Mulla on eilisestä saakka soinu päässä tuo Haloo Helsingin biisi
"
...kun elämässä kaiken menettää, on vapaus se, mitä käteen jää...."
onneksi en oo menettäny viel ihan kaikkee, mulla on nuo ihanat lapsoset ja koira. Luulin jo melkein että koira pitää nukuttaa, koska patti sen kaulassa ei parantunut antibiootilla ja kasvaa vain. Lisäksi se alkoi pääsiäisen pyhinä käyttäytyä niin hassusti että tiesin heti että se on kipeä. Yritti aukoa kaikkia kaapin ovia tassullaan, ja säntäili sinne tänne äkkiarvaamatta. Lumeen piti päästä vähän väliä hieromaan sitä kaulaansa . Voitte kuvitella , että kun tuon kokoinen otus alkaa sisätiloissa ryntäillä hervottomasti, on siihen tehtävä aika äkkiä loppu, ellei halua koko kämppää remonttiin. Läppärin kansi oli vähällä lähteäkin irti, koska se on niin emännän vauva, ja yritti tulla mun sylkkyyn. Sitten se tärisi ja oli kaikin tavoin ressaantunut. Minä en voinut kattoo , koska ilmiselvästi se oli kipeä, niin annoin iltaisin Disperiiniä sille, koska se on ainoa ihmisten lääke jota voi noin suurelle koiralle TILAPÄISESTI antaa. Äläkää ottako tätä opiksi, pienistä koirista varsinkaan en tiiä, eli aina pitäisi antaa vain koirille tarkoitettuja kipulääkkeitä! Lääke rauhoitti kyllä koiran sitten nukkumaan.
Heti pyhien jälkeen sitten uudestaan lääkärille ja tällä kertaa pyysin Väyrysen Jaakolle, sillä luotan että hän on hyvä eläinlääkäri, olihan hän kerran pelastanut meijän nyt jo edesmenneen landseerimme hätäleikkauksella. Kun meillä ei enää vakuutusta ole , niin tuolla kaupungin eläinlääkärin vastaanotolla ollaan viime aikoina asioitu ja ihan yhtä hyvää hoitoa siellä saa. Pikkuisen halvemmalla.
 |
| Miedän ulko-oven kranssi |
Sain kuulla, että se tosiaan vaikuttaisi olevan sylkirauhasen aiheuttama, mutta pitää leikata pois, koska , no, se vaivaa koiraa niin paljon. Ja ne muut pikkupatit olivat vain jotain ihan vaarattomia talipatteja, joten ei siis syytä huoleen. Olen niin mielissäni, kun saimme tietenkin Rimadylia mukaan ( maksanmakuisia, piti olla helposti annettavia..mutta tämä herra ei niitä syö edes makkaran välissä , pitää laittaa nieluun ja silitellä kaulasta niin kauan et sen on pakko nielasta) niin nyt se ei tee muuta kuin nukkuu. Huomaa kyllä että ei ole kunnossa, koska tahtoo olla rauhassa, ja hakeutuu aina sinne puolelle taloa missä ei ole ketään.
Leikkaus on sitten viikon kuluttua, ja nyt meinaan vähän surra jo etukäteen, että entä jos se kuolee vaikka siihen narkoosiin, tai jos se on sittenkin jotain muuta? Olen menettänyt kuolemalle äkkiarvaamatta kaksi koiraa, ja kun se tulee sillä tavalla ettei siihen voi yhtään valmistautua, se on aika traumaattista.
Pikkusisko muutti vasta uuteen kotiin ja sain häneltä nämä tuikkukipot joissa on Turkista kerättyjä kiviä. Ajattelin niistä taiteilla taulua tai jotain turhanaikasta tapani mukaan , mutta silleen ne säilyis sitten muistona. Noita taiteilijoita meillä riittää, kuten sohvapöydän pinnasta näkyy. Arvatkaa tunnustiko kukaan? Epäilyt kohdistuvat hiukan yhteen 8 vuotiaaseen neitiin....onneksi tää pöytä on vanha kun taivas, mutta ei niin vanha että ois arvokas!
Leppoisaa perjantaita teille , ihanat lukijat!
