perjantai 15. toukokuuta 2015

Synkkyydestä valoon

Kun pääsisi tästä synkkyydestä valoon. Onkohan se minuun rakennettua, vai pääseekö siitä? Joskus nimittäin tuntuu, että vaikkapa runoja alkaa tulla aivan tulvimalla päähän kun on vaikeaa. Paperille ei ole tullut enää aikoihin laitettua, niitä on muutenkin pöytälaatikot täynnä.
Pihlajassa on jo lehdet.
Tulee kuukausi siitä, kun rakas ystäväni kuoli. En oikein vielä tajua koko asiaa, miten niin kävi? Joudun sanomaaan itselleni,  se on oikeasti tapahtunut, Basso ei tule enää kotiin. Hassua, mutta silti ystäväni tulee uniini joka yö tai paremminkin aamu. Tuuppaa märällä kuonollaan poskeen ja saan siinä silittää sen pehmeää valkoista turkkia. Tai unen läpi kuulen, miten se potkii valtavilla tassuillaan seinää unissaan, juoksee paikallaan ja häntä läpsyy lattiaa vasten. 

Basso sai elää hyvän elämän rakastettuna perheenjäsenenä.

En vieläkään pysty viemään iltaisin Ilonaa lenkille sillä alan aina itkemään kun vastaan tulee niin paljon suuria koiria ja reittikin olisi sama kuin Basson kanssa. Käyn mieluummin päivällä kun ei muita koiria näy....lapset saavat käyttää iltalenkin.
Tintti katsoi meidän ikkunasta sisään.
Sanotaan, että lapsella pitää olla lemmikki jo senkin vuoksi, että oppii sitten aikanaan käsittelemään menetystä. Tiedä sitten siitä. Minullakin oli lapsena koira, jonka sain pitää 11 vuotta, siihen se haipui sitten hiljaa pois sylissäni, vanhuuteen kai, kun muuten oli aina ollut terve. Taisi mennä ainakin kymmenen vuotta, että itku tuli silmään aina sitä koiraa ajatellessa...Taitaa mennä tässäkin surussa kahlatessa pitkän aikaa vielä. Lasten nähten en oo kauhiasti viittinyt itkeskellä, huolestuvat aina niin paljon. Mutta onpa tullu tirautettua joskus niienkin aikana.

Olen yrittänyt ihan hirveästi keksiä itselleni tekemistä jotta oisi helpompaa. Ilmoittauduin jopa yhdelle sivustolle koiranulkoiluttajaksi!  Valokuvaaminen on onneksi asia, mikä saa minut tosi hyvälle mielelle. Olen alkanut opettelemaan sitä yhä enemmän ja enemmän.
Tomaattibasilikaomeletti ja kupillinen kahvia hyvän päivän alkuun. Tai iltapalaksi!

Yksi jos toinenkin juttu on nyt muhimassa,
saattaa olla että kuulette ainakin yhdestä jonkin ajan kuluttua
 ja siitä tulee olemaan teillekin paljon iloa ja hyötyä!

Mukavaa viikonloppua!

4 kommenttia:

  1. Anne ymmärrän hyvin synkkyyden... Talvella vaivun siihen tilaan, enkä jaksa tehdä, tavata ketään, on vain sellainen surumielinen olo. Onneksi kevät auttaa. Älä ole liian ankara itsellesi, Basson menehtymisestä on niin vähän aikaa. <3 Muutenkin sinulla kaikkea päällä. enemmän kuin moni jaksaisi kantaa.

    Olet ihana ja sielukas.

    Arvaas mistä olen niin kiitollinen, nyt hieman pinnallisempi asia.Kiitos kun vinkkasit eilen Wayward Pine sarjan. Googlasin sitä 23 aikaan ihan vimmalla, lopulta löytyi Fox. Asensin älyluurin kyseisen sovelluksen ja pay palitkin piti laittaa, vaikka sarjan katsominen onkin ilmaista. Twin Peaks oli niin hyvä, odotan Wayward Pinelta paljon, tykkään todella paljon sarjoista, jotka ovat hieman no oudohkoja, sitähän elämä oikeastaan on.

    Sinun ansiosta koko juttu, muutoin olisi kyseinen sarja mennyt ohi. <3

    Parempaa mieltä ja aurinkoisia ajatuksia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia <3
      Sanasi merkitsevät hyvin paljon.

      Kiva että löysit uuen sarjan!

      Ihanaa sunnuntaita sinulle.

      Poista
  2. Voi miten hyvin minäkin ymmärrän tuon synkkyyden. Sinulla on ollut kaikenlaista ja sitten vielä rakkaan Basson menetys. Pidän peukkuja että se valokin tulee ja ehkä nyt kun valo lisääntyy päivä päivältä ja on vihreämpää se hieman helpottaa. Meilläkin oli koira lapsena ja usein Bingo tuleekin mieleeni,mutta onneksi on ne muistot. Oikein hyvää ja toivottavasti valoisaa viikonloppua Anne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael <3
      Sanasi lohduttavat minua.

      Ihanaa sunnuntaipäivää!

      Poista

Vaikka vain sana tai kaksi, tekee minut hyvin iloiseksi!