Kipeänä

Ilona luimistelee.

Kaikenlainen flow on ihan kadoksissa, enkä todellakaan keksi mitään kuolematonta, jonka voisi kirjoittaa.

Kultaköynnös on kasvattanut oksan kynttilämaljan ympärille.

Kun vatsa on kipeä, se on jotenkin sellaista kipua että on vaikea jaksaa. Liikaa kahvia tai jotain...stressiä. Stressihän on yksinkertaisesti elämänhallinnan menettämisen tunnetta. Note to myself, pitää ottaa taas elämä haltuun :)

Saippuakuplapullot,  muistoksi jääneet pikkusiskon häistä.

Meidän on pitkään pitänyt päästä lomalle. Mutta aina ilmaantuu esteitä. Toivottavasti se pian toteutuu,  sillä olisimme varmasti kaikki loman tarpeessa. Niin paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa taas. Syksyllä tapahtunut menetys oli meille vaikea, tosin lapsille ei olla tästä edes mitään puhuttu. Turhaan niille sellaista taakkaa antaa kannettavaksi. Sitten onneksi tuli Ilona, joka on paikannut omalla tavallaan tapahtunutta, mutta eihän se korvaa lasta. Se on kai se perimmäinen syy, miksi aina aika ajoin putoan alakuloon. Asiasta on edelleen hyvin vaikea puhua itkemättä.

Ebenpuinen krokotiili, kirjeveitsi, pikkusiskon tuliaisia Tansaniasta.

Onneksi kaikki päivät ovat erilaisia ja aina sitä valoa jostain pilkahtelee. Jos vaan jaksaa katsoa. Ja tietysti sitä jaksaa!
Opiskelu on vienyt aikaani alkuviikosta myös, mutta nyt, keskellä yötä ehdin kirjoittaa teille.
Täällä meilläpäin on ollut niin sateista ja hämärää (ihan päivisinkin) viime aikoina, että on vaikeaa saada kunnollisia kuvia. Opettelua, erilaisissa olosuhteissa kuvaaminen siis.
Toivottavasti just sinä, joka luet tätä siellä jossain, pääset pian viettämään ihanaa lomaa! Juuri sinne, missä sulla on hyvä olla ja nautit vain täysillä kaikesta mitä siellä saat kokea ja nähdä.

Hyvää torstaita ja tervetuloa kaikki uudet lukijat!
Anne