Misellivettä Yves Rocherilta!

Misellivedestä on varmasti kirjoitettu ihan kyllästymiseen asti monissa blogeissa, vai onko? Näin ainakin ensin ajattelin. Mutta kun minä en ole kirjottanut, niin kannan korteni kekoon nyt. Itse asiassa  juuri sen vuoksi, koska kokeilin vasta ihan hiljattain  elämäni toista misellivesimerkkiä (eka oli Garnierin) ja nyt jäin siihen niin koukkuun, että pakko on oksentaa tänne tämä mun innostus heti:D

Kokeilin siis muutama viikko sitten  ekaa kertaa Yvesin misellivettä, olin ihan että vau, mää en kestä, tästä en luovu enää koskaan!

Katsoin vähän kommentteja myös Yves Rocherin tuotesivulla. Kaikkien olisi muuten hyvä muistaa silmämeikkiä putsatessa, että ei tarvitse hangata, aine viedään vanulla silmän päälle ja annetaan vaikuttaa hetki, sitten onkin jo ihan helppoa hellävaraisesti pyyhkäistä meikit pois. Mulla ainakin lähti silmämeikit ( en ole kokeillut vedenkestävään ripsariin) ja muu meikki noin kolmella vanulapulla. Täähän on mahtava kesällä vaikka festareille yms. jos ei ole vettä käytössä. Ihmettelen vieläkin tosi paljon sitä, että tämä ei kirvele yhtään vaikka osuu silmiin!

Kohkaan tästä sen vuoksi, että en tiedä mitään paljon inhottavampaa kuin se, että meikit ei lähde kunnolla pois. Käytän usein vahamaisia meikkipohjia, koska mun iho ei todella aina ole ihan parhaimmillaan, saan helposti kaikenmaailman reaktioita. Joten punoituksia ja mustia silmänalusia kuulkaa tässä naamassa riittää. Helpointa on aamun kiireessä vetää vahamainen paljon pigmenttiä sisältävä meikkivoide kertarysäyksenä, kuin alkaa tekemään monimutkaisempaa peittelyoperaatiota, hahaa:D

Ihastuin siis kertakaikkiaan heti miselliveden helppouteen ja siihen että iho jää tosi kosteutetun tuntuiseksi. Nyt kun olen ehtinyt jo yhden pullollisen verran käyttämään ( Esikoinen on kyllä ahkerasti auttanut, hänhän ihastui siihen myös), niin olen huomannut, että päivän aikana kasvoihini aiemmin aina ilmestyneet kesivät laikut ovat selvästi vähentyneet. Kuiva iho kiittää!

Eilen illalla oli pakko alkaa etsimään netistä tietoa tästä misellivedestä. Selvisi, että se on laiskan naisen nopea pika-apu ja ranskalaiset sen keksivät, mutta halusin tietää, mitä se oikein on. Kiinnosti, onko se synteettistä vai kenties luonnon oma salainen ase ihollani suorastaan oloneuvoksen virkaa tekeviä meikkikerroksia vastaan? Ainakin semisynteettisiä ainesosia misellivesistä löytyy, kuten Sodium coceth sulfate. Valitettavasti en todellakaan löytänyt asiasta riittävästi tietoa, olen pettynyt.

Tässä Yves Rocherin puhdistusvedessä on Rooman kamomillankukkavettä aika paljon ( jos osaan oikein tulkita INCI- luetteloa pullon takaa.)  INCI-luettelo eli ainesosaluettelo on siis se, mistä näet tuotteen ainesosat suuruusjärjestyksessä. Tässä tuotteessa kamomillankukkavesi on heti veden ja butyleeniglukolin jälkeen. Lisäksi se sisältää mm. vihreän teen uutetta, valkoisen teen uutetta ja Madagaskarin teen uutetta ( jälkimmäisestä en ole ikinä kuullutkaan) .

Misellit ovat tensidejä. Tensidien toimiminen perustuu niiden molekyylirakenteeseen, rasvahakuiseen eli vettä hylkivään ja vesihakuiseen eli rasvaa hylkivään häntään. Aloinkin heti miettiä, että haluankohan jättää iholleni yöksi tensidejä ja tulin siihen tulokseen että en todellakaan halua. Sen vuoksi huuhtaisen miselliveden nopsaan haalealla vedellä kasvoilta. Saattaa olla että se on turhaa, mutta en löytänyt asiasta tarpeeksi tietoa, joten se onkin erittäin tervetullutta asiaa paremmin tuntevien taholta. Odotan innolla kommenttejanne!

Toki monessa blogissakin sanotaan, että misellivettä ei kuulu huuhdella pois, mutta....

Misellivesi on puhdistustuote, mutta samalla kasvovesi eli hoitava tuote. Iho on sen jäljiltä pehmeä, eikä ollenkaan kiristävä. Sen vuoksi myös seerumit ja voiteet miselliveden jälkeen vaikuttavat iholla paremmin, ne pääsevät imeytymään tehokkaammin, kuin silloin jos ihon on kiristävän kuiva. Vertaa multaan, joka on kuivunut rutikuivaksi ja mitä tapahtuu, kun kaadat siihen vettä? Vesihän jää lillumaan ja killumaan siihen pinnalle, toisin kuin kosteassa mullassa, mihin vesi suorastaan uppoaa.

Suosittelen lämpimästi tätä Yves Rocherin misellivettä!

-postaus sisältää mainoslinkkejä-

Ruusukylpysuola äidille / Rose bath salt for Mother

Pikkusisko lähetti linkkiä Kodin Kuvalehden sivuille, ja löysinkin sieltä ohjeen kylpysuolaan. Tähänhän voi varmasti laittaa melkein mitä vaan, minä laitoin ruusuteetä. Siinä on niin ihana tuoksu!
Ei haittaa, jos ei omista kylpyammetta, tästä saa hyvän jalkakylvyn vaikkapa vadissa!

2 dl Himalajan vuorisuolaa / merisuolaa
2 rkl teenlehtiä
(1 tippa aromaöljyä)
reilu 1 rkl oliiviöljyä
punaista elintarvikeväriä ihan pikkuripsaus

Helppo ja nopea tehdä, tarvit vaan kauniin lasipurkin, suolaa ja teetä!

Himalajan suola puhdistaa, desinfioi ja siinä olevat mineraalit ravitsevat ihoa luonnollisella tavalla.

2 dl Himalayan salt / sea salt
2 tablespoons of tea leaves
(1 drop aroma oil)
 1 tablespoon olive oil
red food coloring

Koiranpennuille nimet!

Pikainen päivitys täältä pentulandiasta.

Tänään sain mahtavia uutisia töihin, tyttö laittoi viestiä että pentujen silmät on auenneet. Oli aika helppo hymyillä loppupäivä kun tiesi että pääsee katsomaan miltä ne näyttää. Toki kuvakin tuli heti, mutta mun akku oli niin lopussa etten sitä nähnyt kun vasta kotona ladattuani luurimen.

Hei en ole muuttamassa blogia koirablogiksi, mulla on tosi paljon mielenkiintoisia postausaiheita jemmassa, mutta aina kun aloittaa uuden työn tai projektin, sitä on vaan niin loppu, ettei taho oikein jaksaa iltasin kirjottaa. Sitä antaa niin kaikkensa ja oikeesti jos vielä tuntee, että on just siinä omassa unelmatyössään, niin illalla on ihan tööt.

Luotan teihin tosi paljon ja siksipä annankin nyt teijän tehtäväksi keksiä pennuille hienot nimet! Nimi tytölle ja nimi pojalle. Voittaja saa yllätyspalkinnon, joka sisältää kauneudenhoitoon liittyviä asioita!

Aika alkaa nyt ja päättyy 12.5. kellon lyödessä keskiyön. 
Osallistua saa kaikki viralliset ihanat lukijani ja te, jotka sellaisiksi alatte nyt! 
Onnea arvontaan kaikille ihan tasapuolisesti ja
 paras nimi tai siis nimet, voittakoon.

Ihan loistavaa viikonloppua just sulle!

Anne

Koiranpentujen ja emon kuulumisia

Viikko on mennyt mahtavan nopeasti täällä meillä!
Ilona on nyt hiukan kipeänä ja on se valvonutkin kaikki yöt sen takia....Olipa hassu kokemus olla viikon jokaisena päivänä töissä kun ei ollut ehtinyt nukkua kuin pari tuntia putkeen ja muuten varttitunnin pätkissä. Kyllä mun piti perjantaina töissä sanoa, että jos mulla on sukkahousut väärinpäin jalassa tai muuten vaan kuulostan sekavalta niin johtuu ihan vain unenpuutteesta.

Eläinlääkäriin soitin perjantaiaamuna ja katsottiin parhaaksi nyt tarkastaa tilanne. Oikeaan osui arvaukseni, että jotain olis kohtuun jäänyt. Istukka siellä nyt on ja odotetaan, että luonto hoitaisi sen eli se hajoaisi Ilonan elimistöön aiheuttamatta sen suurempia tulehduksia. Eilen nesteytettiin ja tulehdusarvot näytti vähän olevan koholla, mutta nyt seurataan tilannetta. Pääasiahan on, että Ilona jaksaa nyt imettää pentuja. Tällä hetkellä näyttää oikein hyvältä, Ilona on syönyt ja käynyt jopa ulkona vähän aikaa nauttimassa niin paljon rakastamastaan auringosta pentujen nukkuessa. Pennut punnitaan joka päivä ja hyvin tulee painoa. Tänään tyttöpentu 276 g ja poika 237g! Odotettu paino aikuisena näillä meidän pennuilla on noin 3-4 kg.

Kuvia otettiin tänään pentujen ollessa vajaan viikon ikäisiä, kuvaajana toimivat minun kaksi vanhinta tytärtä. Ilona on haukkana pentujen iholla kaiken aikaa, valmiina nappaamaan niskavillasta kiinni ja kantamaan pesään.

Kuopus oli vähän kitkeränä että miksi se antaa sinun kattoa niitä, ja minun ei? Ilona oli tokaissut häntä kun oli käynyt pentua silittämään. Selitin, että minä oon vähän kuin Ilonan äiti, niin siksi ja että kyllä sinä ehdit pentuja hoitaa kun ne tuosta vähän kasvavat, avaavat silmät ja lähtevät juoksuun!

Pennut tulevat kyllä kasvattamaan meidän lapsia varmasti hyvin paljon. Oppivat toivon mukaan uusia elämäntaitoja, sen verran on jo tullut tässä esiin mustasukkaisuuden ja kateuden tunteita ja niitä olemme sitten porukalla käyneet läpi.

Hei mitäs sinun vapunaattoon kuuluu?

Toivotan kaikille ihanille lukijoilleni tosi mahtavaa vappua!

Hyvää koiranpäivän iltaa pentulandiasta

Sunnuntaiaamu oli jo valjennut, kun syntyi ensimmäinen, tyttö. Kahden tunnin päästä tuli maailmaan toinen, poika.

Pari kuvaa vain...omistaja on nyt väsynyt:)

Kiitos kaikille myötäeläneille ja mukana jännittäneille, kaikki sujui erittäin hyvin, mitä nyt joku pieni kommellus, missä kohtaa en  voi olla pyrskähtämättä nauruun, kun ajattelen. Siitä toisella kertaa.

DIY ihan itte tekkiin....

Siis en muista enää mikä auton osa tämä on, liittyy kumminkin Volvon jarruihin....en oikein tiennyt mitä tälle tekisi, en viitsinyt sitä metallijäteastiaankaan kipata. En oikeesti tehny tälle yhtään mitään, ainoastaan pesin.

Niin että...

siitä se ajatus sitten lähti!

Kiva kun sai vähän pirteää punaista väriä vaaleuteen.

Mukavaa lauantai- iltaa!

Höpötystä sairastuvalta

Niinhän siinä sitten kävi, että ittekin sain tuon lasten pöpön ja olikin se hyvin äkänen, 

vielä tänään tuntuu että jäsenistä kaikki voima ja energia on poissa. 

Tänään oli pakko kuitenkin viedä Ilona tiineysajan röntgeniin ja ultraan, sillä alkoi jo hermostuttaa tuo homma. Kun ei pariin päivään suostunut oikein mitään syömäänkään enää. Kovasti petaa välillä petejään, mutta sitten se taas loppuu.

Onneksi, todella onneksi kaikki on paremminkin kuin hyvin,
 ja nyt vain odotellaan vaikka Ilona tuntuu jo aika kyllästyneeltä.
Kaksi pentua sieltä on tulossa ja kaikki näyttää normaalilta.

NutriPlus geeliä on Ilona saanut tänään ja taas sen jälkeen näköjään ruokakin kelpaa.

Penturuokaan on siirrytty jo aikaa sitten, siihen sekaan vielä vähän lohikeittoa, 

niin kyllä kasvavat pentuset saa jo masuaikanaan hyvää ravintoa. 

Ilona tietysti myös tarvitsee kaiken mahdollisen, että jaksaa sitten imettää pieniä.

Varalla on kamomillateetä ja hunajaa sekä munia, 

niistä sekoitan sitten ensimmäisen evään Ilonalle synnytyksen jälkeen. 

Pitäisi rauhoittaa vatsaa ja auttaa maitoa nousemaan.

Mutta aina on tuo Nutriplussa, jos ei tämä meijän nirppis suostu teetä ottamaan. 

Kahviahan tää kyllä joisi....mutta enpä taida antaa!

Kuopuksen kanssa katsotaan juuri Beethovenin toista, 

se on kyllä sellanen ikisuosikki pienten lasten kanssa katsottavaksi. 

Välillä hihkuu tuossa vieressä, että "ihan kuin Basso!"

Niin se Basso jatkuvana virtana elää meidän muistoissa, 

ja näin elämä muuttuu, suuret koirat vaihtuu pieniin.

Vähän yli vuosi sitten Basso ja Ilona oli vallottaneet meijän sängyn hotellissa.

Mulla on jemmassa pari postausta vielä viikonlopulle, 

näitä on kertynyt, unohtunut luonnoksiin enemmänkin.

 Yksi ihanan hauska DIY- juttu ainakin!

Nyt en tiedä kuinka moni voi sitä hyödyntää, 

koska siinä käytettävä tavara on sellainen, 

että ei ehkä ihan joka kodista löydy....

tai mistäs minä tiiän, vaikka löytyykin, 

jos ei kodista niin autotallista?

#PrinceRIP

Sillä aikaa kun nukuin huonoa oloa pois
 ( eilen melkein koko päivän ja sitten ei yöllä tahtonutkaan uni tulla)
oli  yks mun lemppareista,
 Prince jättänyt meidät.
Princellä on niin monta hienoa biisiä,
mieleen tulee tietysti Purple Rain,
Diamonds and Pearls, Could you be the most beautiful girl in the world...

Pakko laittaa tähän youtubelta yks laulu...

Prince you were the best! May you rest in peace.

           Cream

Thank you for the music, Prince!

Prince on kuulunut mun elämään jotenkin aina, se oli jo nuorena sellainen,
mitä usein kuuntelin.
Niin paljon on mennyt näitä hienoja artisteja tänä vuonna,
aivan vetää kyllä sanattomaksi.
Saa pienen ihmisen tuntemaan itsensä nöyräksi, että saa elää.

Laitan tähän loppuun vielä yhden runon,
jonka kirjoitin kaksi päivää sitten.

Toivottavasti hän on saanut rauhan ja hänellä on hieno olla siellä jossain:

Päivän kirkkaus soi kuin laulu.
Meressä kokonainen taivas.
Aurinko välkkyy vaahtopäissä, 
jaloissa lämmin hiekka.

Kuvan on ottanut siskoni Namibian rannoilta.

Kiitos musiikista, Prince!

Ilona chihuahualle tulee pennut

Ehdinkin tänään päivittämään blogia, 

sillä jouduin jäämään kotiin lasten sairastamisen vuoksi.

Ilonan synnytys lähestyy ja toivon että se alkaisi nyt, 

kun olen valmiiksi kotona enkä töissä. 

Nyt on tiineyspäivä 59. 

Ilonasta on kyllä vähän vaikea ennustaa merkkejä, 

sillä se on koko tiineyden ajan nirsoillut ruuasta,

 kehonlämpötila ei normaalistikaan ole se 38,

 mikä koirilla yleensä on.

 ( synnytys pitäisi alkaa kun nartun lämpö laskee alle 37.)

Ilonalla on normaalistikin todella alhainen lämpö,

 mutta tänään mittasin sen olevan vain 35,6.

 Laskenut selvästi sen normaalilämmöstä,

 joka on yleensä noin 36,5.

 Juuri äsken oksensi vähän, eikä halua syödä, 

joten luulen että synnytys on ihan pian.

Nyt pennut tuntuu jo selvästi, lapset on olleet ihan innoissaan, 

 kun tuntevat pikkuriikkisen tassun mahan pinnassa.

 Ilona on niin kiltti ja luottavainen,

 että näyttää jaksavan maata selällään vaikka miten kauan,

 kunhan vain joku silittää massua.

Pitäkää peukkuja Ilonalle, että kaikki sujuisi hyvin!

Vihreää väriä ja lauantaipäivän ajatuksia

Lupasin viime postauksessa että laitan seuraavana päivänä kuvia maalauksesta, jonka maalasin. Mutta näin se vain on, että usein päivissä on vähemmän tunteja kuin mitä olin kuvitellut, tai sitten ne jollain oudolla tavalla kuluvat ihan liian nopsaan. Sellainen päivä oli eilen. Kuopuksen kanssa pyöräilimme neuvolaan kuulontarkistukseen, näköä vielä tarkistellaan uudemman kerran ja sitten ehkä silmälääkärille. Olin kyllä ihan totaalisen yllättynyt, kun tytöllä oli aivan toispuoleinen näkö. Toisella silmällä näki koko taulun ylhäältä alas saakka, mutta kas kummaa, toisella näkyi vain kaksi ekaa riviä.

Voi että oonkohan jo kertonut tämän jutun aiemmin...niin sitä huomaa vuosien vieriessä, että alan muuttua yhä enemmän omaksi äidikseni! Mun äiti tykkää aina kertoa kahvipöydissä hauskoja juttuja meistä lapsista, niitä kaikkia sutkauksia mitä ollaan suustamme päästetty. Mieleen tulee nyt heti se, kun minä neuvoin tarhantädille juurta jaksain miten orvokit istutetaan maahan. Taisin olla kolmevuotias. Mutta ne jotka ei oo olleet kuulolla:

Kuopuksen isoveljellä on olleet silmälasit jo muutaman vuoden, ja hänestä huomasin jo siinä kolmen ikävuoden paikkeilla, että nyt ei poika kyllä näe hyvin....neuvolassa tosin tartuttiin toimeen vasta kun hän oli viisi. Sanottiin aina, että se on hahmottamisesta kiinni, pojat kehittyy niin hitaasti jne. Valokuvia kun hänelle näytettiin, niin selkeästi arvaili, kuka kuvissa on. Muistan hyvän esimerkin tästä, kun kuvassa oli isäni, jolla on lasit ja vaalea lyhyt tukka- vertaa että minulla ei laseja ja silloin oli tumma hyvin pitkä tukka- niin poika arveli että olisko kuvassa äiti. Onneksi lasit sitten viimein saatiin, ja ihanin muisto siltä päivältä on, kun poika istui mun vieressä varmaan puoli tuntia ja ihmetteli miltä äiti näyttää, teki hihkuen huomioita, kuten että

-Äiti sulla on tosi pitkät ripset! Alhaalla ei oo niin pitkät. Minä siinä piättelin kyyneleitä, tuntui niin hirveen pahalta, ettei poika ollut edes omaa äitiään kunnolla nähnyt. Samalla tunsin ihan valtavaa kiitollisuutta siitä, että poika sai viimeinkin nähdä, eskari oli juuri alkamassa ja se oli siksikin erityisen tärkeää.

Taas ollaan menossa polille, koska koulussa on ilmennyt, että karsastus tulee tarkoissa töissä esiin. Onneksi olemme Suomessa, jossain muualla minulla ei ehkä olisi tässä tilanteessa varaa hoitaa lapsiani näin hyvin. Kiitos Suomi ja veronmaksajat.

Tämmöinen taulu tuli. Puolustuksekseni haluan kertoa, että muita värejä ei ollut:D ja lisäksi maalattu reilussa tunnissa. mikä onkin mulle aika ominaista, teen yleensä kaiken aika nopeasti. Voihan sen tulkita niinkin jos haluaa, että hutiloin, mutta oon itte asian hyväksynyt aikaa sitten ja se on auttanut hyväksymään erilaisuutta myös muissa ihmisissä. Jokainen on omanlaisensa persoona.

Vihreä on kaunis väri luonnossa, mutta tässä taulussa varmasti jakaa mielipiteitä. Halusin maalata jotain sellaista, mikä ei todellakaan esitä mitään. Tavallaan. Tulkita voi. Parhaan palautteen sain Esikoiselta, joka tuumas ykskantaan että säähän voisit alkaa maalata näitä niin saatais vähän tauluja seinille. Samanlaisiahan näkee vaikka uutisissa kun niissä esitellään taidetta.

Maalasin akryyliväreillä. Öljyväreissäni olisi ollut paljon enemmän värejä sekoitettavaksi, mutta en koskaan voi maalata niillä sisällä koska ne tuoksuvat niin paljon että emme voi hengittää. Haaveena on päästä pian ulos maalaamaan.
Hevonen on mun voimaeläin. Pikkutytöstä saakka hevosten kanssa olleena, ne ei lähde ikinä mun sydämestä, vaikka nyt onkin mennyt joitain vuosia ilman hevosia. Hevoset tulee uniin ja unelmiin. Saadappa joskus asua jossain, missä saisi pitää hevosia ja laumanvartijoita omalla tilalla. Viime postauksessa puhuin vähän siitä miten menneisyys vaikuttaa elämään. Jos se alkaa liikaa vaikuttamaan kielteisesti, silloin pitää haaveilla enemmän. Se auttaa, kokeile vaikka!

Iltalenkillä eilen. Otin kuvan metsässä jossa lumet olivatkin jo alkaneet sulaa ihan hirveellä vauhdilla. Jos katsoo oikein tarkkaan, pysähtyy hetkeksi, voi nähdä yllättävän paljon kauneutta ihan lähellä ja se voi olla rumankaunistakin, niinkuin tässä.

Koirista, elämästä ja kuolemasta, arjesta ja kodista

Ilona on voinut paksusti. Syömiset tosin ei vieläkään maistu, kolmen neljän tunnin välein olen kädestä syöttänyt sitä. Tietysti se syö, jos tarjotaan jotain muuta kuin sitä ruokaa mitä minä haluan sen nyt syövän. Välillä sitten voikin herkutella, ( kun on ensin saatu menemään penturuokaa kunnon annokset)  paistetut muikut on ihan parhaita sen mielestä.

Yleensä osaan olla aika rauhallinen erilaisissa muuttuvissa tilanteissa, mutta nyt vähän hirvittää että pystyykö sitä pitämään ittensä koossa kun hoo- hetki tulee ja entä jos sattuu jotain komplikaatioita ym? Meidän Basso- koiran viime keväänä sattunut äkillinen kuolema koirahoitolassa on jättänyt minuun syvän jäljen, kun luulen, että koira ajatteli, olimme hylänneet sen. Varmaan sen vuoksi helpommin pelkään nyt Ilonan kohdalla sattuvan jotain. Jouduin puhelimessa antamaan nukutuspäätöksen ja olemaan tarkoituksellisesti rauhallinen lasten takia. Kaksi eläinlääkäriä sanoi, ettei selviä hengissä kuin vähän aikaa ja silloinkin sen loppuelämä olisi hyvin tuskallinen, vaikka leikataan. Mitään ei ollut tehtävissä. Onko sitä vaan ehkä rakennettu niin, että hädän hetkellä pystyy pitämään ittensä jollain tavalla koossa, koska on pakko.

 Vaikka kaikki meille menneisyydessä sattuneet asiat tietysti voivat vaikuttaa osaltaan, meidän landseer Nallehan kuoli myös meille yllätyksenä. Tietysti ainahan kuolema on jollain tapaa äkillinen. Aamulla piti olla leikkaus. Muistan aina sen hetken, kun mies tuli aamulla herättämään ja sanoi että Nalle on kuollut. Kuollut ja minä vaan nukuin kuin porsas! Tämmöiset tapahtumat aiheuttaa aika paljon itsesyytöksiä. Tosin nyt tiedän paremmin, olisi pitänyt vain etsiä toinen eläinlääkäri ja käskeä heti leikkaamaan. Mutta voihan olla että siellä katsottiin, ettei selviä enää. Kun tiputettiin vain nestettä ja käskettiin tulla aamulla. Sillä oli märkäkohtu ja ilmeisesti menehtyi yön aikana sepsikseen. Sitä olen harmitellut, etten valvonut sen vierellä, kuinka tyhmä sitä voi olla? Mutta meille ei kerrottu että tilanne on sellainen, että pitäisi olla kauhian huolissaan ja toki olihan minulla siinä pieni vauva samaan aikaan hoidettavana sekä uusi pentu, Basso.

Paljon myös ollut mielessä erään läheisen ihmisen poismeno joitain vuosia sitten. Minulla ei ollut aina mitä parhaimmat välit tähän ihmiseen, mutta saimme sovittua välimme. Lopulta osoittautui, että minä olin viimeinen ihminen, kenelle hän puhui meistä läheisistä, ennen kuin menehtyi. Siinäkin tunsin epäonnistuneeni, sillä lupasin hoitaa hänen rakkaimpansa hänen luokseen sinä iltana, mutta en onnistunut siinä, aikaa oli niin vähän jäljellä. Yritin kyllä parhaani, ja olen kiitollinen, että se viimeinen kohtaaminen puhelimessa oli täynnä rakkautta.

Näitä olen nyt tässä ajatellut, ja ehkä on hyvä, että asioita, mitkä on vaikeita olleet aikanaan, tulee käytyä läpi viimeistään nyt. Kun toinen lähtee ja itse jää. Että miltä se tuntuu. Sillä eihän se suru lähde kuin suremalla. Tai nukkumalla. Tai työtä tekemällä. Mikä nyt kullekin on sopivaa.

Nyt katsotaan eteenpäin ja yritetään uskoa tulevaan, eikös? Onneksi apua on lähellä jos sitä tarvitaan, ja vaikka autoni on vieläkin korjauksen alla, niin ehkä se tulee kuntoon ennen kuin Ilona alkaa synnyttää. Ilona on nuori ja hyväkuntoinen, lisäksi koko ajan on joku sen kanssa. Kyllä kaiken pitäisi sujua ihan hienosti.

Ilona ottaa kaiken irti kevätauringon pienistä laikuista.

Ettei tulisi niin kauhian surullisväritteinen postaus, niin laitan tässä sitten samaan syssyyn pikkuisen muutakin. Jos joku ajattelee, että onpa mautonta, laittaa nyt samaan näin vakavan asian kanssa, niin ymmärrän kyllä, mutta tämä on minun elämääni. Vuoristorataa päivästä toiseen.

Taustalla Esikoisen ystävältään saama tuliaispöllö Espanjasta.

Meidän kodissa on aika paljon afrikkalaisia koristeita.

Tämä kulho on mun mielestä tosi kaunis, enkä raaskinut heittää sitä vielä pois, vaikka se halkesi ihan itsestään. Puu elää. Sain tämän vuosia sitten siskoltani, muistaakseni hän toi sen ekalta Tansanian reissultaan. Kulhon pohjaan on kaiverrettu sarvikuonoja, norsuja, kirahveja...äiti muuten kertoi, että viimeksi kun olivat siskon luona, kävivät retkellä jolloin nukkuivat teltoissa. Yöllä heräsivät kun jokin todella suuri eläin tömpsytteli leiriin. Norsuhan se oli. Onneksi se lähti pian poispäin, mutta saattaa olla ettei uni tullut enää silmään.

Nyt alkoi tuo puunväri vähäsen jo kyllästyttää ja halusin muutosta tuohon sohvapöydän koristeiden ilmeeseen.

Rouheassa tyylissä ei haittaa vaikka maalia meni vähän yli.

Niin sitten maalasin kulhon ja näitä hassuja sisustuspalloja siniseksi. Mitä mieltä ootte, menikö ihan metsään?

Simpukankuoria Namibiasta, niistä teen ehkä taulun.

Oikeasti lähes koko työn toteutti Kuopus, siksi käytettiin näitä värejä, mitkä ovat vesiliukoisia. Tuputettiin meikkisienellä väri pintaan. Pysyvyydestä puun pinnassa ei mitään tietoa, mutta nytpä se nähdään. Eihän näitä mitenkään pestä, mitä nyt pölyt pyyhitään kun muistetaan. Kangasvärejä siis, jotka kankaaseen kiinnitetään silittäen.

Tuliko tästä nyt sitten afrikkalaiskreikkalaista sisustamista, hihii...väri tuo mulle ainakin mieleen Välimeren. Tänään maalasin myös taulun, siitä ehkä huomenna kuvia!

Keväällä luutu kasvoi käteen kiinni

Valo. Se lisääntyy päivä päivältä ja uhkaa paljastaa salaisuuden. Salaisuuden, mikä on pelkkää PÖLYÄ!
Iskeekö sinuun keväisin siivousvimma? Täällä ainakin on ehditty siivota jo monta kaappia ja hyllyä. Lehdenkeräyslaatikko on täyttynyt hiljalleen ja myös dvd- levyt on pesty ja kaikki naarmuiset odottavat uusiokäyttöä. Kannet laitoin tosin sekajätteeseen, en keksinyt niille mitään käyttöä.

Teinin yöpöytä on omituisen siisti!

Mahtavinta on, että myös perheen teini on saaanut aikaan ihmeen: hän on siivonnut huoneensa! Yleensä se muistuttaa...lähimpänä lienee sana kaatopaikka.

Jättisuuri Ikeakassi oottaa makkarin nurkassa kirppikselle pääsyä. Auton ollessa edelleen rikki se odottaa odottamistaan ja on se vain jännä miten nuo tekemättömät hommat tulee jopa uniin. Loman jälkeen se eka yö on aina vähän hankala, uni ei tahdo millään tulla silmään ja kun tulee, unen läpi odottaa koko ajan milloin se kello soi. Viime yönä valmistin Ilonalle pentulaatikkoa vanhasta muuttolaatikosta  ja koko makkari oli ihan täynnä niitä Ikeakasseja, kaikki pursusivat jos jonkinmoista roinaa. Olin ihan hermona, että mistä tätä roinaa oikein tulee ja tulee.

Lisäksi Ilona ihan oikeasti, ei unessa, ramppasi koko alkuyön edestakaisin- pikkupikkukäpälien pientä rapinaa ja aina piti nostaa takaisin sänkyyn.

Siinä tulikin kerrottua jo iloinen uutinen, Ilona saa ehkä pentuja. Ultrassa ei tosin olla käyty, joten varmaahan se ei kai ole ennen kuin pennut sieltä alkaa putkahdella. Mutta kaikki merkit nyt viittaa siihen! Koirien keskinäinen elämä on muuttunut todella paljon, Pena on kastroinnin jälkeen tullut niin uneliaaksi ja joskus tuntuu, ettei se tee muuta kuin istuu keittiön tuolilla ja odottaa herkkuja. Siitä tuli nimittäin hirveä syöppö sen jälkeen,  kun se leikattiin. Ilona taas lakkasi kokonaan leikkimästä, kun nyt tämä oletettu tiineys alkoi, nukkuu vain ja ärähtelee Pena- raukalle!

Painajaisia on tullut nähtyä jo siitäkin...pentuja olen kanniskellut sylissä pitkin poikin kaupunkia, hassua kuten unissa yleensäkin, pennut vain olivat muka syntyneet etuajassa ja silti olivat jo aikuisen chihun kokoisia rötkäleitä.  Toinen uutinen kun tälle keväälle on, että meidän asunto laitetaan vuokranantajan toimesta myyntiin. Asioilla on tapana kasautua. Juuri samaan aikaan kun koiran pitäisi saada pentuja, meidän pitäisi häipyä esittelyjen ajaksi, siitä tuo höpsö uni. Mutta ehkä kukaan ei tule katsomaan. Sitä toivon.

Oletko sinä muuten käyttänyt vanhoja dvd- elokuvia johonkin DIY-juttuun? Meillä on niitä nyt tuossa tiskipöydälle iso kasa, enkä ole vielä aivan varma, mitä tuunaisin niistä.

Hyvää pääsiäistä!

Toissapäivänä tuli ihan hulluna lunta! Lähikauppaan iltasella kävellessä, kun tietä ei oltu vielä aurattu, mieleen nousi elävänä eräs juttu. Korkean iän saavuttaneen sukulaistädin ääni korvissani, siitä miten vuonna 1940 oli paljon lunta. -Voi sitä oli niin paljon, niiiiin paljon, lopulta piti kaivaa ihan tunneli että pääsin aamulla navettaan lypsämään lehmät! -Oliko ihan oikeasti tämmöistä, ettet vaan narraa? - Oli oli ja tunnelin minä ihan kaivoin. -Ok. On se ollut rankkaa, mutta sinä selvisit siitäkin! Olet sinä vaan aikamoinen.

Minusta on vähän jos nyt ei outoa mutta erilaista, että pitkäperjantainakin kaupat olivat auki, mutta vaikkapa kirjasto ei ole. Mutta niin kai maailmallakin? Muistelen että viime pääsiäisenä kun olimme Etelä- Euroopassa, siellä oli sama juttu, osa kaupoista piti ovensa auki. Yhteiskunta hoputtaa ostamaan, ostamaan, ostamaan. Itsekin lähdin ystävän mukaan ostosparatiisiin, tosin syynä olivat lapset ja Muumit. Mutta ristiriitaistahan se hiukan on, juuri kiirastorstaina Kuopus koulusta tullessaan puhui niin kauniisti Jeesuksesta ja siitä, miten ope oli kertonut, että pitkäperjantaina hiljennytään, kännyköitäkään ei käytetä. Miten sitä sitten selittää tämän ostariin lähtemisen, silläkö että maailma muuttuu vai sillä, että kaikki tarjoukset sosiaalisista tilanteista otetaan ilolla vastaan? Nyt kun auto on ollut ajokelvoton ties kuinka kauan, niin äiti tulee muuten hulluksi :D

Muumeilla oli ihan kiva esitys. Tosin pikkumies jonka takia tuonne lähdettiin, ei niistä kovin paljoa perustanut. Oli enemmän traktori miehiä. Kuopus kyllä seurasi tarkkaan ja kännykällä myös videoi esityksen että saa sitten viihdyttää pientä serkkuaan jonka tiesi olevan tulossa kylään.  Meijän nuorimmainen onkin tykännyt muumeista ihan vauvasta saakka tosi paljon. Kyllä oli mukavaa ja siellä näki sellasta lasten riemua, että sai itellekin tosi hyvän mielen. Lopuksi muumeja pääsi vielä halaamaan. En mennyt :D

Lauantaina tein pikajälkkärin:

Vaniljakermajäätelöä kermavaahdolla ja karamellisoidulla persikalla.

Tästä oli vaikea saada kaunista kuvaa, sillä jäätelö- kermavaahtohan sulaa välittömästi kun sille kaataa kuuman persikkakaramellin.

Karamellisointihan laitetaan näin:

Pannulle 1 ½ dl sokeria. sulata, ruskista, mutta älä polta!
Kun sokeri on sulanut, nakkaa sekaan nokare voita ja hedelmiä, hämmentele hetki. Jos käytät omenaa tms. niin ehkä kannattaa kypsentää jonkin aikaa.

Kyllä maistui, vaikka en edes tiiä, menikö se karamellisointi ihan nappiin, kun varoin koko ajan polttamasta sokeria!

Voi että täällä ootetaan sitä aamua, milloin kukko on tuonut munia tyynyn alle! Tänäänkin on muistettu varmistella moneen kertaan, että onhan se siis huomenna ja hihitystä päälle. Mitenkäs teillä? Mitä pääsiäiseenne kuuluu?

Valon pilkkuja

Meillä täällä Oulun korkeudella on pimeää enää vajaan kolmen viikon ajan! Valon lapselle se merkitsee ehdottomasti synkkyyden loppumista ja energisen ajanjakson alkua.

Viime viikonloppuna oli Palmusunnuntai, meille se merkitsee nykyisin lasten kautta,  lähinnä virpomista. Virpomisoksia oli valmistettu ahkerasti jo useana päivänä. Kotiin oli myös hankittu herkkuja pikkuvirpojille, joita meillä yleensä käy tosi paljon. Suklaamunat ovat tietty hyviä palkkoja pikkuvirpojille, tänä vuonna annoin myös Muumitikkareita. Tiesitkö, että ennen vanhaan virpojat saivat mukaansa aivan tavallisia kananmunia ja myös aikuisvirpojia kulki, heille tarjottiin viinaryyppy!

En ole yleensä paljoa täällä blogissa ottanut kantaa mihinkään maailman tapahtumiin, mutta nyt tuntuu että haluan sanoa jotain kun maailmalta kantautui taas eilen niin hirveitä uutisia, Isis on saanut lisää jalansijaa Euroopasta. Toivottavasti pahantekijät saadaan kiinni ja tilille teoistaan. Meillä nuo eilisaamun uutiset aiheuttivat paitsi surua menehtyneitten ja loukkaantuneiden puolesta, lisäksi huolta lasten isästä, kun tiedossa oli hänen ajavan jossain päin Eurooppaa. Onneksi tavoitettiin ja kuultiin hänen olevan kunnossa.

Yritettäiskö silti olla tuomitsematta yksittäisiä ihmisiä, joilla ei ole tapahtumiin mitään osallisuutta? Joo, olen suvakkihuora. Olen heikompien puolella. Mieleeni tulee tilanne, kun viime viikolla näin katua ylittävän perheen, äidillä oli hijab ja hän kantoi pientä vauvaa. Kulkivat pää painuksissa, suru silmissään, myös vähän isompi lapsi. Yllättyivät, kun hymyilin heille. Mitä tämä kertoo meistä ihmisinä? Millaista on paeta sotaa outoon maahan ja kulttuuriin, missä ihmiset eivät edes katso sinuun? On opetettu, että miehiä ei saa katsoa silmiin, koska se antaa väärän signaalin heille. Asiat eivät koskaan kai ole ihan mustavalkoisia. Itse kyllä katson silmiin jos siltä tuntuu. Minä ainakin osaan asettua hiukan heidän asemaansa, yrittää kuvitella miltä näistä tavallisista, aivan syyttömistä ihmisistä voi tuntua. Toivottavasti sinäkin osaat.

Kaikki huomenna kasvava kylvetään tänään. Aloitetaan nyt, Kylvämään hyvää. Jokainen omalta osaltamme, sillä mitä muutakaan voimme?

Samettisen pehmeä mutta tulinen bataattisosekeitto

1 iso bataatti

keitinlientä

1 prk ruohosipuli tuorejuustoa

1 rkl juustokuminaa

ripaus chiliä

suolaa

1 tl kuivattua persiljaa

Aurinkoisen kevään aurinkoinen keitto. Tykkäsin tästä tosi paljon, aika tulista mutta ei liikaa. Jälkkäriksi Ameriikan tuliaisina saatuja Hershey's suklaita, nam!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!