Avokadosörsseliä ja aivohöttöä

Tekis mieli melkeen kertoa miten elämä voikin olla p***aa mutta koska ei ole ollut tapanani avata elämääni liikaa, ihan vain raottaa, niin en nyt kerro enempää. Sanonpa nyt vain, että ei ole tämä ihmisen elo aina helppoa. Enkä puhu ny mistään " ai v*ttu mulla meni kynsi poikki" asioista. Toki sitä voisi itse valita monia juttuja toisinkin , tiedän.

Onneksi ehdin eilen käymään uimassa! Mieluitenhan minä suurinpiirtein asuisin vedessä, jos voisin.

Uimahallissa aina mukana aito 1950- luvun meikkipussi, ostettu kirppikseltä ihanalta vanhalta naiselta,  muistaakseni maksoi 0, 50 e.

 Vedin aika vauhdilla kilometrin, ja olin ihan läkähyksissä! Kun tuo kunto ei mikään järin hyvä:-)
Yhdyn kyllä täysin SatuKoon postaukseen urheilun tärkeydestä. Se auttaa jaksamaan päivästä toiseen niin niin paljon paremmin! Taas tuntui siltä, että nyt en enää jaksa, mutta sitten kun vetää vaan sinnillä, tulee se tila, että ahaa hei minähän jaksankin ja se mahtava olo!

Tulee vaan aina jotenkin repästyä liian nopeeta, jalat meni ihan kyllä hapoille. Kai se johtuu lapsena harrastetusta kilpauinnista, tosin ei kai sitä kannata edes mainita kun ei meriittejä ole:-) 

Taisi olla hevostalli, mikä vei kiinnostuksen aikoinaan pois kilpaurheilusta.

Löysin netistä tuon nyt jo melko kuuluisan Äidinsörsseli- ohjeen ja arvasin heti, että tykkään siitä! 

Avokado on jo jonkin aikaa ollut lempparini, ja korianteria käytän myös paljon. Sekä kuivattua maustetta, että tässä ohjeessa tarkoitettuja, vihreitä versoja ( ennen kukintaa), löytyy salaattihyllystä.  Tän reseptin kuukkeloin alunperin sitä varten, kun halusin löytää jotain uutta mitä laittaa korianterista, sellainen puntti kun oli taas tarttunut kauppakassiin.

Avokadohan tiedetään hyvin terveelliseksi välipalaksi monien juttujen takia.
Korianterillakin väitetään  olevan huomattavia terveysvaikutuksia.Sitä pidetään muuten yhtenä maailman vanhimmista maustekasveista!
Raskasmetalleja sen pitäisi ainakin tutkimusten mukaan poistaa, ja siinä on myös paljon C- vitamiinia sekä  antioksidantteja. Mutta koska se on yrtti niin en kyllä suosittelisi syömään jatkuvasti suuria määriä. Yrttien kanssa kannattaa olla varovainen ja pitää se oma järki päässä.

En malttanut tapani mukaan kuitenkaan ihan pysyä ohjeessa, joten tässäpä on oma versioni:

Ainekset

1 avokado 

100 g raejuustoa 

 nippu korianteria

½  sitruunan mehu

Himalajan vuorisuolaa murskattuna, seassa kuivattua basilikaa ( itsetehty sekoitus )

 mustapippuria

chiliä 

 

Valmistusohje

1. Paloittele avokado ja sekoita raejuusto joukkoon. Revi yrtit käsin tai silppua veitsellä joukkoon.
2. Purista sitruunan  mehu päälle ja mausta.
3. Nauti!

Suosittelen lämpimästi kaikille kiireisille, nälkäisille kokeilepa tätä nnin ihastut!

Vanha Arabian lautanen.

Pieni kuvausassistentti ehti jo lipaisemaan lautasen reunalta. Muistattehan, että avocado voi olla koirille haitallinen, se vaikuttaa sydänlihakseen tai joidenkin tietojen mukaan kerryttää nestettä rintaonteloon ja täten vaikeuttaa hengitystä!

 

Opiskelu on ollut viime päivien ajan tuskaa. On todella vaikeaa hyväksyä itsessään tämmöinen vähän niinkuin disability.  Onneksi kohta- psykologian- tohtorinna- pikkusiskoni lohdutti,  että lukemani opintojakso on monien mielestä hyvin vaikea yleensäkin.

Lapsen nimipäivän kunniaksi Esikoinen leipoi suklaamuffareita.

Ihanat silikonivuoat Kodin1: stä

 Olen nyt tullut huomaamaan, että muisti jaksaa pysyä virkeänä n. puoli tuntia. Sitten luenkin sitä yhtä lausetta edestakaisin tajuamatta mitään, ihan kuin ihmiselle käy väsyneenä, sillä hetkellähän sitä yleensä tajuaa laittaa iltalukemisensa yöpöydälle ja alkaa nukkumaan. Mulla se nyt tapahtuu mihin vuorokaudenaikaa tahansa. Mutta, onneksi periksiantamattomana luonteena huomasin, että kun teen hetken jotain muuta, pystyn taas jatkamaan. Lukeminen myös väsyttää ja nukunkin monesti ( hyvällä omallatunnolla) 10- 20 minsaa päikkäreitä nykyään. Oon oppinut sallimaan itselleni myös jotain hyvää, sillä kuka sen muuten tekisi? Hih :) Saan nukkua päiväunet hyvällä omallatunnolla, ja ostaa kukkia omaksi iloksenikin, jos siltä tuntuu. Sillä meillä on kuitenkin niin, että minä pyöritän arkea lähestulkoon yksikseni ja sitä on vaan pakko jaksaa.

Tulppaanit sain pysymään kauniina pitempään nyt, kun noudatin Stella Vanilja- blogissa kerrottua ohjetta laittaa aluksi maljakkoon avaamatta kimppua,  niin että varret jotenkin töpäköityy tai jotain:)

Odotan jännityksellä, palautuuko hyvä muistini yhtäkkiä ( Abra Kadabra) , vai tapahtuuko se vähitellen.  Katsoin vasta dokkarin naisesta, joka aivovamman seurauksena menetti haju- ja makuaistinsa, muistelen että ne palasivat takaisin ihan ykskaks .
Sitä vaihtoehtoa, että ei palaudu, en suostu enää miettimään. Sillä missio on niin kova, haluan valmistua ammattiin, jonka olen niin monia vuosia tuntenut kutsumukseksi. Ei kai se ilman hyvää muistia onnistu.

Toivon kaikille hauskaa ja helppoa loppuviikkoa!

Terveisin
Anne