Sunnuntai, tämä kannattaa lukea loppuun saakka!

Päivän ensimmäinen ateria, aamiainen. Rakastan sunnuntaita, herätä kahvintuoksuun. Kahvi on mulle sellanen pyhä asia. Ilman kahvia ei tule mistään mitään. Espanjassa asuessamme tykkäsin myös tosi paljon täkäläisestä kahvista, joka on huomattavasti tummempi paahtoista, kuin meillä esim Juhla Mokka. Ostan joskus noita halpis kahveja, kun tulee ikävä espanjalaista kahvia. Osa niistä on tosi hyviä, erittäin tummapaahtoista. 

 Tänä sunnuntaina aamiainen koostui lempivoikkarista ja kahvista. Voileipä on kauraleipää, päällä Keijua, juustoa , mozzarellaa, tomaattia ja tuoretta basilikaa. Basilika ja tomaatti ovat jokapäiväistä ravintoani:) Kasvatan basilikaa itse keittiön ikkunalla. Se on sellainen yrtti jota ilman ei voi elää. 

Olipa todella nautinnollista heräillä tänään  ihan rauhassa , ilman kiirettä. Sunnuntai on ainoa vapaapäiväni.  

Viime päivät ovat olleet aika rankkoja, eikä vähiten tuon koiramme leikkauksen vuoksi. En tullut yhtään ajatelleeksi, että on niin vaikeaa, kun sillä on nyt  kauluri , jotta ei raapisi leikkaushaavaa. Koiran suuren koon vuoksi liikkuminen sisällä on yhtä törmäilyä, kauluri repesi jo eka iltana , mutta onneksi vain hiukan reunasta. 

Toisena päivänä irtosi sitten dreeni, josta kudosnesteen piti valua ulos. Kaksi sylkirauhasta poistettiin ja leikkaushaava on pituudeltaan n. 15 cm, puoli kaulaa ja naamaa onkin nyt ihan karvaton.

 Toivottavasti teitä ei nyt okseta kun kerron näin tarkkaan! Tiedän kuitenkin että lukijoideni joukossa on paljon koiraihmisiä joita asia saattaa kiinnostaa. Mutta säästän teidät kuitenkin valokuvilta :) 

Antibiootit ja kipulääkkeet oon saanut annetuksi nyt onneksi hyvällä menestyksellä makkaran paloihin upotettuna, jotka syötän kädestä, muuten se huomaa lääkkeet ja sylkee ne pois. Normaalisti annan lääkkeet suoraan nieluun ja piän koiran suuta sitten kiinni silittäen kaulasta, mutta nyt tämä ei tule kyseeseen. Syöminen ja juominen on hankalaa , siinä pitää auttaa ja katsoa että pääsee kupille koska tää meijän poika ei ole mikään ruudinkeksijä, kun kauluri työntää kuppia poispäin , se ei ymmärrä nostaa sitä ja yrittää uudestaan. 

Tässä on nyt osa niistä kivistä , joita sain pikkusiskoltani. Liimasin ne taulupohjaan , ihan täysin suunnittelematta, ne vain menivät tietyille sijoilleen jonkin tunteen ohjaamana. Taulu ei ole vielä valmis, siihen tulee vielä akryylimaalia, ainakin . Joskus kun ehdin ja jaksan :) Olen kyllä ihan mestari jättään asioita kesken. Mulla on nyt meneillään suuret enkelin höyhen siivet, tuikkuja, höyhen varjostin , ja kymmenen muuta asiaa. Mutta kun elämässä on muutakin :) 

Mulla on teille yllätys seuraavassa postauksessa :)

Joten pysykäähän kuulolla. Leppoisaa viikonlopun jatkoa!