Puutarhassani kasvaa sulassa sovussa paprika ja minttu samassa ruukussa. Minttu on kaupasta ostetusta, siis sellaisesta yrttiruukusta mitä salaattiosastolla myydään, istutettu. Kasvatus aloitettu siitä tynkäpätkästä, mikä jäi kun yrtit on käytetty. Hyvin lähti kasvamaan!
Kuvaan taivasta tuon tuostakin, se on mua niin lähellä. Pienenä tyttönä muistan miten makasin selälläni nurmikolla ja tuijotin pilviä. Kyllä niissä vieläkin näkee kaikkia hassuja kuvioita. Näin muuten viime yönä unta että olin enkeli. Hahhaa! Varsinainen enkeli.
Eräänä päivänä eksyin koirien kanssa lenkkeillessä. Ihan täällä kodin lähellä, ja mikä hauskinta, se on paikka, missä eksyin viime kesänäkin. Jotenkin mun suuntavaisto ei käsitä täällä meidän perällä yhtä aluetta, pitäisi varmaan ihan kartasta katsoa että hahmottaisin sen. Tosin täällä on nämä tiet suunniteltu aika mielenkiintoisella tavalla, meillekään ei yleensä kukaan osaa ensikertalaisena, ei myöskään ihan kaikki navigaattorit.
Niinpä sitten kuvailin näitä ihania ruusupensaita matkan varrella.
Nämä pinkit ruusut tuoksuu aivan mahtavalta! Onko nämä juhannusruusuja, vai onko se tuo valkoinen? En muista yhtään.
Pennuista toinen on vielä meillä, kovin haluaisin sille jo oman kodin. Meinaa niin kiintyä siihen että ihan hirvittää. Se on meijän pusupoika! Niin pienenä kuin 10 viikkoisena se jo oppi ehdollistumaan herätyskellon ääneen. Huomasin sen yhtenä aamuna, kun olin herännyt aiemmin, ja kello oli jäänyt herätykselle. Siinä olin koirat jo käyttänyt ulkona ja antanut ruuat, touhusin aamupalaa ihmisille, kun kello soi. Bambi (Bambiksi sitä ollaan nyt sanottu, koska sillä on niin pitkät ja hoikat jalat) juoksi innoissaan häntä väpättäen ja koko koira onnesta kiemurrellen minun luo tervehtimään uudestaan- olihan se oppinut, että kun kello soi niin emäntä herää ja silloin innostutaan!
Aurinko on ihan must näille lyhytkarvaisille chihuille, sisällekin jos paistaa pikkuinenkin siivu, niin siihen ahtaudutaan makoilemaan. Ulkona tosin pitää olla vesikuppi tietenkin saatavilla, enkä ole kovin kauaa antanut auringossa loikoilla, Ilona pitää pakottaa varjoon välillä.
Nyt pitää alkaa jo valmistautumaan kesähäihin, ihanaa!
Minullahan oli montakin mekkoa, vaihtoehdoiksi mitä pukea päälle. Tietysti näin päivää ennen hoksasin, etten voi laittaa yhtäkään niistä! Selasin illalla nettiä ja tajusin että kaksi mekoistani on ihan liian aataminaikuisia malliltaan ja kolmas on jo ollut yksissä häissä enkä muutenkaa nii paljon tykännyt siitä. Apua! Neljäs vaihtoehto olisi vaaleanharmaa kotelomekko, mitä olen pitänyt työssä. Saisiko siitä asusteilla hääjuhlaan sopivan?
Täytyy nyt muistuttaa itselle, etten minä ole se, ketä juhlitaan, joten kohtuus kaikessa. Mieleen tulee tuttu, joka siunaili, että hänen pitää ehtiä kampaukseen, ja sitten meikkiin....ja minä luulin että hän on se morsian. Mutta ei ollut. :D
Kukin tavallaan.
Tällä kertaa menen yksin, nykyään monet eivät kutsu lapsia, mikä onkin ihan ymmärrettävää. Hiukan jännittää, en ole yksin tottunut menemään...mutta elämä on itsensä voittamista joka päivä!
Mukavaa torstaita sinulle!
