Sinnikkäästi vain aina teen käsitöitä, vaikka en osaa paljoakaan:-)
Miksikö pitää tehdä sellaista, missä on oikeastaan aika surkea?
Kun se vaan on niin mukavaa.
Kuopus halusi ihan vaaleanpunaisen kaulahuivin, tosi pikkuisen sellaisen. Nimittäin kun tää neiti on tosi tarkka vaatteistaan, kaulassa niin helposti ahdistaa kaikki. Siispä tämä huivi on hyvä, haalarin allekaan kietastuna ei tunnu liian paksulta. Tämä valmistui ihan Tokmannin tarjouslangasta, joka on kokonaan akryyliä. Ei sitten myöskään kutita.
Taisin itte olla ihan samanlainen pienenä. Muistan että mulla oli tosi paksu villainen neuletakki, sellainen valkopunainen, siinä oli oikein leveitä raitoja ja huppukin vielä.
No sehän oli kamalaa sitten aamuisin kun piti hoitoon lähteä, kun ne hihat! Hihat meni ihan ryttyyn siellä takin alla!
Muissa meidän lapsissa en oo huomannu tätä piirrettä, mutta tämä 6 vee neitokainen, on kuin oikea prinsessa. Missään ei saa olla rypyn ryppyjä.
Ihastelen aina kun ehdin Prinsessajuttu -blogissa upeita juttuja ja nyt innostuin tilaamaan Miran inspiroimana lankoja leikkikekseihin Lankamaailmasta. Oli kyllä vähän pelottavaa että pelkän sähköposti osoitteen ja postinumeron perusteella ne tiesi, kuka mää oon!
Nyt sitten oottelen lankoja. Onhan se Lankamaailma Oulussakin, mutta kun ei tule koskaan käytyä. Ehkä se johtuu sijainnista, kun ei parkkipaikkoja ole liikkeen edessä. Laiskuutta siis.
Lanka mitä tilasin, on Bommix Bamboo. Otin kolmea väriä, ja tarkoitus olisi yrittää virkata pienimmän lapsen leikkeihin dominokeksejä. Mitähän muuta, jos ei pikkuleipäset multa onnistu? Varmaan langan nimestä ( bambulankaa )
päätellen vois virkata taas tiskirätin.
Virkkaamisiin!
Anne
