Huomenna pääsen neurologille, saa nähdä olenko vielä täyspäinen. En halua valittaa, onhan paljon niitä, joiden asiat ovat paljon paljon huonommin. Terveisiä ja lämmin halaus sille oululaisnaiselle, joka sitkeästi jaksaa hoitaa kuutta berninpaimenkoiraansa vaikka raajat ja sormet amputoitu. Taisi olla juttu uudessa Kodin Kuvalehdessä.
Mutta kuitenkin vaikeuttaa omaa ja muidenkin elämää, kun tämä tässä ei paljoa mitään muista. Tosin muistamista on paljon ihan vain näin neljän lapsen äitinäkin. Siihen päälle kaikki muut asiat.
Meitä säikäytti muuten Tapaninpäivänä kuopuksen äkillinen hyvin hyvin kipeä ja jäykkä niska. Päivystyksessä lääkäri sanoi, että todennäköisesti viruksen aiheuttama aivokalvontulehdus- onneksi selvisimme säikähdyksellä. Onko kellään muulla ollut viime aikoina aivokalvontulehdus ta tai epäilyä? Kannattaa kyllä nopeaan lääkärin pakeille jos yhtään epäilee. Meillä neito ei päässyt edes istumaan, oli niin kipeä. Suoraa päätä ilman odottelua pääsi lääkärille kun menimme yhteispäivystykseen. Siinä vaiheessa meinasi tulla itku jo minultakin, vaikka olenkin välistä aika kovapintainen. Verikoe osoitti, että ehkä kuitenkin viruksen aiheuttama tosiaan olisi kyseessä ja pääsimme kotiin tarkkailemaan tilannetta. Parin päivän päästä tyttö oli jo entisensä.
Sitten saimme uudet asukkaat Tyrnävän taloomme ja samalla olemme saaneet tutustua sukulaiseen,jota emme aiemmin tienneet olevankaan! Elämä on täynnä yllätyksiä, eikö?
Pikkusiskonikin kotiutuu tänään Afrikasta, ehjänä perillä toivottavasti.
Terkuin
Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vaikka vain sana tai kaksi, tekee minut hyvin iloiseksi!