Meillä rauhallisesti kotioloissa. Syöty hyvin ja levätty. Naapuruston perheitä on onneksi myös paljon kotosalla, niin että leikkikavereita on riittänyt.
Olen tänään kuunnellut Bachin Matteus - passiota YleTeemalta- klikkaa alta jos haluat kuunnella tätä:
Matteus- passio Helsingin Tuomikirkossa 2008 Cantores Minore
Siinä samalla olen hoidellut kotiaskareita ja tehnyt oppimispäiväkirjaa. Ulkona on ihana ilma, auringossa näyttää olevan 17 astetta lämmintäkin.
En ole sillä tavalla uskovainen, että ajattelisin taivaalla olevan valvovan silmän, joka näkee kaiken. Mutta uskon hengellisyyteen, ja siihen että on olemassa jokin korkeampi voima. Yritän olla toisille hyvä, ja opettelen olemaan tuomitsematta. Syyllistyn siihen silti usein mielessäni, mutta eniten minua surettaa ne, jotka tuomitsevat ääneen toisia ihmisiä. Silloin mieleni tekee sanoa: Älä tuomitse, ettei sinua tuomittaisi. Pinnistelen, että saan pidettyä suuni kiinni.
Minusta tärkeintä on tuntea kiitollisuutta kaikesta siitä mitä on.
Esimerkkinä kerron yhden tapauksen, joka minulle sattui tässä jokin aika sitten uimahallilla :
Ehdin olla viitisen minuuttia saunassa itsekseni , kun tyttäret olivat vielä polskuttelemassa.
Siellä
uimahallin saunassa koin unohtumattoman hetken yksin istuessani, vanhan
mummon heittäessä löylyä. Katsoin sitä mummoa ja ajattelin, että kyllä
vanha ihminenkin voi olla hyvin kaunis. Hän oli todella hyvin vanha, mutta silti jokin hänessä oli niin nuorta.
Tuntui
kuin yhtäkkiä valoa olisi tulvinut ylhäältä sisälleni. Tunsin syvää kiitollisuutta
elämästä, perheestä , ja siitä että sain kokea tämän hetken tässä.
Hassua, miten tarvitaan vain hetki hiljaisuutta jossain muualla kuin kotona, jotta voi kokea tämmöisiä asioita.
Pääsiäisen Ilta-Sanomien artikkelista löysin tämän P. Fransiskus Assisilaisen rukouksen, ja minusta tämä sopii hyvin tähän aikaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vaikka vain sana tai kaksi, tekee minut hyvin iloiseksi!