Koululaisen elämää ja koira- asioita

Blogitauko on venähtänyt taas jonkin verran pitkäksi täällä päässä. Monta kertaa päässä pyörii hyviä ideoita ja suunnitelmia, mutta aika ei vain riitä millään. Jotkut tietääkin, että aloitin elokuussa opinnot. Tarkoituksena valmistua kosmetologin ammattiin ja sen jälkeen jatkaa psykologian opintoja mahdollisesti osa-aikatyön ohessa. Tosin minulla on myös plään bii, plään cii, plään dii ja jokunen muukin mielessä.

Ilona ja Pena äiskän sylissä.

Meidän talous on kasvanut yhdellä koiruudella. Ilona sai viime viikolla kaveriksi chihuahua Penan, joka on nyt n . 2 vuotias. Suloinen tapaus, tosi ihana kaikinpuolin. Kaksikko alkoi heti tulla loistavasti juttuun!

Penan hakumatkalla kuvasin joutsenenpoikasen, vielä oli harmaat sulat vaikka jo aika suurikokoinen.

Opiskelutahti on aika rankkaa, onhan tutkinto suoritettava 17 kuukauden aikana, minkä suorittamiseen normaalisti kuluu tietääkseni kolmekin vuotta. Käytännönharjoittelu alkoikin heti muutaman ensimmäisen päivän jälkeen. Onneksi olen selvinnyt koulupäivistä aika hyvin ja tentit tähän asti menneet ihan ok.  Kotiin päästyä sitten huomaakin, että aivojen rasitus aiheuttaa ihan hirveän väsymyksen ja muisti on jo illasta niin kuormittunut, että ärsyttää itteä ainakin. Mutta näillä mennään nyt! Onneksi kotiin on aina niin mukava tulla, rakkaitten luo.

Tutustumista.

Toivottavasti teillä kaikilla on mennyt alkusyksy mukavasti?

Ajatuksia

Kabulissa on nainen hakattu kuoliaaksi. Tornado on runnellut kaupunkia Saksassa. Yks kirjailija on elänyt vuoden ilman suihkua. Miten hyvin omat asiat onkaan kun oikein alkaa ajatella.

 Anteeksi vaan, nyt tulee asiaa, mikä on vakavaa. Tai ainakin vähän vakavaa ja vähän tekstiä.  Sillä sain tänään diagnoosin! Ei aivovammaa, mutta arkiajattelun ilmaisu ja kielellinen muistisuoriutuminen jää odotettua heikommaksi. Ei aiheuta toimenpiteitä. Voi korjautua ennalleen.

Läheiset sanovat, etteivät huomaa mitään, mutta kun itse huomaan! Vaikkapa toisten blogien kommentointi on tuon onnettomuuden jälkeen ollut minulle hankalaa. Ajatuksia ei ole helppo pukea sanoiksi. Haluaisin sanoa niin paljon, mutta en vain enää osaa.
Joten nämä mun höpinät voinee siis jättää omaan arvoonsa:)

Ei sillä että oisi tapana kauheasti valittaa, (muuten kuin täällä blogissa ja no...tietysti lähimmät joutuu usein kärsimään mutta se on vastavuoroista) mutta liian usein tulee ajateltua, että asiat omassa elämässä ovat huonosti ja paremmin pitäisi olla. Mitä me tästä opimme? Pidä aina kypärää kun olet tekemisissä poninkokoisen koiran kanssa? Ei, mutta oikeasti pää on niin arvokas asia, että se kannattaa suojata aina kun on tarpeellista.

Pitäisi vain päättää, että omat asiat on ihan hyvin. Tyytyä siihen, että en ole ehkä enää koskaan samanlainen.

 Kuka tarvitsee näitä voimatauluja? Just tänään dissasin Twitterissä että mun feedissä on vain pelkkiä voimatauluja peräjälkeen niin paljon että suorastaan läkähdyn ja lisää tulee solkenaan. Mutta onhan ne kivoja ja tarvitaanhan me niitä. Riippuu vain, että millä tuulella sitä on, sillä tuulellahan minäkin käyn, olenhan nainen. Verensokeri voi olla joskus vähän alhaalla, tai oikeastaan aika useinkin.

En ole itse kovin paljon näitä voimasanoja tai muita viljellyt, mutta joskus sellainen tuntuu sopivan. Niin kuin eilen tuossa Anna Perhon ohjelmassa, jossa käsiteltiin naisten keksimiä voimalauseita. Kaarina Hazard totesi Jenni Kokanderin voimalausetta muokatessaan että "Ihmisen ei tarvitse. " Miten vapauttavaa! Nauroin kyllä ihan kippurassa. En edes enää muista miten se alkuperäinen meni, minä ja minun huono muistini- mutta facesta se varmastikin löytyy sieltä Jennin sivulta.

Jokainen, joka on käynyt läpi eron, tietää millaista se on. Miten siinä täysin unohdetaan, että tuo toinen oli se, jota rakastin kerran. On hyvin raskasta kuunnella tyhjänpäiväisiä syytöksiä ja valheita, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Mutta eihän niitä tarvitse kuulla. Ihmisen ei tarvitse.  

Se, mitä koitan tässä sanoa on:

Pitää mennä eteenpäin ja luottaa siihen että elämä ja jalat kantaa ja pää pysyy pilvissä!

P.S. Seuraavaksi tulossa tosi hyvän mangorahkajuustokakun ohje, joten pysykää linjoilla.

Avokadosörsseliä ja aivohöttöä

Tekis mieli melkeen kertoa miten elämä voikin olla p***aa mutta koska ei ole ollut tapanani avata elämääni liikaa, ihan vain raottaa, niin en nyt kerro enempää. Sanonpa nyt vain, että ei ole tämä ihmisen elo aina helppoa. Enkä puhu ny mistään " ai v*ttu mulla meni kynsi poikki" asioista. Toki sitä voisi itse valita monia juttuja toisinkin , tiedän.

Onneksi ehdin eilen käymään uimassa! Mieluitenhan minä suurinpiirtein asuisin vedessä, jos voisin.

Uimahallissa aina mukana aito 1950- luvun meikkipussi, ostettu kirppikseltä ihanalta vanhalta naiselta,  muistaakseni maksoi 0, 50 e.

 Vedin aika vauhdilla kilometrin, ja olin ihan läkähyksissä! Kun tuo kunto ei mikään järin hyvä:-)
Yhdyn kyllä täysin SatuKoon postaukseen urheilun tärkeydestä. Se auttaa jaksamaan päivästä toiseen niin niin paljon paremmin! Taas tuntui siltä, että nyt en enää jaksa, mutta sitten kun vetää vaan sinnillä, tulee se tila, että ahaa hei minähän jaksankin ja se mahtava olo!

Tulee vaan aina jotenkin repästyä liian nopeeta, jalat meni ihan kyllä hapoille. Kai se johtuu lapsena harrastetusta kilpauinnista, tosin ei kai sitä kannata edes mainita kun ei meriittejä ole:-) 

Taisi olla hevostalli, mikä vei kiinnostuksen aikoinaan pois kilpaurheilusta.

Löysin netistä tuon nyt jo melko kuuluisan Äidinsörsseli- ohjeen ja arvasin heti, että tykkään siitä! 

Avokado on jo jonkin aikaa ollut lempparini, ja korianteria käytän myös paljon. Sekä kuivattua maustetta, että tässä ohjeessa tarkoitettuja, vihreitä versoja ( ennen kukintaa), löytyy salaattihyllystä.  Tän reseptin kuukkeloin alunperin sitä varten, kun halusin löytää jotain uutta mitä laittaa korianterista, sellainen puntti kun oli taas tarttunut kauppakassiin.

Avokadohan tiedetään hyvin terveelliseksi välipalaksi monien juttujen takia.
Korianterillakin väitetään  olevan huomattavia terveysvaikutuksia.Sitä pidetään muuten yhtenä maailman vanhimmista maustekasveista!
Raskasmetalleja sen pitäisi ainakin tutkimusten mukaan poistaa, ja siinä on myös paljon C- vitamiinia sekä  antioksidantteja. Mutta koska se on yrtti niin en kyllä suosittelisi syömään jatkuvasti suuria määriä. Yrttien kanssa kannattaa olla varovainen ja pitää se oma järki päässä.

En malttanut tapani mukaan kuitenkaan ihan pysyä ohjeessa, joten tässäpä on oma versioni:

Ainekset

1 avokado 

100 g raejuustoa 

 nippu korianteria

½  sitruunan mehu

Himalajan vuorisuolaa murskattuna, seassa kuivattua basilikaa ( itsetehty sekoitus )

 mustapippuria

chiliä 

 

Valmistusohje

1. Paloittele avokado ja sekoita raejuusto joukkoon. Revi yrtit käsin tai silppua veitsellä joukkoon.
2. Purista sitruunan  mehu päälle ja mausta.
3. Nauti!

Suosittelen lämpimästi kaikille kiireisille, nälkäisille kokeilepa tätä nnin ihastut!

Vanha Arabian lautanen.

Pieni kuvausassistentti ehti jo lipaisemaan lautasen reunalta. Muistattehan, että avocado voi olla koirille haitallinen, se vaikuttaa sydänlihakseen tai joidenkin tietojen mukaan kerryttää nestettä rintaonteloon ja täten vaikeuttaa hengitystä!

 

Opiskelu on ollut viime päivien ajan tuskaa. On todella vaikeaa hyväksyä itsessään tämmöinen vähän niinkuin disability.  Onneksi kohta- psykologian- tohtorinna- pikkusiskoni lohdutti,  että lukemani opintojakso on monien mielestä hyvin vaikea yleensäkin.

Lapsen nimipäivän kunniaksi Esikoinen leipoi suklaamuffareita.

Ihanat silikonivuoat Kodin1: stä

 Olen nyt tullut huomaamaan, että muisti jaksaa pysyä virkeänä n. puoli tuntia. Sitten luenkin sitä yhtä lausetta edestakaisin tajuamatta mitään, ihan kuin ihmiselle käy väsyneenä, sillä hetkellähän sitä yleensä tajuaa laittaa iltalukemisensa yöpöydälle ja alkaa nukkumaan. Mulla se nyt tapahtuu mihin vuorokaudenaikaa tahansa. Mutta, onneksi periksiantamattomana luonteena huomasin, että kun teen hetken jotain muuta, pystyn taas jatkamaan. Lukeminen myös väsyttää ja nukunkin monesti ( hyvällä omallatunnolla) 10- 20 minsaa päikkäreitä nykyään. Oon oppinut sallimaan itselleni myös jotain hyvää, sillä kuka sen muuten tekisi? Hih :) Saan nukkua päiväunet hyvällä omallatunnolla, ja ostaa kukkia omaksi iloksenikin, jos siltä tuntuu. Sillä meillä on kuitenkin niin, että minä pyöritän arkea lähestulkoon yksikseni ja sitä on vaan pakko jaksaa.

Tulppaanit sain pysymään kauniina pitempään nyt, kun noudatin Stella Vanilja- blogissa kerrottua ohjetta laittaa aluksi maljakkoon avaamatta kimppua,  niin että varret jotenkin töpäköityy tai jotain:)

Odotan jännityksellä, palautuuko hyvä muistini yhtäkkiä ( Abra Kadabra) , vai tapahtuuko se vähitellen.  Katsoin vasta dokkarin naisesta, joka aivovamman seurauksena menetti haju- ja makuaistinsa, muistelen että ne palasivat takaisin ihan ykskaks .
Sitä vaihtoehtoa, että ei palaudu, en suostu enää miettimään. Sillä missio on niin kova, haluan valmistua ammattiin, jonka olen niin monia vuosia tuntenut kutsumukseksi. Ei kai se ilman hyvää muistia onnistu.

Toivon kaikille hauskaa ja helppoa loppuviikkoa!

Terveisin
Anne

Pääasioita

edit* käy osallistumassa Novita Joki- lanka+ pöllö- arvontaan tästä:
Ehdota blogilleni nimeä

Eilen sain ittestäni sen verran irti, että raahauduin puoliväkisin kampaajalle. Oon ollut tosi pitkään ihan maassa sattuneista, erinäisistä tapahtumista johtuen, ja alkoi tuntua että jotain piristystä tarvitaan. Siinä vaiheessa kun joka paikkaan pitää lähteä pipo päässä vaan siksi että otsatukka on ylikasvanut eikä sitä jaksa millään ilveelläkään vääntää ihmisen näköiseksi, olihan se varmaan jo aikakin.


Meillä alkaa olla pitkäaikainen haave kohta toteutumassa, ja sen vuoksi soittelinkin neuron polille, että otan vastaan peruutusaikoja mielelläni, että saan alta pois nuo kaksi käyntiä ( tätä kirjoittaessa muistan, että onhan mulla vielä se reumalääkärin määräämä hermoratatutkimuskin...taidan perua sen, sillä se kuulemma sattuu...ja ei siellä kumminkaan mitään selviä)
jotka oisivat olleet vasta helmikuussa. Sanoivat, että peruutuksia tulee todella harvoin ...menipä päivä tai kaksi ja soittivat, että minulle on huomenaamulla peruutusaika tarjolla. Siispä olin tänä aamuna pari tuntia neuropsykologin testeissä ja haastattelussa. niistä tulee sitten myöhemmin tulokset, mutta sen verran se nainen kertoi, että selvästi oli testejä tehdessäni havaittavissa kuormittuvuutta ja muistin väsymistä, ja että minulle tulee sitten lääkärille aika ja kun menen ihan kohta siihen pään magneettiin saa hän siitä tärkeää lisäinformaatiota. Esimerkkinä voisin sanoa teille, että kun piti minuutissa luetella s- kirjaimella alkavii sanoja, en pystynyt mitenkään saamaan mitään päähäni. Ihan sen minuutin loppuessa sitten keksin yhden, ping!
Siili.
Aivan järkyttävän noloa. Mutta näillä mennään, enkä ole yhtään masentunut tai allapäin tän takia, taikka pettynyt itseeni.

Muisti pätkii joka hetki erittäin paljon, mutta yllättävän paljon sitä silti myös muistaakin. Kaikenlaista stressiähän sitä aina pukkaa olemaan. Yksi lapsista on rissannut ja rassannut iltaa ja aamua, ihan mahdotonta hommaa, joka alkaa jo tarttua kahteen nuorimmaiseenkin.

 
 Ilona - chihulle tuli juoksut ja se on nyt vaikuttanut vaisulta jopa niin että kuumeenkin mittasin eilen illalla. Se oli onneksi 38,7. eli koiran normaalilämpö. Meillä kun on karvaita kokemuksia narttujen kohtutulehduksista, niin olen ihan varpeillani tämän asian suhteen.

Basso taas on aiheuttanut murhetta tuon allergiansa tai mikä ikinä onkaan takia. Karvat lähtee ja iho haisee pahalta. Siis oikeasti tosi pahalta. Pesen sen noin kerta viikko Malasebilla. Rasvaan sitten jollain tosi rasvaisella, esim. Tummelilla koiran ihoa, sillä se on ollut niin kuiva että rapisee. Nyt on toinen iso säkki menossa eläinlääkäriltä hankittua hypoallergeenista Royal Caninia.

Mitään muuta vaikutusta en ole huomannut kuin, että koira on nyt vähän lihonut ja ruoka siis varmasti imeytyy paremmin. Paljon olllaan mietitty, onko tässä asunnossa jotain,

sillä Ilonahan raapii myös itseään ihan kokoajan, ja sekin syö nyt siis tuota samaa allergiamuonaa. Meillä ihmisillä kutittaa silmiä ja minullahan on todettu astma täällä asumisen aikana. Nyt on yhdellä lapsista astmalääke menossa pitkittyneen yskän takia. Tosin koulussa on sisäilmongelma. Mutta kun ollaan tässä kodissakin vuokralla...ehkä vaan sitten muutetaan pois.

Muutenkin ois halu päästä johonkin, missä rakas vahtikoira saisi olla pihalla ja vahtia, eli suorittaa omaa syvintä olemustaan, ehkä se sitten paranisi, sillä kyllä kai koirakin on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus, siinä missä ihminen?

 Sillä kun koirat ja lapset ovat onnellisia, on äippäkin onnellinen eikös?


Rakkain terkuin
Anne