perjantai 20. helmikuuta 2015

Iloisia uutisia!

Eilen oli posti tuonut kirjeen OYS: sta, ja siinä luki että
 "traumaattisia muutoksia tai muuta patologista aivoaineessa ei todettu."
 Helpottavaa sikäli, kuin ymmärrän. Paitsi etten neurologiasta juuri mitään:)
Soitto psykologisisarelle vahvisti,
 että kaiken järjen mukaan luulisi olevan niin, että kun siellä ei mitään näy, 
niin uskoisi että nämä muistioireet voisivat ajan kanssa parantua. 
Jos joku paremmin tästä tietää, 
asialliset kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Upeat kuvakortit Oulun Yliopiston kirjakaupasta.
En tiedä kuinka monen mielestä olen vähän tyhmä, 
kun olen täällä kertonut onnettomuuteni jälkeisistä oireista.
 Siitä, etten muista hetki sitten tapahtuneita asioita.
Että hukkaan jatkuvasti arvokkaita tavaroita.
Paljastanut sillä tavalla oman heikkouteni. 
Mutta ei se minua haittaa, 
sillä haluan kertoa tästä siksi, 
että joku jossain voi olla samankaltaisessa tilanteessa. 
Ehkä kirjoittamani tekstit voivat auttaa juuri sinua?
Aika vasta huomasin, etten enää ole vähällä unohtaa kännykkääni 
minnekään.
 Muistan ihan oikeesti tarkistaa, onko se mukana! Hyvä minä!



Sanomalehti Kalevan sivu vuodelta 1968. Lasinen maapallo on lupaus tulevasta seikkailusta!


Välillä minusta tuntuu, että oon kuin teflon. 
Siitä taas tulee mieleen Nylon Beatin biisi ja nyt sain siitä korvamadon, hihhii. 
Teflon siten, että mua voidaan loukata ihan miten paljon tahansa, 
enkä välitä siitä kovinkaan paljon. 
(Jännä juttu, 
miten tämä alkuvuosi on tuonut tielleni monia,
 kateellisia ja ilkeitä ihmisiä.)
 Seuraavana päivänä loukkantumisen aiheuttama mielipaha
 on jo kokonaan tai melkein unohtunut,
 ja oikeasti tunnen olevani vain todella iloinen! 

Tietysti se voi johtua myös siitä, 
että olen saanut osakseni tässä elämässä hyvin paljon, 
hyvin vaikeita asioita
- niistä en ole blogissa kertonut, enkä tule kertomaan.
 Onko se jalostanut minua paremmaksi ihmiseksi?
 Tuskin. 
Mutta ehkä se on jalostanut kestämään ikäviä asioita, 
olemaan onnellinen siitä mitä on.
Meillä kaikilla on paljon asioita, mistä onni koostuu. 
Pitää vain oppia arvostamaan, niitä pienenpieniä
juttuja ihan vaan tässä arjessa.
Sillä arki on se mikä pysyy.

Kiitos teistä kaikista ihanista ystävistäni täällä blogimaailmassa,
 sillä te olette voimavara, 
mistä voi aina ammentaa, 
kun omat voimat ovat lopussa.

Viime kesänä ottamani kuva juuri ennen ukkosmyrskyä.

Viikonloppuun!
Anne



10 kommenttia:

  1. Onpa hyvä kuulla ettei mitään muutoksia löytynyt ja toivottavasti oireet häviävät vähitellen. Hyvää viikonloppua sinulle Anne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siihen haluan uskoa Jael.
      Täytyy opiskella ja lukea muutenkin paljon, niin kyllä se tästä!
      Oikein mukavaa viikonloppua sinulle <3

      Poista
  2. Upeaa ettei muutoksia löytynyt. Ja Anne olet kaikkea muuta kuin tyhmä, olet vahva. Vahva ihminen nimenomaan uskaltaa rehellisesti kertoa heikkouksista, eikä yritä olla muuta kuin on. Iso hatunnosto sinulle. Mitä sinua olen täällä oppinut tuntemaan, niin sydän kultaa ja osaat myös nauraa itsellesi. Kateellisille piut paut, sinun vahvuus heitä ärsyttää eivät pystyisi itse olemaan niin avoimia.

    Miksi ihmiset ovat ilkeitä ja etsivät toisista vain huonoa puolia, ei mahdu kaaliin ei. Olet ihana, tiedä se. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia.
      Sanasi merkitsevät hyvin paljon!

      Sitä minäkin ihmettelen, mikä niillä on, jotka haluavat toisille pahaa. Olen tottunut tosin siihen, ja kotona opetettiin, että se johtuu kateudesta eikä siitä pidä välittää. Pitää yrittää itse olla siltä osin erilainen, vaikka eihän kukaan ole täydellinen!

      Sinäkin oot ihana!

      Poista
  3. Tosi hyvä Anne, ettei mitän löytynyt. Uskon kyllä, että muisti pala takisin. Tsemppiä! ♥

    VastaaPoista
  4. Kiva kuulla hyviä uutisia! Tsemppiä täältäkin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Kiitos tuhannesti Mira <3
      Vietä ihana viikonloppu!

      Poista
  5. Mukava kuulla hyviä uutisia! Yliopiston kirjakaupassa on paljon kivoja kortteja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on!
      Joo minä en vaan voi vastustaa tuontapaisia kuvia:)
      itsekin lapsena haaveilin aina luontokuvauksesta.

      Poista

Vaikka vain sana tai kaksi, tekee minut hyvin iloiseksi!