Kabulissa on nainen hakattu kuoliaaksi. Tornado on runnellut kaupunkia Saksassa. Yks kirjailija on elänyt vuoden ilman suihkua. Miten hyvin omat asiat onkaan kun oikein alkaa ajatella.
Anteeksi vaan, nyt tulee asiaa, mikä on vakavaa. Tai ainakin vähän vakavaa ja vähän tekstiä. Sillä sain tänään diagnoosin! Ei aivovammaa, mutta arkiajattelun ilmaisu ja kielellinen muistisuoriutuminen jää odotettua heikommaksi. Ei aiheuta toimenpiteitä. Voi korjautua ennalleen.
Läheiset sanovat, etteivät huomaa mitään, mutta kun itse huomaan! Vaikkapa toisten blogien kommentointi on tuon onnettomuuden jälkeen ollut minulle hankalaa. Ajatuksia ei ole helppo pukea sanoiksi. Haluaisin sanoa niin paljon, mutta en vain enää osaa.
Joten nämä mun höpinät voinee siis jättää omaan arvoonsa:)
Ei sillä että oisi tapana kauheasti valittaa, (muuten kuin täällä blogissa ja no...tietysti lähimmät joutuu usein kärsimään mutta se on vastavuoroista) mutta liian usein tulee ajateltua, että asiat omassa elämässä ovat huonosti ja paremmin pitäisi olla. Mitä me tästä opimme? Pidä aina kypärää kun olet tekemisissä poninkokoisen koiran kanssa? Ei, mutta oikeasti pää on niin arvokas asia, että se kannattaa suojata aina kun on tarpeellista.
Pitäisi vain päättää, että omat asiat on ihan hyvin. Tyytyä siihen, että en ole ehkä enää koskaan samanlainen.
Kuka tarvitsee näitä voimatauluja? Just tänään dissasin Twitterissä että mun feedissä on vain pelkkiä voimatauluja peräjälkeen niin paljon että suorastaan läkähdyn ja lisää tulee solkenaan. Mutta onhan ne kivoja ja tarvitaanhan me niitä. Riippuu vain, että millä tuulella sitä on, sillä tuulellahan minäkin käyn, olenhan nainen. Verensokeri voi olla joskus vähän alhaalla, tai oikeastaan aika useinkin.
En ole itse kovin paljon näitä voimasanoja tai muita viljellyt, mutta joskus sellainen tuntuu sopivan. Niin kuin eilen tuossa Anna Perhon ohjelmassa, jossa käsiteltiin naisten keksimiä voimalauseita. Kaarina Hazard totesi Jenni Kokanderin voimalausetta muokatessaan että "Ihmisen ei tarvitse. " Miten vapauttavaa! Nauroin kyllä ihan kippurassa. En edes enää muista miten se alkuperäinen meni, minä ja minun huono muistini- mutta facesta se varmastikin löytyy sieltä Jennin sivulta.
Jokainen, joka on käynyt läpi eron, tietää millaista se on. Miten siinä täysin unohdetaan, että tuo toinen oli se, jota rakastin kerran. On hyvin raskasta kuunnella tyhjänpäiväisiä syytöksiä ja valheita, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Mutta eihän niitä tarvitse kuulla. Ihmisen ei tarvitse.
Se, mitä koitan tässä sanoa on:
Pitää mennä eteenpäin ja luottaa siihen että elämä ja jalat kantaa ja pää pysyy pilvissä!
P.S. Seuraavaksi tulossa tosi hyvän mangorahkajuustokakun ohje, joten pysykää linjoilla.
