Kevät sisustelua ja muuta höpötystä

Kun aurinko paistaa koko päivän meidän olkkariin nyt, oon saanut kuulla kommenttia että " miksi täällä on niin kauhian valakosta" .
Alkoi jo itselläkin vähän silmiin ottaa se valkoisuus ja sen hallitsevuus. Siispä tuumasta toimeen ja vähän väriä hakemaan , ja ajattelin että on varmaan viisasta aloittaa sohvatyynyistä.
Mitään isompaa uutta ei tule nyt enää hankittua tähän kotiin. Suunnitelmat ovat meillä jo muualla, se selviää teillekin sitten aikanaan toteutuessaan.

Uskomattoman vaikeaa, nimittäin päättää. Ollako romanttisen hempeää, vai kenties geometrisen mustavalkeaa? Koitan aina ajatella ainakin jonkin verran miesväkeäkin, en viitsi laittaa ihan vaaleanpunaisia röyhelöitä ja pelkkiä ruusunkukkasia. Kun se koti on kuitenkin paikka , missä kaikkien pitää viihtyä, ei vain minun.  Ihmettelen joskus lehdissä esiteltyjä yltiöromanttisia hörhelöröyhelökoteja. Että miten se mies siinä kodissa tuntee olonsa kotoisaksi?

 En jaksanut lähteä keskustan erikoisliikkeisiin, koska olis mennyt siihen, että oisin taas ostanut kaikkea turhaa samalla. Kodin1 :stä ei löytynyt mitään, mikä oisi säväyttänyt. Marimekkoon siis. Oikeasti ihanin muki tämä kaurismuki! Tahtoo. Mutta en tuhlannut , vaan tyydyin ihastelemaan.

Vaikea oli valinta. Hypistelin kankaita aikani, ja selasin mallikirjaa. olisin voinut tilata tyynyt , vaihtoehtoja oli niin paljon, mitä ei ollut myymälässä. Onneksi aikaa oli vain vähän , niin että oli pakko tehdä päätös. Lumimarja, vanha tuttu ystäväni. Ensimmäistä kertaa tässä värissä. Toisaalta olisin voinut tilata tyynyt , vaihtoehtoja oli niin paljon, mitä ei ollut myymälässä. Mutta oli kuitenkin kivaa saada tyynyt heti mukaan, kun olin saanut kerran päähäni, että väriä pitää olla.

Takana oleva suurempi tyyny sointuu aika kivasti, vai mitä? Tuon kankaan löysin Paljekirppikseltä Oulusta. Lempparipaikka löytöjen tekoon. Palanen oli ommeltu viittä vaille valmiiksi päälliseksi. 1 euro. Ei paha.
On aika haastavaa koittaa tehdä nättiä kotia, kun on tämmöinen hassun mallinen vuokrakoti, jossa esim. nuo ikkunoiden paikat on mielestäni ihan kummalliset. Joskus sitä huokaisee haikeana, että olisi meillä niin kaunis

koti siellä kaukana. Mutta helpompi asua täällä lähellä kaikkea. Lapsilla ei olisi siellä yhtään kaveria. Kaikessa siis puolensa. Täällä on aina talo täynnä ystäviä, ja se on meidän mielestä hyvin tärkeää.
   Nuo valkeat päälliset sohviin olen tilannut Ellokselta. Ensin se tuntui erittäin hyvältä ajatukselta, mutta käytössä nuo ovat hiukan rasittavat. Aina ruttuiset, eivätkä istu kauniisti.

Tänäkin aamuna lapset olivat valuttaneet koko päällisen alas lattialle...arvatkaa, saatoin vähän herpata ja huutaa siinä sitten. Mutta nämä pikkiriiviöt oli ehtineet jo kipittää kauas leikkeihinsä...niin että purnaukseni kaikui kuuroille korville.
  Mutta, lohduttaudun sillä, että kaikki on vain maallista, eikä täältä mitään saa mukaan.

Kävin muuten jo toistamiseen uimassa, eikä iho sanonut siitä mitään. Uinti on minusta ihan liian aliarvostettua, se kuitenkin taitaa kuluttaa aika tehokkaasti kaloreita. Ainakin mulla tuli ihan järkyttävä nälkä , puolen tunnin uinnin jälkeen. Uin tosin aika rivakkaa tahtia, nuorena kilpauintia harrastaneena.

Nyt on sitten lonkka kipeä, mutta kyllä se tästä tasottuu. Tuli ehkä repästyä vähän liikaa , liian äkkiä. Mutta se endorfiiniryöppy, minkä liikunnasta saa!  Kiva tunne kun saa vetää jäsenet ihan hapoille. Ihmettelin ihan siinä itsekseni, että kuinka ihmeessä olen ollut näin kauan ilman kunnollista urheiluharrastusta...hullu ko mä olen ollu!

Mukavaa päivää kaikki ihanat!
Anne

Itsenäisyyspäivän kimppu ja kirppislöytö

Ystävä antoi minulle näin kauniin Itsenäisyyspäivä kimpun! 

Tykkään leikkokukista ihan hulluna, ja ostan niitä melkein joka kauppareissulla. 

Kirppikseltä löysin tämän nätin kangaskassin. 

Ostin sen vaikken vielä käyttötarkoitusta ollutkaan sille keksinyt siinä vaiheessa. Vanhanajan kuva lapsista oli niin hieno, etten voinut jättää sitä sinnekään.

 Se on nyt kaunis säilytyspaikka keskeneräisille käsitöille.

Poika pyysi minua tekemään kaulahuivin, värin hän valitsi itse. Hauskasti osasi katsoa uuteen talvitakkiin sopivan sävyn. Tämä on Seitsemän Veljestä lankaa ja virkaten valmistuu. Jos valmistuu- huono puoli näyttää olevan, että kun se on piilossa tuolla kassissa, niin unohdan virkata!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Anne

 

Kirppislöytöjä

 

Sain tuolit jo kohta valmiiksi ja kyllä ne nyt paljon kivemmilta näyttää. Harmi kun mulla ei ollut tarpeeksi tuota GreenGaten vahakangasta, ja mullahan ei nyt ole mahdollisuus saada niitä tilattua tukkuhintaankaan. Harmikseni eivät enää enää toimita meille Oulun keskustaan muuttomme jälkeen, sillä täällähän merkkiä jo ennen meitä on myynyt Colore.

Mutta ei se minua hidasta, tykkään että tuolit saa ollakin erinäköisiä.

Tällä viikolla kun sattui olemaan tilaisuus pyörähtää kirppiksellä, niin löysin ihanan vanhan maljan. Ulkolaista posliinia arvelisin , mutta tosi vanha on ja krakeloitunut kauniisti. Siinä on narsissien hyvä ojentautua kohti aurinkoa. Eikä muuten ollut kallis. Nykyään kirppikseltä ei löydä mitään kunnollista, ja heti kun sellainen osuu silmiin, niin johan on hintalappukin sellainen, ettei niitä oikein huvita alkaa hankkimaan.

Oiskohan tämä ruotsalaista alkuperää , mutta tykkäsin että on nätti. Väri on tuommoinen luonnonvalkoinen ja siinä hennon sinisiä kukkasia. Oon aina hurahtanut näihin sinivalkoisiin juttuihin, kai se on jotain kansallisromantiikan kaipuuta.

Silmiini osui vielä tämmönen pipo, jossa oli hauska teksti : sisäisesti kaunis. Ajattelin, että sitähän mää just oon , sisältä kaunis vaikka muuten tuntuu ettei aina kehtaa peiliin kattoa ettei se särkyis pelkästä säikähyksestä. Se oli pakko napata mukaan, olihan tuo vielä uusi ja käyttämätön. Vaan eihän se sopinut mun isoon päähäni ollenkaan :)

Hei tosi mukavaa viikonloppua teille kaikille !

Anne

Tykätkää itsestänne /Like Yourselves

Meillä on edelleen olohuoneessa yksi seinä tyhjillään, ihan täynnään valkoista korkeutta.

En ole saanut aikaan muuta,  kuin kaksi taulua siihen ripustaa, toinen niistä on suuri sisustustaulu jonka ostin vuosia sitten Iskusta tai Askosta. Se on mun oma voimatauluni , hevonen on mulle sellainen eläin, että tuo taulu vain puhutteli niin paljon. Se oli pakko saada.

Toinen taulu on löytö kirppikseltä, siinä on niin upeat värit, ja sellainen energia, että tykkäsin siitä  heti. Käsinmaalattu , tekijästä ei tietoa. Löytö se oli sikäli , että sain sen tosiaan ihan pikkurahalla.

Katselin iltapäivällä elokuvaa The Soloist, ja siinä vilahti olikohan se Skid Row: ssa  kadulla seinä, johon oli maalattu tai paremminkin kai spreijjattu , monta kertaa allekkain teksti :

" I like myself " tikkukirjaimin.

Siitä sain inspiksen, että maalaan noiden taulujen väliin sellaisen rimssun.

(Vähän niin kuin uuden elämän aluksi. Olen päättänyt , että tästä lähin tykkään itsestäni niin paljon, että haluan lähelleni vain rakastavia ihmisiä)

Katsotaan nyt kuitenkin, jos sen sitten haluaisikin pois, niin miten sen saa peitettyä? Kuinka monta kerrosta valkoista maalia tarvitaan? Ehkä tyydyn johonkin kesympään ratkaisuun. Vaikka miksi ei saisi hullutella? Kommenttinne ovat enemmän kuin tervetulleita.

Saan aina aika ajoin näitä hulluja ideoita, onneksi en sentään mennyt ihan akryyliväreillä seinään piirtämään.

Hyvää yötä ja mukavaa viikonlopun jatkoa!