kysyy, niin kaikkein paras palautusjuoma on kylmä kaakao.

Ei tarvita hienoja juttuja aina, se on sitäpaitsi ihan tutkittu asia.

Onneksi saatiin nuo lasten kevätjuhlat viettää hyvässä aurinkoisessa säässä, 

meillähän on perinteisesti kevätjuhla ulkona koulun pihalla.

Näin pienessä lehdessä koivut ovat täällä meillä. 

Siellä etelässä taitaa olla kevät jo pitkällä?

Hauskaa perjantaita!

Sunnuntain kuvapläjäys

Välillä vähän iloisempi postaus täältä, 

etten ihan kaikkia lukijoita karkota ainaisella valituksellani.
Hetkittäin sitä miettii,
 että kenelle oikein kirjoittaa, kuka siitä hyötyy, olisiko parempi lopettaa?
Mutta on kai niitä kalliimpiakin terapiamuotoja kuin tää:)

Tiedän kyllä, että maailmassa on paljon paljon pahempaa hätää

 ja kamaluutta- mutta silti tämä minun oma pikkusuruni, 

se on minun elämässäni läsnä kaiken aikaa,

 eikä se mene hetkeen pois.Ihanat, jotka jaksatte mua!

 Silti arki jatkuu täälläkin, katkeamattomana virtana.

Neljän lapsen kanssa ei ole vaihtoehtoja, onneksi! 

Lapsia saan kiittää paljosta.

Tykkään kun on paljon tekemistä.

DIY korkkarit.

Jos ei ole niin keksin tikusta asiaa.
Niinkuin näiden kenkien tuunaus,
 kerran käytin näitä autolla ajaessa
 ja korkoihin tuli jostain syystä kauhiat naarmut.
Kuitenkin melkein satasen kengät,
ei kai niitä voinut  poiskaan heittää!
 Hassut helminauhat kietaisin korkojen ympäri liimapyssyllä.
En edes tiiä tulenko ikinä käyttämään näitä,
 on meinaan tuo korko melkoinen
 ja viihyn paljon paremmin muutenkin tennareissa.
 Mutta olipahan taas jotain tekemistä!

Kukkapenkki kuvassa vielä laittamatta.

Eilen koitin muka vähän rapsutella pihalla,

 laitoin ihan uudet kukkapenkitkin!

 Nyt ei ole enää kukaan kaivamassa multia jalkakäytävälle.

 Siinä hommassa Basso oli aika hyvä, heti kun selkäni käänsin...

mutta en minä siitä koskaan osannut olla sille kauhian vihanen,

 kuitenkin koiran luontainen vietti on kaivaa:)

Ilona löytää sisälläkin aina aurinkoisen makuupaikan.

Olen varmasti maininnut ennenkin,

 että olen ihastunut valokuvaamiseen. 

Välillä on turhauttavaa, kun kuvista ei saa mieleisiään. 

Että ei se kuva siitä kauniista auringonlaskusta 

olekaan kameran linssin läpi sama kuin omien verkkokalvojen!

 Mutta eihän kamera näe samalla tavoin kuin ihminen, 

kaikkia väriskaaloja ja kirkkauksia! 

Se on vain hyväksyttävä.

 Ilona on kiitollinen kuvattava kylläkin. 

Haaveena on, että pääsisi kuvaamaan jonnekin muualle täältä. 

Kaunista luontoa ja sen sellaista, tai ihan mitä tahansa kaunista.

 Kunhan oisi rauha kuvata niin paljon kuin tuntuu hyvältä.

 Kuvankäsittely on minulla aivan lapsenkengissä. 

Vaatii kärsivällisyyttä opetella sitä itsekseen, ja kärsivällisyyttä...

no, sitä minulla ei ole! Mutta pikkuhiljaa sekin karttuu...

Tässä kuvassa olevan tinavadin laitoin Huuto.nettiin 

- tuo taannoinen blogikirppikseni ei oikein tuottanut tulosta:)

Katunäkymä jostain päin Eurooppaa keväällä.

Välillä iltaisin kun laittaa silmät kiinni, 

näitä taloja, katuja, kujia,  ja puita ja puiden lehtiä 

vain vilisee silmissä niinkuin helminauhana.

 Kaikki se tuntuu epätodelta.

 Loppumatkasta kamera jäi syliin, 

en osannut enää ottaa yhtään kuvaa sen uutisen, 

 Basson elämän loppumisen takia. 

Taidan olla vielä vähän sokissa koko akka.

Kiven sain yhteistyökumppanilta yrittäjäaikoina.

Voi iloisempi postaus! No ei tainnut onnata nyt millään.
Mutta:
Unelmia ei pidä unohtaa. 

Vaikka kuinka olisi väsynyt, 

ja tulisi tunne, ettei enää jaksa edes haaveilla mistään.

 Unelmat kuitenkin ovat niitä juttuja, 

mitkä kantavat ihmistä vaikeittein aikojen yli.

Viimeisenä päivänämme Espanjassa meidän kodin lähelle tulivat papukaijat.

Minun unelmani tänään on elää ilman surua ja ahdistusta. 

Mikä sinun unelmasi on?

Iltahämärää Valencian seudulla, 

josta jäi lähtemättömästi mieleeni tuoksu, mikä? 

Appelsiininkukka, manteli, jasmiini?
 Jokin mikä kukkii huhtikuun puolivälissä
ja tuoksuu ihan mielettömän huumaavalle.

En tiedä mikä se tuoksu oli, mutta sen muistan ikuisesti.
Luulen että se oli appelsiininkukka.

Ihanaa sunnuntaista iltaa Sinulle!

Synkkyydestä valoon

Kun pääsisi tästä synkkyydestä valoon. Onkohan se minuun rakennettua, vai pääseekö siitä? Joskus nimittäin tuntuu, että vaikkapa runoja alkaa tulla aivan tulvimalla päähän kun on vaikeaa. Paperille ei ole tullut enää aikoihin laitettua, niitä on muutenkin pöytälaatikot täynnä.

Pihlajassa on jo lehdet.

Tulee kuukausi siitä, kun rakas ystäväni kuoli. En oikein vielä tajua koko asiaa, miten niin kävi? Joudun sanomaaan itselleni,  se on oikeasti tapahtunut, Basso ei tule enää kotiin. Hassua, mutta silti ystäväni tulee uniini joka yö tai paremminkin aamu. Tuuppaa märällä kuonollaan poskeen ja saan siinä silittää sen pehmeää valkoista turkkia. Tai unen läpi kuulen, miten se potkii valtavilla tassuillaan seinää unissaan, juoksee paikallaan ja häntä läpsyy lattiaa vasten. 

Basso sai elää hyvän elämän rakastettuna perheenjäsenenä.

En vieläkään pysty viemään iltaisin Ilonaa lenkille sillä alan aina itkemään kun vastaan tulee niin paljon suuria koiria ja reittikin olisi sama kuin Basson kanssa. Käyn mieluummin päivällä kun ei muita koiria näy....lapset saavat käyttää iltalenkin.

Tintti katsoi meidän ikkunasta sisään.

Sanotaan, että lapsella pitää olla lemmikki jo senkin vuoksi, että oppii sitten aikanaan käsittelemään menetystä. Tiedä sitten siitä. Minullakin oli lapsena koira, jonka sain pitää 11 vuotta, siihen se haipui sitten hiljaa pois sylissäni, vanhuuteen kai, kun muuten oli aina ollut terve. Taisi mennä ainakin kymmenen vuotta, että itku tuli silmään aina sitä koiraa ajatellessa...Taitaa mennä tässäkin surussa kahlatessa pitkän aikaa vielä. Lasten nähten en oo kauhiasti viittinyt itkeskellä, huolestuvat aina niin paljon. Mutta onpa tullu tirautettua joskus niienkin aikana.

Olen yrittänyt ihan hirveästi keksiä itselleni tekemistä jotta oisi helpompaa. Ilmoittauduin jopa yhdelle sivustolle koiranulkoiluttajaksi!  Valokuvaaminen on onneksi asia, mikä saa minut tosi hyvälle mielelle. Olen alkanut opettelemaan sitä yhä enemmän ja enemmän.

Tomaattibasilikaomeletti ja kupillinen kahvia hyvän päivän alkuun. Tai iltapalaksi!

Yksi jos toinenkin juttu on nyt muhimassa,
saattaa olla että kuulette ainakin yhdestä jonkin ajan kuluttua
 ja siitä tulee olemaan teillekin paljon iloa ja hyötyä!

Mukavaa viikonloppua!

Valonkuvia ja runo

Vapun aikaan otettuja kuvia...

olin niin flunssassa etten juuri päätäni ulos pistänyt, 

siksi kuvat sisältä.

 Ihanaa oli, kun aurinko paistoi koko vapun ja valoa riitti. 

Tykkään kovasti harjoitella kuvaamista eri valoissa.

Lasi on mun lempimateriaali, aina ollut.

 Sen ei tarvitse olla mitään hienoa Iittalaa, 

ihan tavallinen lasi voi olla myös kaunista.

Viimeiset auringonsäteet ennen iltaa.

Valon kautta pihan pensaat piirtyvät kauniisti verhoon kuvioiksi.

Smoothiessa oli tällä kertaa banaania, rahkaa, mehua, puolukoita, mansikoita ja auringonkukansiemeniä.

Luonnonvaloa riitti myös saunaan ihan tulvehtimalla. Ilona rakastaa saunomista.

Valo kuin sula kulta/

seinää pitkin/

lattialankkuihin/

lankun raot täyttäen/

iltaisin kun yksinäinen korppi huutaa/

valo yltää siipiin/

musta kimaltaa kirkkautta hetken.

Toinen Pääsiäispäivä

Tietysti olisi voinut toivoa tällaista säätä Pääsiäiseksi, mutta niinhän se usein siellä kotonakin (ainakin Oulussa) menee pääsiäisen pyhät räntäsateen harmaudessa, joten olimme ihan tyytyväisiä vain hiukan viileään ilmaan ja nurkissa ujeltavaan tuuleenkin. Eihän sentään tarvinnut pukea hirveästi vaatteita päälle ja aurinko osittain pilkahteli pilvien raoista.
 Nämä kuvat olen ottanut joskus viime viikolla kun kävimme kilpikonnapuistosta lähtevällä näköalareitillä. Eikö olekin hienot näkymät?

 Meillä on ollut lievästi sanoen tylsää, jos siis minulta kysytään. Kun on keskenään neljän lapsen kanssa, on toimintamahdollisuudet vähän rajatut, ainakin sikäli, ettei voida osallistua tarjolla oleville retkille vaikkapa niiden pituuden ja vaikeakulkuisuuden vuoksi.
 Luin jostain paikallisesta lehdestä tuosta kuuluisasta "kuninkaanpolusta" , Caminito del Rey:stä, jota myös kutsutaan kuolemanpoluksi. Ymmärsin että se olisi nyt avattu jälleen, kunnostustöiden jälkeen. Sinne en tosiaan haluaisi mennä! Todella hurjaa, paljon ihmisiä on menettänyt henkensä tuolla reitillä. Sehän oli pitkään suljettuna, mutta ei silti estänyt joitain tyyppejä menemästä sinne patikoimaan ja roikkumaan henkensä kaupalla mittavissa korkeuksissa. Siitä aiotaan nyt yhtä Espanjan suosituinta nähtävyyttä. Alle 8- vuotiaat lapset eivät sinne pääse lainkaan, eikä tietenkään lapset ilman aikuisia muutenkaan. Tämä nyt oli erittäin ontuvaisella espanjankielentaidollani ymmärrettyä tekstiä, mutta varmasti kuukkelilla löytää paljon tietoa siitä joka on kiinnostunut.

Löydätkö kissan kuvasta?

 Siis olen koittanut keksiä jotain tekemistä ettei tarvisi olla aivan jouten. Tänään käväistiin Centro Finlandian Herkkumarkkinoilla maistelemassa tapaksia ja aivan ihania ne olivatkin! Samalla luonnollisesti shoppailemassa ihan vain tuossa Los Bolichesissa, eihän teinien kanssa voi mennä vaate- ja krääsäkaupoista ihan noin vain pelkästään OHI! 
Kotimatkaa raahustaessa - tai joku taisi kyllä edelleen jaksaa hyppelehtiä varsahyppyjä- meinasimmekin hypätä ohi ajavaan Malagan bussiin, mutta ei me ehditty!  Malagassa olen kerran käynyt, samoin Benalmadenassa ja Torreviejassa. Kaikki viehättäviä paikkoja omilla tavoillaan.

Tässä kuvassa luulen näkyvän Mijasin valkoisen kylän, el pueblo Blancon, Se on 400 metrin korkeudessa ja on säilyttänyt alkuperäisasunsa hyvin, nykyisin rakennuksia myös suojellaan. Siellä on myös naköalatasanne, mistä näkee Afrikkaan. Tuonne pääsee bussilla perille, mutta itse kylä on täysin autoton.

Onhan minulla auto täällä. Mies kyllä kysyi, ajanko sillä, että oisko jätetty se tienvarteen, kehui vielä tosi hyväksi kuskiksi! Mutta kun tämä minun muisti pätkii niin pahasti ajoittain, etten ikinä opi muistamaan näitä ykssuuntaisia ja miten siihen liikenneympyräänkin pitää mennä täällä! Herranjumala tuhatta ja sataa vain ja sitten silmät kiinni odottamaan,että rysähtääkö vaiko ei.
Nyt tietysti harmittaa, kun auto jätettiin halliin. Että jos sittenkin. Oisin koittanut harjoootella ajamista täällä Andaluusian teillä. Kun se on niin ahtaassa paikassa kahden valtavan ainoastaan autonpeltien naarmuttamista hinkuvalta näyttävän betonipylvään välissä....niin annan sen autoparan olla siellä ihan rauhassa vaan, saapahan olla mukavan viileässä ja auringolta suojassa.

Teitä varmaan kyllästyttää jo nämä iänikuset maisemakuvat?
Vielä yksi, sitten ei enää ikinä. Paitsi että ehkä ylihuomenna taas.

Löysin myös ihanan laventelipaikan. Oon aina niin tykännyt laventelista, ihan kuivattunakin käy! Mutta en ihonhoitotuotteissa, se riittää että saa laittaa liinavaatekaappiin ja tuollainen kimpullinen laventelia on niin tyylikkään ajaton katsella. Siitä meidän tämänpäiväisestä reissustamme raportoidaan vähän myöhemmin. Minun pitää nimittäin tarkistaa muutama fakta ennen sitä ja muutenkin nyt lähen tästä lukemaan kirjaa. Mua on vaivannut viikon päivät ihan käsittämätön väsymys. Oikeasti sellainen, että nukahan ihan väkisin päikkäreillekin joka päivä. Siitä kun herää niin pää ja jalat painaa varmasti ainakin tonnin, eikä mitenkään jaksa pysyä hereillä pitkään aikaan, vaikka kyllä kuulee kokoajan kaiken mitä ympärillä tapahtuu. Syytän siitä astmalääkkeen loppumista, alkaakohan se väsyttää niin, kun happi loppuu:)
Tai sitten minusta on tulossa espanjalainen nainen. Opettelen siestan pitämistä jo oikein hyvällä menestyksellä, hihii.

Onneksi tässä kämpässä oli sentään kirjoja, ja osa niistä jopa aika hyviä kaiken lisäksi. Muuten oisin ehkä tullut hulluksi. Nyt on meneillään Shafakin Kirottu Istanbul. Hyvin hauskasti kirjoitettu värikäs ja monikulttuurinen kirja, mutta mieleni tekisi oikein kunnon dekkaria. Minkälaisista kirjoista sinä tykkäät?

Hiihtoloma alkoi

Arvontaan ehtii vielä osallistua klo 24.00 asti!

Hevosenkengän löysi Tyrnävän tontilta koirat,kaivoivat sen ylös maasta.

Olen yrittänyt puhdistaa meidän pöytäkonetta turhista kuvista ja löysin tietenkin kaikkia ihania kuvia siinä samalla. Harmi kun ei muista teettää aina läheskään kaikkia kuvia, vaan ne jää koneeseen.

Elsa, maailman kaunein maremmanonpentu, jonka sain pitää hetken. Elsa nukutettiin synnynnäisen jalkavian vuoksi (naamassa on mustikkajugurttia) .

Pitäisi ottaa ihan asiaksi että alkaisi teettämään niitä, kun ei ikinä tiedä milloin kone menee sököksi! Onko kellään muulla sama ongelma?

 Elsa ja Nalle, Nalle oli meillä 9-vuotiaaksi, menehtyi sairauteen äkillisesti

Kuopus alkoi pitää kahta tuttia yhtäaikaa, kun kuuli, että tutista voisi jo luopua.

Basso. Rakas vahtikoiramme.

Bella, Tyrnävän pihassa.Onneksi löytyi hyvä koti ihanasta perheestä kun jouduimme muuttamaan maalta.

Uskoisitko, että loputtoman pitkän soratien varrelta löytyy näin ihana uimaranta?

Tässä odotetaan pääsiäistrulleja heti herättyä. Pääsiäinen onkin taas ihan pian!

Ihanaa lauantai- iltaa kaikille, palaan pian taas arpomaan voittajan!
Anne

Kortteja DIY ja koiria hau

Ulkona aivan ihana ilma, pakkasta, lunta, aurinkoa. Kuvat räpsin kuulkaa ihan vain ikkunan läpi, oonko ihan järkyttävän laiska ja mukavuuenhalunen! En vaan yhtään jaksanut enää uudestaan lähtä ulos kun en tietenkään muistanut ottaa kameraa mukaan, en tyttöä eskariin viiessä enkä lenkille lähtiessäkään.

 Täydellistä. Tyyni ja rauhallinen, kuulas ja raikas. Tässä tykkään talvesta, enkä oo varmasti ainoa.

 
 Teimme tytön 6- vuotissynttäreille kutsukortteja. Tytär sai oikeastaan tehdä itse, neuvoin vain vähän. Värit ja tarrat, kaikki hän myös valitsi itse, tosin kimalteen ois halunnut tummansinisenä, mutta se ei ehkä nyt ihan ois sopinut tuohon mintunvihreään kartonkiin, joten sain suostuteltua vaihtamaan. Tämä meijän kuopus kun on sellainen helposti tulistuva luonne, eikä häntä saa yhtään neuvoa tai muuta, koska KYLLÄ HÄN OSAA. Skorpionilapsi. Onkohan kellekään tuttua? Aivan ihana tyyppi niin hyvässä kuin pahassakin.

Hienoja niistä tuli. Lapsi oli pukenut päälleen tuossa kohtaa StarWars -asun, joka on sellainen musta kokohaalari. Ilona on vielä joko sen verran nuori tai sitten tuo luonne vain on sellainen, että kun joku on pukeutunut vähän eri tavoin kuin yleensä, pelästyy ja haukkuu. Nolostuu sitten, kun huomaa että se olikin tuttu ihminen. Sen vahtiherkkyyden huomaa siinä kyllä, että koko illan se vähän kierteli epäluuloisen näköisenä rooliasussa hyppelehtivää lasta. Ihan kuin ei olisi oikein vieläkään ollut varma. Hassu otus.

Basso kun on aina ollut ihan erilainen, se on sellainen viilipytty.

 
 Koskaan ei ole muistaakseni haukkunut mitään pukuja lapsilla, tuntee varmaan tuoksusta ja askelista tai muusta. Toisaalta se on hyvin itsevarma luonne, joten se oikeastaan pelkää mitään. Sillä pelostahan tuo Ilona räksyttää. Onneksi se on niin oppivainen, että siitä saadaan vielä varmasti ihan mahtava koira.