Tunnelmapaloja Ranskasta

Mun piti postata meijän hevostallivierailusta, mutta, koska luonnoksissani oli niin paljon näitä valmiina näitä matkakuvia....
Katsokaa näitä kahta kaverusta! Ne näyttivät siltä, etteivät olleet ennen autoa nähneet. Ei vaiskaan, ei me ihan niin syrjäseutuja pitkin ajettu, mutta melkein. Maisemat oli mitä mahtavimmat, ja minä kun olen vilkkaalla mielikuvituksella varustettu, niin ehdin jo puoleksi kuvitella meidät lasten kanssa johonkin vuoristokylään viikon lomalle, jos matkanteko jostain syystä tyssäisi. Olihan se autolle raskas vetää painavaa kärryä perässä ja no...meillä oli kai vain tosi huono tuuri.

Nuo kylmäverihevoset oli aika komeita otuksia. Niitä oli kaikkiaan kolme, laiduntamassa kirpeässä vuori- ilmassa keskellä ei mitään.

Toki meillä oli navigaattori ja kokonaista kolme karttakirjaa. Mikä oli hyvä asia, sillä epäiltiin välillä että ohjaako se navigaattorin pentele meitä ihan väärille poluille, mutta kartasta tarkistettuamme oli aina kerta kerran jälkeen todettava että ihan ollaan oikealla reitillä edelleen.

Se vain tuntui niin loputtomalta jatkumolta, kun ajettiin näiden pikkuriikkisten vuoristokyläpahasten läpi, paljon, paljon kapeita kujia, ihan tienvierestä nousevia vanhoja taloja, mitä idylliä!

 Tietysti olimme väsyneitä, lapset onneksi nukkuivat autossa aina kun vain väsytti. Minä taas en osannut nukkua, voitteko kuvitella, toinen ajaa jatkuvasti tuhansia kilometrejä ympäri Eurooppaa, mutta minun piti valvoa kaverina! Kun eihän sitä tiedä jos vaikka nukahtaa rattiin. Sille ei vain voi mitään, että kun on lapset mukana, niin sitä vain huolehtii sitten vähän liikaakin.

Tietysti ranskalaiset ikkunaluukut ja valkeat pitsiverhot aina ikkunoissa.

Luntakin nähtiin. Yhdessä vaiheessa vähän jännitti, että miten päästään etenemään kesärenkailla, jos lunta tulee tielle enemmän. Tulihan sitä, mutta onneksi vain varjopaikoilla oli aina pikkuisia pätkiä ennen kuin taas tuli sulaa.

Kuva komeasta kivikirkosta on räpsäisty aamuviideltä, älkää kysykö missä tämä oli:)

Kuinkahan monta auringonlasku kuvaa mulla tulikaan otettua....tässä eräs niistä.

 Maakotkia näimme yhdessä vaiheessa todella paljon, se taisi olla lähempänä Espanjan rajaa.
Harmittelin, kun ei kamerassa riittänyt objektiivi tarpeeksi kauas. Tuossa se kotka kumminkin on:)

Täällä Espanjassahan on nyt tuo Semana Santa, pääsiäisviikon juhlallisuudet, jotka alkoivat Palmusunnuntaista. Paljon erilaisia kulkueita on tiedossa. Pyhät veistokset säilytetään kirkoissa, seremonioita varten ne tuodaan veljeskuntien tiloihin. Siellä ne asetetaan kantoalustoille juhla-asuihin puettuna. Me näimmekin juuri sunnuntaina, kun eräässä kirkossa oli ovi auki kadulle ja siellä miehet suunnittelivat veistoksen siirtämistä.

Hauskaa Aprillipäivää!
Anne