Näin sanoi kerran kauan, kauan sitten hollanninjuutalainen filosofi Baruch Spinoza:
Olen itse vakuuttunut seuraavasta ajatuksesta:
Millekään jumaluudelle tai kenelle muullekaan, kateellista lukuun ottamatta, ei koidu iloa heikkoudestani eikä vaivoistani, eikä hän lue hyveiksi kyyneleitä, nyyhkeitä, pelkoa eikä muutakaan sellaista, mikä on mielen heikkouden merkki. Päinvastoin, mitä suurempi ilo meidät valtaa, sitä täydellisemmäksi tulemme, toisin sanoen sitä enemmän olemme osallisia jumalallisesta luonnosta. Siksi viisaan ihmisen osa on iloita niin paljon kuin mahdollista siitä, mikä meitä kohtaa. Sanon, että viisaan ihmisen osa on ravita ja virkistää itseään kohtuullisella ja miellyttävällä ruoalla ja juomalla, ja myös tuoksuilla, vihreiden kasvien suloisella kauneudella, viehättävillä koruilla, musiikilla, urheiluleikeillä, teatteriesityksillä ja muilla sellaisilla asioilla, joista voi nauttia aiheuttamatta lähimmäiselleen haittaa.
-Baruch Spinoza-
Hieno ajatus! Kun itsellä on hyvä olla, niin se säteilee ympärillekin.
VastaaPoistaKiitos Anne, olit käynyt blogissani kurkkaamassa ihastustani Barcelonaan. Tulin vastavierailullle ja lukijaksi jäin.
Heleitä huhtikuun päiviä!
Niinhän se on, pietään itsestämme huolta!
PoistaYou are welcome<3 hyvä kun tulit tänne, kiitos sinulle siitä. Sillä minulla oli unohtunut alkaa lukijaksesi kun Instan kautta löysin blogiisi- minun puhelimella ei näy sitä lukijaksi-gadgetia:)
Nyt pääsenkin blogiisi suoraan tästä koneelta eikä se unohdu. Minullahan on pientä lähimuistin alenemista tällä hetkellä viime marraskuussa sattuneen aivotärähdyksen jäljiltä.
Ihania huhtikuisia päiviä sinullekin!