Näin sanoi kerran kauan, kauan sitten hollanninjuutalainen filosofi Baruch Spinoza:
Olen itse vakuuttunut seuraavasta ajatuksesta:
Millekään jumaluudelle tai kenelle muullekaan, kateellista lukuun ottamatta, ei koidu iloa heikkoudestani eikä vaivoistani, eikä hän lue hyveiksi kyyneleitä, nyyhkeitä, pelkoa eikä muutakaan sellaista, mikä on mielen heikkouden merkki. Päinvastoin, mitä suurempi ilo meidät valtaa, sitä täydellisemmäksi tulemme, toisin sanoen sitä enemmän olemme osallisia jumalallisesta luonnosta. Siksi viisaan ihmisen osa on iloita niin paljon kuin mahdollista siitä, mikä meitä kohtaa. Sanon, että viisaan ihmisen osa on ravita ja virkistää itseään kohtuullisella ja miellyttävällä ruoalla ja juomalla, ja myös tuoksuilla, vihreiden kasvien suloisella kauneudella, viehättävillä koruilla, musiikilla, urheiluleikeillä, teatteriesityksillä ja muilla sellaisilla asioilla, joista voi nauttia aiheuttamatta lähimmäiselleen haittaa.
-Baruch Spinoza-
