lauantai 21. helmikuuta 2015

Lauantain höpinöitä

Lauantai on ollut sateinen ja harmaa. Ulkona on niin märkää ettei juuri huvita lähtä lenkille. Hahaa, hyvä tekosyy laiskotella ja syyä suklaata!
Cittarissa oli tarjouksessa Fazerin Winter edition, omena- krokantti tumma suklaa....
Virkkasin muuten eilen niin kauan, että oikea käsi vihottelee nyt. Mutta ajattelin jatkaa tänään vielä säärystimiä koska kohta on kesä eikä kai niitä tarvita! Tai toivottavasti ei tarvita, eihän tästä meidän kesästä voi koskaan olla varma!
Tosin ajattelin niistä yhteen jutskaan nimenomaisesti tarkoitettuja, niin ettei vuodenajalla niinkään ole väliä.

Nämä edellisessä postissani vilahtaneet nahkakengät on mun omat vanhat kenkäni. 
Niistä tulee aina mieleen yksi lapsuuteni lempisaduista, jossa tyttö sai punaiset kengät omenan kuoresta. Muistaakseni sen nimi on Omenannahkakengät. Se kirja on minulla tallessa mutta en nyt sitä löytänyt tähän. Onkohan jollekin muullekin tuttu? Siinä on onnellinen loppu.
Samasta kirjakerhosta on aikanaan tullut myös sellainen kirja kuin Mirri Manteli. Se on rakkain satukirjani ja luen sitä myös mielellään omille lapsille, nekin osaa sen varmaan ulkoa.

Näitä kahta koiruutta parempia ystäviä saa hakea. Onneksi niistäkin tuli ystävät toisilleen ihan helposti. Isompihan on ollut meillä kohta kahdeksan vuotta, pienempi vasta viime syksystä.
Tosin en missään tapauksessa suosittele kenellekään hankkimaan näin suuren kokoeron omaavia koiria. Meilläkään ei koskaan jätetä kahdestaan näitä, mikä koirien itsensä kannalta tietysti on sääli. Kun ne haluisivat selkeästi olla yhdessä. Mutta kun tämä suurempi alkaa leikkimään, se voi läpsäistä jättitassullansa toista ressukkaa päähän tai muuta sellasta.
Mutta arvatkaa vain, kumpi näistä meillä pitää komentoa toiselle? No niin, pikkurakkihan se. Se on kova ojentamaan rähisemällä isommalle, jos se vaikka erehtyy liian lähelle keittiönpöytää.


Ilona on jo vähän kyllästynyt kun olen viime aikoina kuvannut sitä niin paljon.
Viettäkää kiva viikonloppu,
minäkin tästä lähden muun perheen joukkoon tonne olkkarin sohvalle.

6 kommenttia:

  1. Ihanat hauvelit:)Ja oikein mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael <3
      Mukavaa viikonlopun jatkoa sinulle!

      Poista
  2. Voi ei, kuika suloiset koiruudet <3 Minulla oli lapsuudessa myös samantyyppiset kengät ja ovat edelleen tallessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos SatuKoo <3
      Minusta on niin hyvä, kun vanhempani ovat säilyttäneet tämmöisiä juttuja. Olen itsekin koittanut tehdä samoin, kaikkien neljän lapsemme ensikengät ovat tallessa.
      Mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  3. Ihanat pikkukenkulit. <3 Olen säilyttänyt typyjen kengät, mutta omia ei ole tallessa. Tuollaiset ovat aarteita.

    Ihanaista sunnuntaita. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain?
      Hyvä kun oot pitänyt tallessa, ne ovat varmasti jonain päivänä tärkeät lapsillesi!

      Hyvää sunnuntaipäivää!

      Poista

Vaikka vain sana tai kaksi, tekee minut hyvin iloiseksi!