Puutarhaunelmia lauantaipäiväksi, hellerajan rikkoontumista saa odotella

Tervetuloa uudet myös lukijat! Te ja teidän jättämät kommenttinne ovat elämäni suola. Olen joinain hetkinä kuvannut pikkuisen myös tätä meijän pihaa. Alkukesä on ollut hurjan sateinen, ja minä en mikään viherpeukalo. Tunnun aina löytävän jotain mielenkiintoisempaa tekemistä. Lapsena mulla oli kyllä 4H- kerhon vihannespalsta! Tykkään kyllä tosi paljon nysvätä tuolla kukkapenkissä ja repiä rikkaruohoja.

Begoniat ja ruusut keltaisena, kiitos. Istutin suureen ruukkuun vasta ruusua ja begoniaa, en edes tiedä viihtyykö ne vierekkäin? Reunalle ajattelin jotain valuvaa vihreää. Sain nuo suurensuuret ja hurjanpainavat ruukut ystävältäni H:ltä, joka muutti keväällä Norjaan. Nyyh. Kaikki jättää mut. Muisto vain jää......ei vain, kyllähän me nähhään taas!

Keltainen orvokki on Kuopuksen eskarista saama.

Arvatkaa oliko tässä homma! Eikä vieläkään tullut valmista. Nimittäin meidän rakas edesmennyt koiruus aina kaivoi tämän penkin nurin kurin, kun silmä vältti. Eli se tapahtui aina samalla hetkellä kun selkäni käännin. Niin siitä syystä nuo seinänvieren kivet olivat ihan sekasin sakasin tuolla mullassa.  Ja monivuotiset perennat kasvoivat ihan väärässä paikassa, nimittäin tuolla seinän vieressä.

Oven vieressä minulla oli viime kesänä äitin antama amppelimansikka. Laitoin siihen nyt tämän kauniin romanttisen lyhdyn. Jatkoa seuraa. Nyt iltalenkille, kun kerta aurinkokin paistaa.

Varoitus: saattaa aiheuttaa istuttamisvimmaa

Olin ajatellut, etten ehkä laita tänä keväänä kevätkukkia, kun meillä on tulossa reissuun lähtö pian vähän pidemmäksi aikaa. Mutta eihän sitä voi eikä osaa olla mitään laittamatta.

  Puutarhalle siis. Meiltä on lähes suora tie Aleniuksen puutarhalle Hietasaareen. Matkalla poikettiin vielä rakennustarvikkeiden kierrätyskeskukseen Toppilaan, mutta tällä kertaa ei löytynyt mitään mielenkiintoista.

Pöllöt ovat ihania !

Särkynyt sydän.  Mun suosikkini , lapsuusmuistoista parhaimpia kukkamuistoja. Hoitotädin kukkapenkissä oli näitä , ja niitä aina ihastelin ja ihmettelin. Se nimikin , särkynyt sydän, jotenkin oli niin jännittävä. Vielä ei uskalla maahan laittaa, joten jäivät vielä ostamatta. Hintaa on n. 6 - 7 e kappale, kassantäti ei muistanut tarkkaa hintaa, ei ole kuulemma vielä hinnoiteltukaan. 

Orvokkeja tuli nyt hankittua vähäsen, amppeliin ja ruukkuihin. Illalla oli kuitenkin niin kauhea myrskytuuli- se taitaa tietää ilmojen lämpenemistä, jes!
Ihanaa päivää kaikille!
Anne

Maalauksellinen metsä

Kyllä minusta suomalainen metsä on kaunis. Nämä kuvat olen ottanut kaksi päivää sitten,ja ihan tavallinen metsä voi näyttää näin maalaukselliselta!

  Lämmin syksy on aikaansaanut tämmöistäkin, siellä keskellä metsää nämä orvokit nostelivat päätään kohti valoa.

Mukavaa torstaita!

terveisin Anne