Reipas päivälenkki maremmanon kanssa oli kirpeässä pakkasessa upea. Ilmahan oli kuin linnunmaito, noin 15 astetta pakkasen puolella.
Pitäisi keksiä synomyymi voimaannuttavalle, sillä inhoan sanaa
" voimaannuttava". Mutta sitä voisi kai tässä yhteydessä käyttää kuvaamaan tunnetta jonka metsästä voi parhaimmillaan saada.
Kun on vierellä vielä koira, joka on kuin ihmisen mieli. Mitä muuta sitä voi nainen toivoa?
(no ehkä uljaan mustan hevosen , sammakkoakaan en tarvi kun kotona odottaa kilpikonna, voin tarvittaessa pussata sitä )
 |
Mahtava tuo aurinko, kello oli noin 12.15 päivällä sen paistaessa kirkkaasti näin matalalla. Millaista mahtaa olla Lapissa kun ei ole valoa lainkaan, pelkkää hämärää aamusta iltaan? En kestäisi hetkeäkään, hatunnosto teille jotka siellä asutte ja elätte.
Aurinko siivilöityi puiden latvoista maahan pieninä , sinnikkäinä viiruina.
Tässä näytti, kuin olisi ollut tulipalo metsän siimeksessä.
Lumivalko, taivaansini, kullankelta.
Jos et itse ole päässyt lähiaikoina metsään samoilemaan, niin toivottavasti nämä kuvat antavat iloa!
Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vaikka vain sana tai kaksi, tekee minut hyvin iloiseksi!