Ostoksia, ostoksia

Ajattelin esitellä näitä ostoksiamme tällä kertaa. (Ei ole maksettu mainos tämäkään, ihan omasta halusta näitä tuon esille) Luin juuri lehdestä, että täällä oli kauppa käynyt melko hyvin pääsiäisen ansiosta, mm. Malagan kaupunkiin vierailijat olivat jättäneet 34 miljoonaa euroa! No sitähän tämä maa kai kipeästi tarvitsee.

Miramarin suuressa monikerroksisessa ostoskeskuksessa on paljon kaikenlaista mahtavaa liikettä, mm. Tiger on ihana! Mutta My Tweenies on ollut nyt meidän suosikki, sieltä saa kivoja juttuja pikkurahalla. Sieltä tämä ihana pikkukukkaro. Vain 3,90.

Kirahveja...

Esikoinen sai kärtettyä isältään uudet Converset, ja niitä nyt sitten varjellaan hullun lailla lialta. Ei kauhean järkevä väri tuo valkoinen...hinta ei ollut mielestäni kuin noin parikymppiä halvempi kuin Suomessa.

Pieniä, ihania juttuja löytyy Doña M- liikkeestä, tämäkin sijaitsee Los Bolichesissa, missä meillä tulee käytyä harva se päivä.

En tiedä kenelle näitä oikein hamstraan, ehkä minussa asuu pieni tyttö....

Sukulaistytölle hain ihan asiasta nämä hienot kukkaset häihin laitettavaksi, saa sitten katsoa kumman värisen pikkuneiti laittaa hiuksiinsa.

Blingbling! En voi koskaan olla ostamatta tämmöisiä strassikoristeisia koruja tai hiuspinnejä!

Kultainen pantterivyö, kerrankin ajattelin vähän, että mitä oikeasti tarviin. Nimittäin minulla on yksi tunikamekko, mistä vyö on mennyt hukkaan. Kultainen siksi, että sattuu olemaan kultaiset Adidakset täällä mukana, pikkusiskolta saadut. En ole oikein mitään muita kenkiä tarvinnutkaan täällä, paitsi lämpiminä päivinä Merrellin sandaalit. Kävellen olemme liikkuneet sen verran pitkiä matkoja, että olis ihan turhaa tuskastuttaa itteään koppaskengillä, mitä sattuneesta syystä otin mukaan varmaan viis paria...hih!

Hedelmiä ja kasviksia saa edullisesti joka pikkupuodista.

Ilona päätti että nyt nämä kuvaukset saa luvan loppua!

 Mukavaa viikonloppua!

Toinen Pääsiäispäivä

Tietysti olisi voinut toivoa tällaista säätä Pääsiäiseksi, mutta niinhän se usein siellä kotonakin (ainakin Oulussa) menee pääsiäisen pyhät räntäsateen harmaudessa, joten olimme ihan tyytyväisiä vain hiukan viileään ilmaan ja nurkissa ujeltavaan tuuleenkin. Eihän sentään tarvinnut pukea hirveästi vaatteita päälle ja aurinko osittain pilkahteli pilvien raoista.
 Nämä kuvat olen ottanut joskus viime viikolla kun kävimme kilpikonnapuistosta lähtevällä näköalareitillä. Eikö olekin hienot näkymät?

 Meillä on ollut lievästi sanoen tylsää, jos siis minulta kysytään. Kun on keskenään neljän lapsen kanssa, on toimintamahdollisuudet vähän rajatut, ainakin sikäli, ettei voida osallistua tarjolla oleville retkille vaikkapa niiden pituuden ja vaikeakulkuisuuden vuoksi.
 Luin jostain paikallisesta lehdestä tuosta kuuluisasta "kuninkaanpolusta" , Caminito del Rey:stä, jota myös kutsutaan kuolemanpoluksi. Ymmärsin että se olisi nyt avattu jälleen, kunnostustöiden jälkeen. Sinne en tosiaan haluaisi mennä! Todella hurjaa, paljon ihmisiä on menettänyt henkensä tuolla reitillä. Sehän oli pitkään suljettuna, mutta ei silti estänyt joitain tyyppejä menemästä sinne patikoimaan ja roikkumaan henkensä kaupalla mittavissa korkeuksissa. Siitä aiotaan nyt yhtä Espanjan suosituinta nähtävyyttä. Alle 8- vuotiaat lapset eivät sinne pääse lainkaan, eikä tietenkään lapset ilman aikuisia muutenkaan. Tämä nyt oli erittäin ontuvaisella espanjankielentaidollani ymmärrettyä tekstiä, mutta varmasti kuukkelilla löytää paljon tietoa siitä joka on kiinnostunut.

Löydätkö kissan kuvasta?

 Siis olen koittanut keksiä jotain tekemistä ettei tarvisi olla aivan jouten. Tänään käväistiin Centro Finlandian Herkkumarkkinoilla maistelemassa tapaksia ja aivan ihania ne olivatkin! Samalla luonnollisesti shoppailemassa ihan vain tuossa Los Bolichesissa, eihän teinien kanssa voi mennä vaate- ja krääsäkaupoista ihan noin vain pelkästään OHI! 
Kotimatkaa raahustaessa - tai joku taisi kyllä edelleen jaksaa hyppelehtiä varsahyppyjä- meinasimmekin hypätä ohi ajavaan Malagan bussiin, mutta ei me ehditty!  Malagassa olen kerran käynyt, samoin Benalmadenassa ja Torreviejassa. Kaikki viehättäviä paikkoja omilla tavoillaan.

Tässä kuvassa luulen näkyvän Mijasin valkoisen kylän, el pueblo Blancon, Se on 400 metrin korkeudessa ja on säilyttänyt alkuperäisasunsa hyvin, nykyisin rakennuksia myös suojellaan. Siellä on myös naköalatasanne, mistä näkee Afrikkaan. Tuonne pääsee bussilla perille, mutta itse kylä on täysin autoton.

Onhan minulla auto täällä. Mies kyllä kysyi, ajanko sillä, että oisko jätetty se tienvarteen, kehui vielä tosi hyväksi kuskiksi! Mutta kun tämä minun muisti pätkii niin pahasti ajoittain, etten ikinä opi muistamaan näitä ykssuuntaisia ja miten siihen liikenneympyräänkin pitää mennä täällä! Herranjumala tuhatta ja sataa vain ja sitten silmät kiinni odottamaan,että rysähtääkö vaiko ei.
Nyt tietysti harmittaa, kun auto jätettiin halliin. Että jos sittenkin. Oisin koittanut harjoootella ajamista täällä Andaluusian teillä. Kun se on niin ahtaassa paikassa kahden valtavan ainoastaan autonpeltien naarmuttamista hinkuvalta näyttävän betonipylvään välissä....niin annan sen autoparan olla siellä ihan rauhassa vaan, saapahan olla mukavan viileässä ja auringolta suojassa.

Teitä varmaan kyllästyttää jo nämä iänikuset maisemakuvat?
Vielä yksi, sitten ei enää ikinä. Paitsi että ehkä ylihuomenna taas.

Löysin myös ihanan laventelipaikan. Oon aina niin tykännyt laventelista, ihan kuivattunakin käy! Mutta en ihonhoitotuotteissa, se riittää että saa laittaa liinavaatekaappiin ja tuollainen kimpullinen laventelia on niin tyylikkään ajaton katsella. Siitä meidän tämänpäiväisestä reissustamme raportoidaan vähän myöhemmin. Minun pitää nimittäin tarkistaa muutama fakta ennen sitä ja muutenkin nyt lähen tästä lukemaan kirjaa. Mua on vaivannut viikon päivät ihan käsittämätön väsymys. Oikeasti sellainen, että nukahan ihan väkisin päikkäreillekin joka päivä. Siitä kun herää niin pää ja jalat painaa varmasti ainakin tonnin, eikä mitenkään jaksa pysyä hereillä pitkään aikaan, vaikka kyllä kuulee kokoajan kaiken mitä ympärillä tapahtuu. Syytän siitä astmalääkkeen loppumista, alkaakohan se väsyttää niin, kun happi loppuu:)
Tai sitten minusta on tulossa espanjalainen nainen. Opettelen siestan pitämistä jo oikein hyvällä menestyksellä, hihii.

Onneksi tässä kämpässä oli sentään kirjoja, ja osa niistä jopa aika hyviä kaiken lisäksi. Muuten oisin ehkä tullut hulluksi. Nyt on meneillään Shafakin Kirottu Istanbul. Hyvin hauskasti kirjoitettu värikäs ja monikulttuurinen kirja, mutta mieleni tekisi oikein kunnon dekkaria. Minkälaisista kirjoista sinä tykkäät?

Pääsiäinen

Espanjan pääsiäinen poikkeaa aika paljon suomalaisesta. Onhan tämä katolinen maa ja se näkyy kaikkialla. Ymmärsin, että koululaisilla on koko viikon vapaata koulusta.
Toinen toistaan upeampia pyhiä veistoksia säilytetään kirkoissa ja näin pääsiäisenä veljeskunnat hakevat ne omiin tiloihinsa, joissa ne puetaan juhlavaatteisiin pääsiäiskulkueita varten.
Malagassa on kuulemani mukaan aina paljon näyttävämmät kulkueet kuin täällä Fuengirolassa,  ja pyhien veistosten kantajatkin ovat oikein pukeutuneet erittäin mahtavasti, paljon kultaa näkyy joka puolella. Telkkarista ja lehdistä olemme nähneet upeita pukuja ja kulkueita.
Pääsimme näkemään ihan livenä Pitkänä perjantaina yhden hiukan vaatimattomamman kulkueen, jossa kannettiin puista ristiä. Tässä kulkue saapuu juuri takaisin kirkkoon, joka oli kaunis Los Bolichesissa sijaitseva kirkko Templo del Carmen.

Tässä seurakuntalaisia, enimmäkseen varttuneempaa väkeä, mutta kyllä jokunen nuorikin oli joukossa.

Kuvat ovat vähän yläpuolisia, koska tämän kirkon edustalla Plaza del Carmenilla on kahvilan ulkoterassi, enkä halunnut kuvaan päivänvarjoja:)

Kyllä oli mukava päivä istua penkillä ihan siinä aitiopaikalla. Ostimme pikkuisesta putiikista evääksi mansikoita, banaaneja ja magdalenoja- onhan se aina kaksinverroin hauskempaa kun saa samalla herkutella. Minä tietysti räppäkäpälä pudotin kassalla yhden magdalenan suoraan avoimeen oliiviämpäriin...niin tavallista koheltamista minulle! Onneksi myyjätätinainen ei ollut niin äkäistä sorttia kuin myöhemmin näkemämme pikkuriikkinen mummo, joka luutusi jalkakäytävää, ja minäkin jo osaan pyydellä anteeksi espanjaksi hyvin vuolaasti niin siitä selvittiin. Muitta mutkitta leivonnainen pyyhittiin vain pyyhkeellä puhtaaksi ja leveän hymyn kera sekin sujahti kassiin. Olihan siinä sentään muovit päällä. Minä vain jäin miettimään, että mitähän kaikkea sinne oliivien joukkoon onkaan tipahtanut....?

Näyteikkunaostoksillakin käytiin. Tässä pikkuputiikissa oli näitä oikean vauvan näköisiä nukkeja! Mitäs tykkäätte? Minusta nuo olivat ehkä jo hiukkasen kammottavia kaikessa aitoudessaan, mutta ei kuitenkaan elävyydessään...hienosti ja taidokkaasti tehtyjä tosin. Toivottavasti nyt ei kukaan loukkaannu, tiedän että joillekin nukkejenteko on tärkeä harrastus ja arvostan sitä niinkuin muitakin käden taitoja.
Täällä näkyi olevan ihan kaikki kahvilat ja ravintolat sekä kaupat auki. Vain virastot ja muut sellaiset olivat suljettu.

Rannalle ei tällä kertaa menty, vaikka siellä näyttikin olevan paljon väkeä. Ilma on ollut sen verran kylmä, ettei uimaan huvittanut kenelläkään mennä.

Auringon ympärillä oli sinä päivänä sateenkaarirengas. Ihmeteltiinkin jo aiemmin, että mitä toiset kauempana kuvaavat ahkerasti taivaalle. Meille tämä ei näyttäytynyt vielä silloin, koska olimme sellaisessa paikassa että edessä oli paljon puita ja rakennuksia.

Ilona on jaksanut ihmeen hyvin kävellä meidän mukana. Toki sitä on välillä kannettu sylissä, ettei pääsisi tulemaan mitään rasitusvammoja. Siinä mielessä minikoira on erittäin kätevä, että sille voi antaa vettä pullosta kaadettuna omasta kädestä, eikä tarvita mitään kuppeja mukaan.

Aurinko alkaa laskeutumaan täällä suurinpiirtein puoli yhdeksän maissa. En ole vielä oikein oppinut ottamaan kuvia auringonlaskusta....Huomenna olisi tarkoitus lähteä Centro Finlandian Herkkumarkkinoita katsastamaan.

Hyvää pääsiäistä!

Tunnelmapaloja Ranskasta

Mun piti postata meijän hevostallivierailusta, mutta, koska luonnoksissani oli niin paljon näitä valmiina näitä matkakuvia....
Katsokaa näitä kahta kaverusta! Ne näyttivät siltä, etteivät olleet ennen autoa nähneet. Ei vaiskaan, ei me ihan niin syrjäseutuja pitkin ajettu, mutta melkein. Maisemat oli mitä mahtavimmat, ja minä kun olen vilkkaalla mielikuvituksella varustettu, niin ehdin jo puoleksi kuvitella meidät lasten kanssa johonkin vuoristokylään viikon lomalle, jos matkanteko jostain syystä tyssäisi. Olihan se autolle raskas vetää painavaa kärryä perässä ja no...meillä oli kai vain tosi huono tuuri.

Nuo kylmäverihevoset oli aika komeita otuksia. Niitä oli kaikkiaan kolme, laiduntamassa kirpeässä vuori- ilmassa keskellä ei mitään.

Toki meillä oli navigaattori ja kokonaista kolme karttakirjaa. Mikä oli hyvä asia, sillä epäiltiin välillä että ohjaako se navigaattorin pentele meitä ihan väärille poluille, mutta kartasta tarkistettuamme oli aina kerta kerran jälkeen todettava että ihan ollaan oikealla reitillä edelleen.

Se vain tuntui niin loputtomalta jatkumolta, kun ajettiin näiden pikkuriikkisten vuoristokyläpahasten läpi, paljon, paljon kapeita kujia, ihan tienvierestä nousevia vanhoja taloja, mitä idylliä!

 Tietysti olimme väsyneitä, lapset onneksi nukkuivat autossa aina kun vain väsytti. Minä taas en osannut nukkua, voitteko kuvitella, toinen ajaa jatkuvasti tuhansia kilometrejä ympäri Eurooppaa, mutta minun piti valvoa kaverina! Kun eihän sitä tiedä jos vaikka nukahtaa rattiin. Sille ei vain voi mitään, että kun on lapset mukana, niin sitä vain huolehtii sitten vähän liikaakin.

Tietysti ranskalaiset ikkunaluukut ja valkeat pitsiverhot aina ikkunoissa.

Luntakin nähtiin. Yhdessä vaiheessa vähän jännitti, että miten päästään etenemään kesärenkailla, jos lunta tulee tielle enemmän. Tulihan sitä, mutta onneksi vain varjopaikoilla oli aina pikkuisia pätkiä ennen kuin taas tuli sulaa.

Kuva komeasta kivikirkosta on räpsäisty aamuviideltä, älkää kysykö missä tämä oli:)

Kuinkahan monta auringonlasku kuvaa mulla tulikaan otettua....tässä eräs niistä.

 Maakotkia näimme yhdessä vaiheessa todella paljon, se taisi olla lähempänä Espanjan rajaa.
Harmittelin, kun ei kamerassa riittänyt objektiivi tarpeeksi kauas. Tuossa se kotka kumminkin on:)

Täällä Espanjassahan on nyt tuo Semana Santa, pääsiäisviikon juhlallisuudet, jotka alkoivat Palmusunnuntaista. Paljon erilaisia kulkueita on tiedossa. Pyhät veistokset säilytetään kirkoissa, seremonioita varten ne tuodaan veljeskuntien tiloihin. Siellä ne asetetaan kantoalustoille juhla-asuihin puettuna. Me näimmekin juuri sunnuntaina, kun eräässä kirkossa oli ovi auki kadulle ja siellä miehet suunnittelivat veistoksen siirtämistä.

Hauskaa Aprillipäivää!
Anne

Fuengirola Bioparc

Miten paljon erilaiselta kaikki voikaan näyttää, kun ilma on kohdillaan, Me olemme täällä kärvistelleet rankkasateissa ja kovissa tuulissa, pari viikkoa ja nyt äkkiä onkin lämmin:)
Kävimme eläintarhassa, jota kehutaan Euroopan nykyaikaisimmaksi. Tässä joitain kuvia Fuengirola Bioparcista. Esikoiselle ja Toiseksi Vanhimmalle tämä oli toinen kerta täällä, tosin eivät tainneet muistaa mitään siitä kun olivat silloin vain alle kolmivuotiaita.

Flamingot taistelivat tai jotain. Kamala oli meteli ainakin...

Krokotiilit näyttivät ihan kuolleilta, sillä ne vain olivat paikallaan, kokoajan aivan hievahtamatta. Kunnes yhtäkkiä! Ei ne olleetkaan täytettyjä, hihii!

Mini hippo :) Aivan kauhean söpö oli kyllä tämä pienois virtahepo.

Tämä ei tainnut olla eläintarhan asukas, vaan pelkkä vierailija....

Maakilpikonnia oli kolme ja niilläkin näytti olevan todella hyvä suuri ulko- ja sisäoleskelutila. Meitähän  nämä kiinnostivat, koska kotona on samanmoinen, tosin hiukan pienempi, onneksi!

Tiikeri kävi minulla sääliksi. Se kiersi edestakaisin ehkä stressaantuneena? Toivottavasti ei kauhean paljon kuitenkaan.

Komodon varaanit makoilivat päällekkäin :)

Mukavaa alkanutta viikkoa!
Anne

Hei, hei, mitä kuuluu?

Moi kaikki! Nettiyhteyttä ei ole ollut saatavilla vähään aikaan.Tässä vielä alla kuvia Saksasta...latasin koneelle valmiiksi siellä kun ei ollut muuta kuin odottelua. Te ette ehkä voi uskoa, mutta meillä oli aivan kauhea epäonni matkassa! Vaikka itse ajattelen lakkaamatta, että oikeasti se oli onni. Kun auto ei hajonnut pimeän aikaan eikä jonnekin susirajan taakse.

Niin, totta. Meidän auto hajosi uudestaan. Vaikka siihen tehtiin kallis remontti Hampurissa, eikä se edes ollut kovin vanha auto. Mutta ehkä syynä oli kuitenkin perässä ollut raskas kärry, sekä ajamamme vuoristotiet, kun ajattelimme kiertää tietullit.

Tässä taas Hampurin teollisuusaluetta Holiday Innin ikkunasta kuvattuna. Tuolla Saksassa oli meidän siellä ollessa tosi kolea tuuli ja satoi kissoja ja koiria :)

Nyt ollaan oltu perillä kohteessa kolme päivää ja totuteltu arkeen täällä unelmiemme maassa, Panamassa. Ei vainenkaan, Espanjan kamaralla ollaan. En voinut vaan olla laittamatta tuota lausahdusta yhdestä ihan mielettömän ihanasta lastenkirjasta, jota meillä on lapsille luettu ahkerasti- siinä Pikku Karhu ja Pikku Tiikeri lähtevät etsimään unelmiensa maata, Panamaa. Se on tosi hupaisa satukirja, voin kyllä suositella ja kertoa siitä joskus enemmänkin.

Netti toimii täällä erittäin huonosti, mutta huomasin teidän viestit, kiitos teille kaikille ihanille! On ollut ikävä teitä blogiystäviä täällä reissun päällä ollessa.
Kun meidän auto meni uudestaan rikki n. 350 km ennen kohdetta, meillä oli silti vielä hyvä onni mukana, sillä melkein heti paikallinen policia trafico tuli kysymään miten voivat auttaa ja heti kaikki selvisi. Niin meillä oli irronnut kai laturin hihna, ei siis ollut mennyt poikki. ( Ko. hihna vaihdettiin Oulussa lähtiessä merkkikorjaamolla...hmmmmm) Akku oli hyvä, ja diesel veti...ei olisi pitänyt kuunnella näitä neuvoja, joita kysyimme Suomesta, kai. Kun paikallisissa huoltamoissa ei osattu sanaakaan englantia, eikä korjaamoita ollut lähistöllä. Ajettiin eteenpäin hiljokseen ja toivottiin että löydetään korjaamo tai huoltamo, ja niin se auton kone pamahti sitten viimein, alkoi huutamaan ihan kauhealla metelillä eikä sammunut avaimesta, vaihteella sammui sitten pamahtaen!
Säikähdin, ja komensin lapset ulos autosta. Kun savua tuli niin paljon! Onneksi siinä ei mitään vaaraa ollut kuitenkaan.  Kuitenkin kokoajan lapsia rauhoittelin, kunhan olin saanut ne autosta ulos ja moottoritien kaiteen taakse pientareelle.
 Auto hinattiin moottoritieltä korjaamolle ja me taksilla sinne. Taksimies sanoi vievänsä meidät perille, koirat ja kaikki! Tosin rahalla saa ja hevosella pääsee. Ei ollut halpaa, mutta kun on liikkeellä pienten lasten ja eläinten kanssa, ei ole paljoa vaihtoehtoja. Täällä on vain se ongelma turistin kannalta ainakin näissä pienissä kylissä, että englantia eivät juuri ymmärrä. Onneksi me jonkin verran osaamme espanjaa, ja poliisikin osasi muutaman sanan englantia!

Taisi tulla vähän sekavaa tekstiä taas, oon oikeesti aika väsynyt matkasta vieläkin, valvomistahan siinä oli, lapset nukkuivat aika hyvin onneksi. Täällä päivät on kävelty ( itse kyllä aivan mielellään, kuntohan siinä kasvaa ja asunnossa on niin hiivatin kylmä) pitkiä matkoja kun se auto tosiaan jäi korjattavaksi. Ylämäkeä, alamäkeä. Kaupassa, kahvilassa, rannalla, koiria lenkitetty. Huomiseen!
Anne