Onko pakko haravoida

Puitten ja pensaitten pudottaessa lehtensä tulee nyt mieleen, että onko ihan pakko haravoida? Kun ei se aivan mielipuuhaa ole. Tietysti, saahan siinä liikuntaa ja raitis(ilmamyrkytyksen)ta ilmaa. Mutta saan sitä paljon muutenkin juuri nyt, ja lasten kanssa pitäsi pyöräillä vielä illalla kirjastoautollekin.

Tältä näyttää meidän pihassa. Aika epätoivoiselta, tulee mieleen.

orvokit eksyneet kukkapenkin taakse seinän viereen, kivikossa kukkivat kohtuu hyvin vielä lokakuussa.

 Miten se on niin vaikeaa tarttua siihen haravaan? Mutta eipä mennä pelon kautta , vaan toivon. Kun sen saa vihdoin aikaiseksi, huomaa että sehän onkin ihan kivaa. Samalla mieleen muistuu jostain lukemani artikkeli, jossa oli tutkittu, että haravointi on ihan yhtä hyödyllistä sydämelle, kuin kuntosalilla harjoittelu. Eikä tarvitse kuulemma rehkiä kuin pienissä jaksoissa, kunhan päivässä tulee yhteensä noin puoli tuntia! Siis sitä haravointia. En muista , kuinka paljoa salireeniä tuo vastaisi... mutta uskoisin että normaali reenikertaa, itse en kyllä salilla käy.

Ainakin jos lehtiä on pihalla paksut kerrokset, hidastaa se maan sulamista sitten keväällä, ja siellä alla olevat kasvustot voivat olla alttiina tuholaisille. Haravoiduilla lehdillä olen aina suojannut pensaita ja ruusuja , eli kasaan pensaitten juureen haravointijätettä ja ruusujen päälle kukkapenkkiin. Ettei raukat paleltusi pakkasella.

Kivikossa viihtyy hyvin myös metsämansikka!

Mutta jos lehtiä jää talveksi pihaan vain vähäsen, siitä voi olla hyötyä ,sillä ne maatuessaan vain lisäävät ravinteita. Jos vielä haluaa, niin lehdet voi silputa ruohonleikkurilla. Tämä jää nyt itseltä tekemättä, tuon reuman takia en saa leikkuria nykäistyä käyntiin enkä pysty paljoa sitä leikkuria pitämään muutenkaan. Vaikka onkin lihasta käsissä, niin eipä ole ruista ranteessa jatkuvan tulehdustilan vuoksi.

Hauskinta on, että saman päivän iltana, kun olin aamusella aloitellut tätä postausta, yllättäen pihallemme ilmestyi oikein kaksin kappalein tämmöisiä puutarhaenkeleitä! Oikeasti tietämättä mitään tulevasta postauksesta, ja pakkohan nämä ihanat naiset oli saada mukaan, niin että muutin sitten kirjoituksen loppua !

Niin että tuli sitten hoidettua se lehtien silppuaminenkin ruohonleikkurilla. 

Hyvää ja leppoisaa viikonvaihdetta!
Anne