Iloisia uutisia!

Eilen oli posti tuonut kirjeen OYS: sta, ja siinä luki että

 "traumaattisia muutoksia tai muuta patologista aivoaineessa ei todettu."

 Helpottavaa sikäli, kuin ymmärrän. Paitsi etten neurologiasta juuri mitään:)
Soitto psykologisisarelle vahvisti,

 että kaiken järjen mukaan luulisi olevan niin, että kun siellä ei mitään näy, 

niin uskoisi että nämä muistioireet voisivat ajan kanssa parantua. 

Jos joku paremmin tästä tietää, 

asialliset kommentit ovat enemmän kuin tervetulleita!

Upeat kuvakortit Oulun Yliopiston kirjakaupasta.

En tiedä kuinka monen mielestä olen vähän tyhmä, 

kun olen täällä kertonut onnettomuuteni jälkeisistä oireista.

 Siitä, etten muista hetki sitten tapahtuneita asioita.

Että hukkaan jatkuvasti arvokkaita tavaroita.

Paljastanut sillä tavalla oman heikkouteni. 

Mutta ei se minua haittaa, 

sillä haluan kertoa tästä siksi, 

että joku jossain voi olla samankaltaisessa tilanteessa. 

Ehkä kirjoittamani tekstit voivat auttaa juuri sinua?

Aika vasta huomasin, etten enää ole vähällä unohtaa kännykkääni 

minnekään.

 Muistan ihan oikeesti tarkistaa, onko se mukana! Hyvä minä!

Sanomalehti Kalevan sivu vuodelta 1968. Lasinen maapallo on lupaus tulevasta seikkailusta!

Välillä minusta tuntuu, että oon kuin teflon. 

Siitä taas tulee mieleen Nylon Beatin biisi ja nyt sain siitä korvamadon, hihhii. 

Teflon siten, että mua voidaan loukata ihan miten paljon tahansa, 

enkä välitä siitä kovinkaan paljon. 

(Jännä juttu, 

miten tämä alkuvuosi on tuonut tielleni monia,

 kateellisia ja ilkeitä ihmisiä.)

 Seuraavana päivänä loukkantumisen aiheuttama mielipaha

 on jo kokonaan tai melkein unohtunut,

 ja oikeasti tunnen olevani vain todella iloinen! 

Tietysti se voi johtua myös siitä, 

että olen saanut osakseni tässä elämässä hyvin paljon, 

hyvin vaikeita asioita

- niistä en ole blogissa kertonut, enkä tule kertomaan.

 Onko se jalostanut minua paremmaksi ihmiseksi?

 Tuskin. 

Mutta ehkä se on jalostanut kestämään ikäviä asioita, 

olemaan onnellinen siitä mitä on.

Meillä kaikilla on paljon asioita, mistä onni koostuu. 

Pitää vain oppia arvostamaan, niitä pienenpieniä

juttuja ihan vaan tässä arjessa.

Sillä arki on se mikä pysyy.

Kiitos teistä kaikista ihanista ystävistäni täällä blogimaailmassa,

 sillä te olette voimavara, 

mistä voi aina ammentaa, 

kun omat voimat ovat lopussa.

Viime kesänä ottamani kuva juuri ennen ukkosmyrskyä.

Viikonloppuun!

Anne