Kun aurinko paistaa koko päivän meidän olkkariin nyt, oon saanut kuulla kommenttia että " miksi täällä on niin kauhian valakosta" .
Alkoi jo itselläkin vähän silmiin ottaa se valkoisuus ja sen hallitsevuus. Siispä tuumasta toimeen ja vähän väriä hakemaan , ja ajattelin että on varmaan viisasta aloittaa sohvatyynyistä.
Mitään isompaa uutta ei tule nyt enää hankittua tähän kotiin. Suunnitelmat ovat meillä jo muualla, se selviää teillekin sitten aikanaan toteutuessaan.
Uskomattoman vaikeaa, nimittäin päättää. Ollako romanttisen hempeää, vai kenties geometrisen mustavalkeaa? Koitan aina ajatella ainakin jonkin verran miesväkeäkin, en viitsi laittaa ihan vaaleanpunaisia röyhelöitä ja pelkkiä ruusunkukkasia. Kun se koti on kuitenkin paikka , missä kaikkien pitää viihtyä, ei vain minun. Ihmettelen joskus lehdissä esiteltyjä yltiöromanttisia hörhelöröyhelökoteja. Että miten se mies siinä kodissa tuntee olonsa kotoisaksi?
En jaksanut lähteä keskustan erikoisliikkeisiin, koska olis mennyt siihen, että oisin taas ostanut kaikkea turhaa samalla. Kodin1 :stä ei löytynyt mitään, mikä oisi säväyttänyt. Marimekkoon siis. Oikeasti ihanin muki tämä kaurismuki! Tahtoo. Mutta en tuhlannut , vaan tyydyin ihastelemaan.
Vaikea oli valinta. Hypistelin kankaita aikani, ja selasin mallikirjaa. olisin voinut tilata tyynyt , vaihtoehtoja oli niin paljon, mitä ei ollut myymälässä. Onneksi aikaa oli vain vähän , niin että oli pakko tehdä päätös. Lumimarja, vanha tuttu ystäväni. Ensimmäistä kertaa tässä värissä. Toisaalta olisin voinut tilata tyynyt , vaihtoehtoja oli niin paljon, mitä ei ollut myymälässä. Mutta oli kuitenkin kivaa saada tyynyt heti mukaan, kun olin saanut kerran päähäni, että väriä pitää olla.
Takana oleva suurempi tyyny sointuu aika kivasti, vai mitä? Tuon kankaan löysin Paljekirppikseltä Oulusta. Lempparipaikka löytöjen tekoon. Palanen oli ommeltu viittä vaille valmiiksi päälliseksi. 1 euro. Ei paha.
On aika haastavaa koittaa tehdä nättiä kotia, kun on tämmöinen hassun mallinen vuokrakoti, jossa esim. nuo ikkunoiden paikat on mielestäni ihan kummalliset. Joskus sitä huokaisee haikeana, että olisi meillä niin kaunis
koti siellä kaukana. Mutta helpompi asua täällä lähellä kaikkea. Lapsilla ei olisi siellä yhtään kaveria. Kaikessa siis puolensa. Täällä on aina talo täynnä ystäviä, ja se on meidän mielestä hyvin tärkeää.
Nuo valkeat päälliset sohviin olen tilannut Ellokselta. Ensin se tuntui erittäin hyvältä ajatukselta, mutta käytössä nuo ovat hiukan rasittavat. Aina ruttuiset, eivätkä istu kauniisti.
Tänäkin aamuna lapset olivat valuttaneet koko päällisen alas lattialle...arvatkaa, saatoin vähän herpata ja huutaa siinä sitten. Mutta nämä pikkiriiviöt oli ehtineet jo kipittää kauas leikkeihinsä...niin että purnaukseni kaikui kuuroille korville.
Mutta, lohduttaudun sillä, että kaikki on vain maallista, eikä täältä mitään saa mukaan.
Kävin muuten jo toistamiseen uimassa, eikä iho sanonut siitä mitään. Uinti on minusta ihan liian aliarvostettua, se kuitenkin taitaa kuluttaa aika tehokkaasti kaloreita. Ainakin mulla tuli ihan järkyttävä nälkä , puolen tunnin uinnin jälkeen. Uin tosin aika rivakkaa tahtia, nuorena kilpauintia harrastaneena.
Nyt on sitten lonkka kipeä, mutta kyllä se tästä tasottuu. Tuli ehkä repästyä vähän liikaa , liian äkkiä. Mutta se endorfiiniryöppy, minkä liikunnasta saa! Kiva tunne kun saa vetää jäsenet ihan hapoille. Ihmettelin ihan siinä itsekseni, että kuinka ihmeessä olen ollut näin kauan ilman kunnollista urheiluharrastusta...hullu ko mä olen ollu!
Mukavaa päivää kaikki ihanat!
Anne
