En muista milloin oisin viimeksi tehnyt toffeeta itse. Teininä sitä keiteltiin tämän tästä. En kyllä muutenkaan muista juuri nyt paljon mitään, mutta enemmän tuntuu että tuo lähimuisti pätkii. Näköjään palautuminen tällistä kestää ja kestää. Unohdan paljon, puhelimen kauppaan ,autonoven raollleen yöksi, että siitä loppuu akku, illalla en muista kaikkea mitä aamulla on tapahtunut ja toisinpäin. Päätä mulla alkoi särkemään varsinaisesti vasta noin viisi päivää täräyksen jälkeen. Varsinkin makuulla alkaa tuntua kova paineenkaltainen särky.
Katselin netistä muutamaa toffeenteko- ohjetta, ja niitäpäs näyttääkin olevan tosi paljon erilaisia!
Päädyin tähän:
100 g voita
3 dl sokeria
2 dl kermaa
Keitetään niin kauan että seoksesta tulee kullanruskeaa ja paksua. Varo pohjaanpalamista. Kaada leivinpaperilla vuorattuun matalaan, laakeaan astiaan. Itse käytin Tupperwaren kylmälaukussa aikoinaan mukana tullutta säilytysrasiaa.
Tästä tuli sellaista hyvin pehmeää ja todella makeaa.
Olisin toivonut vähän sitkeämpää. Taidan kokeilla uudestaan jotain toista ohjetta. On varmasti olemassa myös jokin aine, jolla tuosta saa vähän vähemmän hajoavaa. Kun ois niin mukavaa kääriä karkit papereihin.
Tuohon ohjeeseen voisi sekoittaa varmasti myös vaikka pähkinärouhetta tai kaakaojauhetta.
Tämä ajatus tuli mieleeni tänä aamuna:
Jokainen tarvii joskus kantajaa.
Toinen enemmän,toinen vähemmän.
Kanna läheistäsi jos haluat sinua kannettavan.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vaikka vain sana tai kaksi, tekee minut hyvin iloiseksi!