maanantai 11. tammikuuta 2016

Koirankynnenleikkaaja

oli elokuvana kai aika hyvä. Mutta minä en ole. Nimittäin koiran kynsien leikkaajana. Oli kyseessä sitten iso tai pienenpieni tai jotain siltä väliltä. Aina se sama tunne pääsee yllättään, itkupotkuraivari. Useimmiten onneksi kuitenkin mielen täyttää kaunis ajatus ammattitaitoisesta ja asiansa paremmin kuin hyvin osaavasta eläinlääkäristä, joka leikkaisi ne puolestani. Pari kertaa näin on tapahtunutkin, ainakin silloin kun mahani oli poksahtamaisillaan ja koirani oli suurempi elopainoltaan kuin minä ikinä tulisin olemaan vaikka odottaisin kaksosia. Outoa tässä on se, että vaikka kuinka olemme koiran pentu- ja kasvuaikana harjoitelleet, opetelleet ja totutelleet kyllästyttävään väsymiseen asti sitä kynsien hiplaamista ja raplaamista, niin se sujuu eirttäin hienosti, siis muutaman ensimmäisen vuoden. Sen jälkeen, mitä vanhemmaksi koira tulee, sitä vastentahtoisemmaksi vastarannan kiiskiksi se heittäytyy. Ei leikata, ei! Joku niistä pyrki pakoon henkensä kaupalla, näky suuresta valkoisesta jääkarhumaisesta hahmosta tasapainottelemassa selkä kyttyrällä kaikki neljä tassua vessanpytyn kannella saa vieläkin hymynkareet nousemaan korviin asti.
Myös jalasta kiinni tarttuminen kutittaa hiivatisti, muutenhan kaikki menisi loistavasti, mutta leikkaa siinä sitten, kun se valtava karvainen tassu heiluu vimmatusti.

Olen niin onnellinen, että juuri nyt tämä säännöllisen pakollinen operaatio sujuu näin helposti kuin heinänteko:







Hauskaa viikkoa ja koittakaa selvitä pakkasessa.

7 kommenttia:

  1. Kissani Otto Suomessa rakasti kynsienleikkuuta. Se tottui siihen jo pentuna ja kehräsi kun leikkaisin kynnet,joten oli tosi helppoa. Kun leikkasin Bambin kynsiä ensimmäisen kerran osuin vahingossa yhden kynnen kanssa liian syvälle,sattui,ja Bambille tuli kauhu kynsienleikkuuta kohtaa.Sen jälkeen eläinlääkäri teki sen muutaman kerran,kunnes viime vuonna päätin että pakko yrittää uudelleen.Bambi rimpuili mutta puhuin tosi pehmeästi ja rauhoittavasti ja lupasin nameja,ja sujuihan se.Nyt se olisi taas edessä,saapa nähdä miten käy..... Ihana tuo hauvelisi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kissa.
      Bambi varmaan tottuu uudestaan, kun lahjot sitä tarpeeksi hyvillä herkuilla. Sehän se monesti on syynä, kun leikataan vahingossa liian lyhyeksi, eikä sitä tarvitse tapahtua kuin kerran, niin ei hevillä unohdukaan.
      Nämä chihut ovat niin helppoja:)

      Poista
  2. Aivan kaameaa hommaa, mutta että toinen on tyyni ja söpö! <3 Mukavaa alkanutta viikkoa Anne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin:D
      Ilona alistuu kiltisti kaikkeen, luottavaisesti.
      Mukavaa viikkoa Tiia <3

      Poista
  3. Vai vaikenee kynsienleikkuu...meidän Siri (5kk) antaa toistaiseksi leikata ihan hyvin. Olisikohan syynä se että kynnet paksunee koiran ikääntyessä niin että se on epämukavampaa? On muuten todella suloiset chihut sinulla! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä nyt vain on minun kokemukseni omista koiristani:) Minkäs rotuinen teidän Siri olikaan?

      Tuohan voi hyvinkin olla syynä, ja ehkä koira vanhaksi tullessaan oppii uusia temppuja:D
      Meillä on suurin ongelma ollut se tassun kutiaminen, koira voi olla muuten ihan hienosti hiljaa paikallaan, mutta tassu vispaa vimmatusti! En oikein koskaan saanut selville, oliko se kutiaminen ihan aitoa vai draamaa, ovelan ja viisaan koiruuden juonia:)

      Chihut on sieviä ja pieniä, helppoja koiria (kissoja) oikein pidettynä.

      Poista

Vaikka vain sana tai kaksi, tekee minut hyvin iloiseksi!