Toipilas Basso ja puutarhan alku

Näin vähiin on käyneet lääkkeet mitä koira tarvii enää saaha, kahta eri antibioottia, toinen tablettina, toinen kerran päivässä pistettävänä piikkinä. Lisänä on vielä Pepcidiä, kun tahtoo nuo antibiootit oksettaa ja röyhtäilee kun mikäkin... viikolla saimme uuen kaulurin , edellinen oli saanu niin paljon iskua koiran törmäillessä sen kanssa, että oli ihan entinen. Tää kauluri on vähän lyhempi, niin on huomattavasti helpompaa tuo kulkeminen sen kanssa. Korviin pukkaa tulehduksen poikasta ja silmät pamahti rähmimään, sen verran tuo muovi kauluri hautoo. Uusi pistettävä antibiootti tuli sen takia ja kun ei tuo haavan paraneminen ollut ihan menestyksellistä.

 

Oon saanu laitettuu jotain kasvamaan , ja hei sieltä oikeesti nousee jotain :)   Köynnöskrassia aattelin laittaa seinustalle jossa onkin jo valmiina kehikko. Nää on niin vaatimattomia nää mun jutut, kun ei oo sitä aikaa. Tai sitten oon vaan sellanen hosuja joka ei tee mitään kunnolla :) vaan kaikkee siellä täälä vähäsen.

Mitä teillä on kasvamassa?

 Sitä muistaakseni voi myös käyttää ruuaksi, varmaan sitten näätte tulevissa postauksissa sitäkin. Basilikaa kasvaa siemenistä sekä kaupan ruukusta siirrettynä, joka on käynyt aika kurjaksi kun sitä rokotetaan niin paljon aamusella leipien päälle.

 Näin nätisti se antaa pistää tuon piikin :) Helppoo ku heinänteko , onneksi tuli pentuna opetettua että KAIKKI hoitotoimenpiteet pitää antaa tehä.

Hauskaa lauantaipäivää !

Terkuin Anne

Sunnuntai, tämä kannattaa lukea loppuun saakka!

Päivän ensimmäinen ateria, aamiainen. Rakastan sunnuntaita, herätä kahvintuoksuun. Kahvi on mulle sellanen pyhä asia. Ilman kahvia ei tule mistään mitään. Espanjassa asuessamme tykkäsin myös tosi paljon täkäläisestä kahvista, joka on huomattavasti tummempi paahtoista, kuin meillä esim Juhla Mokka. Ostan joskus noita halpis kahveja, kun tulee ikävä espanjalaista kahvia. Osa niistä on tosi hyviä, erittäin tummapaahtoista. 

 Tänä sunnuntaina aamiainen koostui lempivoikkarista ja kahvista. Voileipä on kauraleipää, päällä Keijua, juustoa , mozzarellaa, tomaattia ja tuoretta basilikaa. Basilika ja tomaatti ovat jokapäiväistä ravintoani:) Kasvatan basilikaa itse keittiön ikkunalla. Se on sellainen yrtti jota ilman ei voi elää. 

Olipa todella nautinnollista heräillä tänään  ihan rauhassa , ilman kiirettä. Sunnuntai on ainoa vapaapäiväni.  

Viime päivät ovat olleet aika rankkoja, eikä vähiten tuon koiramme leikkauksen vuoksi. En tullut yhtään ajatelleeksi, että on niin vaikeaa, kun sillä on nyt  kauluri , jotta ei raapisi leikkaushaavaa. Koiran suuren koon vuoksi liikkuminen sisällä on yhtä törmäilyä, kauluri repesi jo eka iltana , mutta onneksi vain hiukan reunasta. 

Toisena päivänä irtosi sitten dreeni, josta kudosnesteen piti valua ulos. Kaksi sylkirauhasta poistettiin ja leikkaushaava on pituudeltaan n. 15 cm, puoli kaulaa ja naamaa onkin nyt ihan karvaton.

 Toivottavasti teitä ei nyt okseta kun kerron näin tarkkaan! Tiedän kuitenkin että lukijoideni joukossa on paljon koiraihmisiä joita asia saattaa kiinnostaa. Mutta säästän teidät kuitenkin valokuvilta :) 

Antibiootit ja kipulääkkeet oon saanut annetuksi nyt onneksi hyvällä menestyksellä makkaran paloihin upotettuna, jotka syötän kädestä, muuten se huomaa lääkkeet ja sylkee ne pois. Normaalisti annan lääkkeet suoraan nieluun ja piän koiran suuta sitten kiinni silittäen kaulasta, mutta nyt tämä ei tule kyseeseen. Syöminen ja juominen on hankalaa , siinä pitää auttaa ja katsoa että pääsee kupille koska tää meijän poika ei ole mikään ruudinkeksijä, kun kauluri työntää kuppia poispäin , se ei ymmärrä nostaa sitä ja yrittää uudestaan. 

Tässä on nyt osa niistä kivistä , joita sain pikkusiskoltani. Liimasin ne taulupohjaan , ihan täysin suunnittelematta, ne vain menivät tietyille sijoilleen jonkin tunteen ohjaamana. Taulu ei ole vielä valmis, siihen tulee vielä akryylimaalia, ainakin . Joskus kun ehdin ja jaksan :) Olen kyllä ihan mestari jättään asioita kesken. Mulla on nyt meneillään suuret enkelin höyhen siivet, tuikkuja, höyhen varjostin , ja kymmenen muuta asiaa. Mutta kun elämässä on muutakin :) 

Mulla on teille yllätys seuraavassa postauksessa :)

Joten pysykäähän kuulolla. Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

Haluatko oppia hallitsemaan stressiä osa 1

Tietäisittepä, miten järkyttävät mustelmat on kehittymässä mun jäseniin tuon parin päivän takaisen kaatumisen seurauksena. Kävi mielessä että tuo hurtta vielä koituu kohtalokseni!

Jos joku teistä on joskus syyllistynyt ajamaan yhtä aikaa autoa , kun taivuttaa ripsiä tai lisää maskaraa
 ( hyi sitä joka on ) niin hei, mää nypin karvoja vaatteistani. Siis teen kyllä sitä ihan aina, joka paikassa, ja kyllä, autolla ajaessani.
 On ironista että mulla on valkoinen koira, (eikä tämä kuvassa oleva ole ensimmäinen lajissaan )
 ja inhoan niin p: rkeleesti niitä karvoja vaatteissa! Eikä tilannetta auta yhtään ,että tykkään aina sillon tällön pukeutua mustaan. En tiiä mikä tähän on syynä, olen kyllä muuten hyvin värikäs , ehkä musta pitää liikaenergian kurissa?

 Mää en vaan kestä niitä aamuja, jolloin tajuan vasta matkalla töihin, että olevani sonnustautunut kokomustiin, ja niitä valkoisia , pitkiä , untuvaisia, tarrautuvia karvoja on hihoissani, kauluksessani, säärissäni, autonpenkissä....Ei riitä että harjaan vaateharjalla kuteet kotona ja suihkutan Super10 ( niin olen GNLDmyyjäkin ollut joskus) pullosta huuhteluaine- vesi seosta, jostain niitä aina leijailee lisää .
Niin , koska töihin saapuessani huomaan taas olevani karvojen peitossa.

Voi niitä aikoja, kun koira ( t) oli kaiket päivät ulkona ( tähän yhtyisi varmaan myös puheena oleva otus) Ei ollut puhtaassa pyykissä karvan karvaa! Ollapa taas oma piha, sellanen missä meijän vahti sais rauhassa vahtia. Ja kiivetä joskus aidan yli , palatakseen taas hetken kuluttua kotiportille.

Mutta vihdoin asiaan! Tuo karvojen nyppiminen ilmentää mielestäni stressaantumista. Olen löytänyt viimein yhden telkkari ohjelman , jossa on oikeesti kivaa asiaa ja sitten vielä ne tätit jotka juontaa, niin ne on tosi nättejä ja tekevät juttuja mielenkiintosista aiheista. Nehän ihan hehkuu siellä! No tuo kuva ei kyllä ihan anna oikeutta näille leideille...

Photo by Yle.fi

Ja se ohjelma on Hehku, joka tulee kakkoselta torstai- iltasin. Tää ei oo muuten taaskaan mikään mainos, josta mulle maksetaan:) vaan  ihan oikeesti ihastuin ihan hirveesti tuohon ohjelmaan , se oli rakkautta ensisilmäyksellä! Eilen siinä puhuttiin mm. ( sen mitä lasten metelöinniltä kuulin, kaukosäädin on taas hukassa)  stressin hallinnasta, joka on myös lähellä sydäntäni. Jotkut jotka tuntee mut hyvin , tietää mun tietävän mistä puhun :) Ainakin aina joskus. Välillä.

Ihan aluksi on tärkeää että hengität oikein.

Kokeileppa hetki hengittää siten että vedät nenän kautta ilmaa sisään 
laskien  hitaasti  neljään  , hengitä sitten ulos nenän kautta laskien hitaasti kahdeksaan . 

Pidä selkä suorana, kuvittele olevasi hiekkarannalla, aurinko paistaa. On rauhallista ja lämmintä,  aallot lyövät tasaisesti rantaan. Kuvittele,  että hengität samaan tahtiin rantaan lyövien aaltojen kanssa.


Olen itse aina aika ajoin tehnyt tuonkaltaisia harjoituksia, ja mulla ainakin tuntuu usein että niskanikamat jollain tavalla hiljaa naksahtaa tuon pitkän uloshengityksen aikana. Jotain ikäänkuin aukeaa. Uskon tosissaan että oikeasta hengityksestä on apua kaikenlaisissa vaivoissa ja niiden ehkäisyssä.

Mukavaa , rentoa viikonloppua teille jokaiselle

Anne

Vapaus käteen jää

Mulla on eilisestä saakka soinu päässä tuo Haloo Helsingin biisi

" 

...kun elämässä kaiken menettää, on  vapaus se, mitä käteen jää...."

 onneksi en oo menettäny viel ihan kaikkee, mulla on nuo ihanat lapsoset ja koira. Luulin jo melkein että koira pitää nukuttaa, koska patti sen kaulassa ei parantunut antibiootilla ja kasvaa vain. Lisäksi se alkoi pääsiäisen pyhinä käyttäytyä niin hassusti että tiesin heti että se on kipeä. Yritti aukoa kaikkia kaapin ovia tassullaan, ja säntäili sinne tänne äkkiarvaamatta. Lumeen piti päästä vähän väliä hieromaan sitä kaulaansa . Voitte kuvitella , että kun tuon kokoinen otus alkaa sisätiloissa ryntäillä hervottomasti, on siihen tehtävä aika äkkiä loppu, ellei halua koko kämppää remonttiin. Läppärin kansi oli vähällä lähteäkin irti, koska se on niin emännän vauva, ja yritti tulla mun sylkkyyn. Sitten se tärisi ja oli kaikin tavoin ressaantunut. Minä en voinut kattoo , koska ilmiselvästi se oli kipeä, niin annoin iltaisin Disperiiniä sille, koska se on ainoa ihmisten lääke jota voi noin suurelle koiralle TILAPÄISESTI antaa. Äläkää ottako tätä opiksi, pienistä koirista varsinkaan en tiiä, eli aina pitäisi antaa vain koirille tarkoitettuja kipulääkkeitä! Lääke rauhoitti kyllä koiran sitten nukkumaan.

Heti pyhien jälkeen sitten uudestaan lääkärille ja tällä kertaa pyysin Väyrysen Jaakolle, sillä luotan että hän on hyvä eläinlääkäri, olihan hän kerran pelastanut meijän nyt jo edesmenneen landseerimme hätäleikkauksella.  Kun meillä ei enää vakuutusta ole , niin tuolla kaupungin eläinlääkärin vastaanotolla ollaan viime aikoina asioitu ja ihan yhtä hyvää hoitoa siellä saa. Pikkuisen halvemmalla.

Miedän ulko-oven kranssi

Sain kuulla, että se tosiaan vaikuttaisi olevan sylkirauhasen aiheuttama, mutta pitää leikata pois, koska , no, se vaivaa koiraa niin paljon. Ja ne muut pikkupatit olivat vain jotain ihan vaarattomia talipatteja, joten ei siis syytä huoleen. Olen niin mielissäni, kun saimme tietenkin Rimadylia mukaan ( maksanmakuisia, piti olla helposti annettavia..mutta tämä herra ei niitä syö edes makkaran välissä , pitää laittaa nieluun ja silitellä kaulasta niin kauan et sen on pakko nielasta) niin nyt se ei tee muuta kuin nukkuu. Huomaa kyllä että ei ole kunnossa, koska tahtoo olla rauhassa, ja hakeutuu aina sinne puolelle taloa missä ei ole ketään.

 Leikkaus on sitten viikon kuluttua, ja nyt meinaan vähän surra jo etukäteen, että entä jos se kuolee vaikka siihen narkoosiin, tai jos se on sittenkin jotain muuta? Olen menettänyt kuolemalle äkkiarvaamatta kaksi koiraa, ja kun se tulee sillä tavalla ettei siihen voi yhtään valmistautua, se on aika traumaattista.

Pikkusisko muutti vasta uuteen kotiin ja sain häneltä nämä tuikkukipot joissa on Turkista kerättyjä kiviä. Ajattelin niistä taiteilla taulua tai jotain turhanaikasta tapani mukaan , mutta silleen ne säilyis sitten muistona. Noita taiteilijoita meillä riittää, kuten sohvapöydän pinnasta näkyy. Arvatkaa tunnustiko kukaan? Epäilyt kohdistuvat hiukan yhteen 8 vuotiaaseen neitiin....onneksi tää pöytä on vanha kun taivas, mutta ei niin vanha että ois arvokas!

 Leppoisaa perjantaita teille , ihanat lukijat!

Ensimmäinen iltalenkki :)

  Oli todella kaunista lumisessa metsässä! Mutta intoilimme vähän liikaa koiran kanssa ja päädyttiin kahlaan umpihankeen, siis lunta oli tosiaan puoleen reiteen:)

Pari iltaa sitten uskaltautuin tosiaan ekaa kertaa lenkille tuon taannoisen sairaalareissuni jälkeen. Siis menin sairaalaan tutkittavaksi, kun tuota toista jalkaa särkee niin paljon ja selkääkin. Sain sitten tulla sieltä pois entistä kipeämpänä, ja palata saman tien takasin. Ihan tavallinen jotain...

no post jotain  -  päänsärky :) 

joka aiheutui selkäydin punktiosta,  mutta niin karmea, ettei ole ikinä, edes pahimmassa kankkusessa ollut! Viikonloppuna sitten tuli helpotus kun laittoivat veripaikan. 

Kipu jalassa ja selässä on tallella edelleen, mutta nähtävästi minussa ei ollut lääkäreiden mielestä muuta vikaa, kuin että teen liikaa töitä ja lepään liika vähän:)

Tuolta lenkiltä kotia tullessa repi tuska jalkaa ja selkää, joten ehkä ois pitänyt ottaa rauhallisemmin.

Eilen sitten Basso juoksutti urakalla miestä ja sen velipoikaa , kun livahti ulko- ovesta karkuteille. Itsehän se sieltä kotia löysi hetken kuluttua, hyvä vahti ei onneksi jätä reviiriään pitkäksi aikaa.

Yhden kerran se on minulla ( täällä lähiössä asuessamme, Tyrnävällähän se oppi kiipeämään aidan yli kuin mikäkin karhu )  karannut, ja sain sen juoksemalla kiinni, koska se on niin putkiaivo-  kuten miehet useimmiten:) , että juoksi suoraan metsäpolulle, jossa aina käymme. Siellä oli ihana söpönen venäjänajokoira tyttö , jonka luo se jäi leikkimään. Siitä sen sain helposti otettua kiinni. Kun tuo rotu ei ole mikään palveluskoira, mutta kyllä sillä silti on jonkunlainen miellyttämisenhalu olemassa...vai onko? Onhan?

Mutta se siitä hurtasta tällä kertaa. Toisiin asioihin:

Haluan näin bloginkin välityksellä toivottaa teidät tervetulleiksi uuteen liikkeeseen, jossa meillä on nyt myös pikku kahvio:)

Laskiaispullaa on tarjolla, en ole itse leiponut ( teijän onneksi) vaan ovat Huovisen Leipomon.

Ikkunoissa ei ole vielä teippauksia, joista helposti tunnistaisi, mutta tässä vieressä on PikkuThai ravintola ja Decora on tuossa kivenheiton päässä myös.

Uutta on tulossa, pienkalustetta ja Mailegia ym muuta ihanaa.

Muistakaa ulkoilla tarpeeksi ja pitää toisistanne huolta!

Terkuin

Anne

Canvas taulu pikkuprinsessalle

Innostuin tilaamaan itse ottamastani kuvasta tämmöisen canvastaulun, koska sain mailiini edullisen tarjouksen! Olin iloisesti yllättynyt, kuinka hyvä laatuinen taulu olikaan! Tämä on ihana vaikkapa pienen tytön huoneeseen.

 En kuitenkaan nyt laita tätä oman prinsessani huoneeseen, koska hän jakaa huoneen veljen kanssa. Isommat tytöt taas alkaisivat nahistella siitä, kumman huoneeseen taulu laitetaan. Joten koe mielessä liikkeeseen myyntiin, eihän tiedä vaikka alan teettää enemmänkin näitä tauluja.

Tyrnävällä asuessa aina haaveilin kuvaavani maisemia ja niistä teettäväni tauluja. Siellä kun ajeli autolla pitkiä suoria kesällä, auringon laskiessa, niin voi että oli kaunista!

Ei mikään poseerauskuva, mutta joskus on kiva katsoa ihan tämmöisiä tilannekuviakin, eikö?

On ollut mukavaa huomata, kuinka monilla asiakkaillani on koira tai koiria. Olen saanut kuulla monia tarinoita koiristanne, kun  Basso on ollut viimeaikoina paljon liikkeessä "töissä" , vahtimassa emäntää. Eli nukkumassa, sehän ei reagoi millään lailla teihin ihaniin asiakkaisiin, jotka olettekin kovin ihmetelleet, miten voi olla noin rauhallinen koira! Tosiasiassa se on valppaana kaiken aikaa, valitettavasti jonkin verran keskustassa kun ollaan, meillä käy myös hiukan levotonta porukkaa. Mutta eivät tule uudelleen, kun Basso nousee tiskin takaa...

Olen itse huomannut sen olevan rauhallisempi yöllä nukkuessaan,  kun saa olla päivällä mukanani töissä, kuin jos se on yksin kotona. Elämä on muuttunut hiukan erilaiseksi, mutta koira on sopeutunut erittäin hyvin. Onneksi nyt pääsimme jälleen omakotitaloon asumaan, hetken kerrostalossa oltuamme.

Jatkossa yritän laittaa postausta uudesta ihanasta kodistamme, kunhan pikkuisen ehditään laittaa paikkoja ojennukseen. Onneksi on niin kiire,etten ole juurikaan ehtinyt suremaan , kun jouduimme maalta kaupunkilähiöön. Uudella asuinalueella onneksi on suuri metsä ihan vieressä, se helpottaa hiukan koti- ikävää.

Ihanaa päivää kaikille lukijoilleni!