Mummolta jääneistä astioista en helpolla luopuisi...sitten minulla on tämä hauska Hello Kitty rasia, jossa on syntymävuoteni. Rasiassa on vielä saippua. Rehellisesti sanoen, en yhtään muista, mistä tämä on minulle tullut, mutta siitä on kauan.
Yksi lapsistani on luonteeltaan sellainen, ettei millään ilveellä tahtoisi luopua yhdestäkään esineestä tai vaatteesta. Tämä alkoi jossain sellaisessa elämänvaiheessa, kun jouduimme muuttamaan usein. Olen antanut hänen takertua niihin, koska olen huomannut että hän luo näin itselleen ja ympärilleen jonkinlaista turvaa ja pysyvyyttä. Silti muistuttelen lempeästi (kyllä on tullut asiasta myös tiukemmin väännettyä ja huutanutkin olen!) aika ajoin että jotain pitää luovuttaa pois että mahtuu sinne omaan huoneeseen itsekin, ja aina välillä tulee aikoja, jolloin hän kipaisee huoneestaan minulle muutaman vaatteen tokaisten, ettei enää näitä käytä. Aluksi, pienempänä saattoi olla niin, että hän vannotti, ettei niitä saa antaa pienemmälle siskolle tai heittää pois, vaan ne pitää säilyttää. Mutta olen halunnut antaa lapsen persoonalle tilaa itse kehittyä ja olla sellainen kun on. Koko lähisuku tietää asian, ja aina välillä joku on koittanut valistaa lasta. En tiedä onko tässä menty ihan metsään, mutta ihan kelpo tyttö siitä näyttää tulevan!
Itsellä jotenkin ahdistaa tavaran paljous ja varsinkin jos roinaa kertyy niin että näen ne. Se saa pahalle tuulelle ja ehkä jopa masentaa.
Oletko sinä tavaran hamstraaja vai pois antaja?
Halusin nyt sanojeni painoksi laittaa blogikirppiksen pystyyn Facebookiin. Mielessäni on eräs hankinta, mutta ajattelin ensin hankkiutua vanhasta eroon. En oikein kovin hyvin osaa koko facea käyttää, enkä ole kauheasti mainostanut blogin facea, mutta nyt! Tervetuloa tykkäämään ja jakamaan klik*
Vielä jos joku ihana voisi kertoa minulle vaikka kommenttiboksiin, ellei siellä facen puolella pysty kommentoimaan tai laittamaan viestiä?
Minä taidan olla vähän sellainen hamsteri, tykkään säilyttää asioita, joilla on muistoarvoa, en voisi ajatellakaan, että kotini olisi kliinisen tyhjä. Minulla on sukulainen, joka järjestelmällisesti hävittää kaiken "vanhan" ja tarpeettoman, minä en pystyisi siihen, toki rajansa kaikella, ei kaikkea voi jemmata!
VastaaPoistaOn ihanaa, jos on juttuja, millä on jonkinlainen tunnearvo.
PoistaMinullakin on joitain tuttuja, joiden kotona ei koskaan näy vaikkapa pöytätasoilla yhtään mitään muuta kuin ehkä pari koriste-esinettä. Ei edes päivän lehteä missään. Voihan olla, että jos elämä on kovin rauhatonta jollain tasolla, sitä ehkä haluaa ympärilleen kliinistä, missä ei virikkeitä aisteille ole liikaa?
Mukavaa päivää Anu <3
Minä olen ollut melkoinen hamstraaja, mutta nyt olen opetellut luopumaan. Toki on esineitä joista en halua luopua esim. sen takia, että niillä on jokin tunnearvo tai merkitys. Esimerkiksi vaatteita en enää hirveästi jemmaile, vaan pistän kiertoon. Ja uuden ostamista olen nyt vältellyt, kun kuitenkin mielikuvissa siintää se ajatus seesteisestä ja vähätavaraisesta kodista. :)
VastaaPoistaKuulostaa melko tutulta, Niina.
PoistaIhanaa keskiviikkoiltaa sinulle!
Olin ennen hamsteri, mutta tänä päivänä annan tai myyn pois kaiken ylimääräisen. Meille on kulkeutunut isovanhempien tavaroita, joilla on suuri tunnearvo, mutta kaikkea ei voi säilyttää, kun tila loppuu kesken :)
VastaaPoistaKuulostaa hyvin järkevältä, jos tila alkaa loppua, niin silloin on aina jostain luovuttava.
PoistaMukavaa iltaa Ninni sinulle!
Mä taidan olla melkoinen hamstraaja ,vaikka kyllä mä välillä pidän kirppistä ja myyn vanhaa pois. Ehkä mä oon jotain siitä väliltä sitten. Olen muuten eka kertaa sun blogissa ja liityin lukijaksi. Ois kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujalle.
VastaaPoistaTervetuloa <3
PoistaKäyn kyllä mielelläni, kiitos kutsusta!
Kultainen keskitie, kuulostaa mahtavalta, itse kallistun varmaan enemmän sinne hamstraajan puoleen, nytkin on kaapeissa niin hirveästi kaikkea ihan turhaa.