Toinen Pääsiäispäivä

Tietysti olisi voinut toivoa tällaista säätä Pääsiäiseksi, mutta niinhän se usein siellä kotonakin (ainakin Oulussa) menee pääsiäisen pyhät räntäsateen harmaudessa, joten olimme ihan tyytyväisiä vain hiukan viileään ilmaan ja nurkissa ujeltavaan tuuleenkin. Eihän sentään tarvinnut pukea hirveästi vaatteita päälle ja aurinko osittain pilkahteli pilvien raoista.
 Nämä kuvat olen ottanut joskus viime viikolla kun kävimme kilpikonnapuistosta lähtevällä näköalareitillä. Eikö olekin hienot näkymät?

 Meillä on ollut lievästi sanoen tylsää, jos siis minulta kysytään. Kun on keskenään neljän lapsen kanssa, on toimintamahdollisuudet vähän rajatut, ainakin sikäli, ettei voida osallistua tarjolla oleville retkille vaikkapa niiden pituuden ja vaikeakulkuisuuden vuoksi.
 Luin jostain paikallisesta lehdestä tuosta kuuluisasta "kuninkaanpolusta" , Caminito del Rey:stä, jota myös kutsutaan kuolemanpoluksi. Ymmärsin että se olisi nyt avattu jälleen, kunnostustöiden jälkeen. Sinne en tosiaan haluaisi mennä! Todella hurjaa, paljon ihmisiä on menettänyt henkensä tuolla reitillä. Sehän oli pitkään suljettuna, mutta ei silti estänyt joitain tyyppejä menemästä sinne patikoimaan ja roikkumaan henkensä kaupalla mittavissa korkeuksissa. Siitä aiotaan nyt yhtä Espanjan suosituinta nähtävyyttä. Alle 8- vuotiaat lapset eivät sinne pääse lainkaan, eikä tietenkään lapset ilman aikuisia muutenkaan. Tämä nyt oli erittäin ontuvaisella espanjankielentaidollani ymmärrettyä tekstiä, mutta varmasti kuukkelilla löytää paljon tietoa siitä joka on kiinnostunut.

Löydätkö kissan kuvasta?

 Siis olen koittanut keksiä jotain tekemistä ettei tarvisi olla aivan jouten. Tänään käväistiin Centro Finlandian Herkkumarkkinoilla maistelemassa tapaksia ja aivan ihania ne olivatkin! Samalla luonnollisesti shoppailemassa ihan vain tuossa Los Bolichesissa, eihän teinien kanssa voi mennä vaate- ja krääsäkaupoista ihan noin vain pelkästään OHI! 
Kotimatkaa raahustaessa - tai joku taisi kyllä edelleen jaksaa hyppelehtiä varsahyppyjä- meinasimmekin hypätä ohi ajavaan Malagan bussiin, mutta ei me ehditty!  Malagassa olen kerran käynyt, samoin Benalmadenassa ja Torreviejassa. Kaikki viehättäviä paikkoja omilla tavoillaan.

Tässä kuvassa luulen näkyvän Mijasin valkoisen kylän, el pueblo Blancon, Se on 400 metrin korkeudessa ja on säilyttänyt alkuperäisasunsa hyvin, nykyisin rakennuksia myös suojellaan. Siellä on myös naköalatasanne, mistä näkee Afrikkaan. Tuonne pääsee bussilla perille, mutta itse kylä on täysin autoton.

Onhan minulla auto täällä. Mies kyllä kysyi, ajanko sillä, että oisko jätetty se tienvarteen, kehui vielä tosi hyväksi kuskiksi! Mutta kun tämä minun muisti pätkii niin pahasti ajoittain, etten ikinä opi muistamaan näitä ykssuuntaisia ja miten siihen liikenneympyräänkin pitää mennä täällä! Herranjumala tuhatta ja sataa vain ja sitten silmät kiinni odottamaan,että rysähtääkö vaiko ei.
Nyt tietysti harmittaa, kun auto jätettiin halliin. Että jos sittenkin. Oisin koittanut harjoootella ajamista täällä Andaluusian teillä. Kun se on niin ahtaassa paikassa kahden valtavan ainoastaan autonpeltien naarmuttamista hinkuvalta näyttävän betonipylvään välissä....niin annan sen autoparan olla siellä ihan rauhassa vaan, saapahan olla mukavan viileässä ja auringolta suojassa.

Teitä varmaan kyllästyttää jo nämä iänikuset maisemakuvat?
Vielä yksi, sitten ei enää ikinä. Paitsi että ehkä ylihuomenna taas.

Löysin myös ihanan laventelipaikan. Oon aina niin tykännyt laventelista, ihan kuivattunakin käy! Mutta en ihonhoitotuotteissa, se riittää että saa laittaa liinavaatekaappiin ja tuollainen kimpullinen laventelia on niin tyylikkään ajaton katsella. Siitä meidän tämänpäiväisestä reissustamme raportoidaan vähän myöhemmin. Minun pitää nimittäin tarkistaa muutama fakta ennen sitä ja muutenkin nyt lähen tästä lukemaan kirjaa. Mua on vaivannut viikon päivät ihan käsittämätön väsymys. Oikeasti sellainen, että nukahan ihan väkisin päikkäreillekin joka päivä. Siitä kun herää niin pää ja jalat painaa varmasti ainakin tonnin, eikä mitenkään jaksa pysyä hereillä pitkään aikaan, vaikka kyllä kuulee kokoajan kaiken mitä ympärillä tapahtuu. Syytän siitä astmalääkkeen loppumista, alkaakohan se väsyttää niin, kun happi loppuu:)
Tai sitten minusta on tulossa espanjalainen nainen. Opettelen siestan pitämistä jo oikein hyvällä menestyksellä, hihii.

Onneksi tässä kämpässä oli sentään kirjoja, ja osa niistä jopa aika hyviä kaiken lisäksi. Muuten oisin ehkä tullut hulluksi. Nyt on meneillään Shafakin Kirottu Istanbul. Hyvin hauskasti kirjoitettu värikäs ja monikulttuurinen kirja, mutta mieleni tekisi oikein kunnon dekkaria. Minkälaisista kirjoista sinä tykkäät?