Tuulahduksia kesästä- ai niin nythän on jo lokakuu!

Pakko sanoa taas niin kliseisesti että kylläpä aika rientää. Pieniä kesänmerkkejä pihalta sentään vielä löytyy. Krassit jatkavat kaikessa rauhassa eloa ja oloa. Tänään on ollut sellainen oikein kunnollinen, tuulinen syyspäivä, puiden lehdet vain kieppuu ja riekkuu ilmassa. Miksiköhän mulle tulee aina tämmösistä päivistä mieleen Nalle Puhin Nasu?

Ilona- koira ei enää tarkene ilman takkia lenkkeillä, kun lämpötila laskee vielä muutaman asteen. Pitänee lähteä piakkoin koirantakki ostoksille.

Kuopus on innolla askarrellut Halloween koristeita, ja hän sai myös ystävältään lahjaksi nämä hienot, itse askarrellut huopakoristeet!

Minulla on kokeita kokeiden perään, vielä yhteenkään en ole kunnolla ehtinyt lukea, mutta onneksi olen niistä selvinnyt aika hyvin. Koulupäivän jälkeen pää tuntuu niin väsyneeltä, että vertaisin sitä jonkinlaiseen humalatilaan, jos siitä paremmin ymmärrätte, mitä tarkoitan. Kun tietoa tulee kerralla paljon, niin aivot eivät jaksa enää toimia kunnolla tai jotain sinnepäin. Nyt kun tuosta aivotärräyksestä on kohta vuosi, alan jo miettiä, palautuuko muistini enää koskaan ennalleen. Mutta mitä siitä, jos ei, Esikoinen taas eilen muistutti niin hienosti minua sanomalla, että "sulle ois voinu käyä paljon pahemminkin". Niin.

 Tässä on muuten ihan ensimmäiset kynnet, jotka olen ikinä elämässäni koristellut! Oli ihan oikeasti kivaa, kun sai taas yrittää opetella jotain uutta ja asiakaskin (opiskelukaverini) oli mukava!

Innostuin tilaamaan tyttärelle joitain jänniä kynsikoristeita netistä, saatte sitten nähdä.

Toivotaan ettei huomenna tule ihan kamala myrsky!
Hyvää loppuviikkoa!
Anne

Arkihuolta

Joka ilta on pikkuisen sellainen olo, etten jaksais millään enää mennä kouluun ainakaan viikkoon. Mutta aivan kuin siihen ois jääny jollain lailla koukkuun! Aamulla, kun on saanut nukuttua, sitten onkin jos ei nyt ihan innoissaan, niin mielellään aina lähdössä. Ehkä se hyvin sikeästi nukuttu yöuni (kuusi tuntia, mikä ei mulle, ihan älyttömälle unikeolle riitä millään!), auttaa sittenkin! Yleensä herään ennen kuin kello soi. Ei mitään järkeä. Oikeasti on ihan mukavaa, että elämässä on taas jotain rutiinia. Ihminen ei ole luotu olemaan tekemättä mitään. Tottakai sitä vähän aikaa voi olla, ja etenkin jos elämäntilanne on kohtuuraskas, niinkuin itsellä oli, kun jäin työttömäksi. Silloin menee pitemmänkin aikaa, kun sitä vain nauttii, että saa olla lapsille läsnä ja päättää itse, milloin lähtee liikkeelle kotoa vai lähteekö edes joka päivä.

Ei tämä uudenlainen arki ihan helppoa ole ollut. On ollut päiviä, jolloin Kuopus on lähtenyt kouluun ilman takkia, hanskoja, pipoa...mutta onneksi on lämmintä vielä. Lapsella on varmasti mennyt oikein hyvin, mutta itselle on todella vaikeaa, kun ei voikaan yhtäkkiä olla vaikuttamassa kaikkeen mitä kotona tapahtuu. Ikäänkuin menettäisi jonkin hallinnan, mutta tähän tottuu ( kai). Tuntuu kyllä tosi tyhmältä valittaa yhtään mistään näin pienestä, mutta kerroinpa nyt sittenkin.

Taas tämmöinen lyhykäinen pikkupostaus, voi olla ettei minulta enää muunlaisia tulekaan ulos. Sitten kun olen vielä vähän laiska kirjoittamaan ja äkkinäinen luonteeltani, niin tulee tämmöstä töks töks töksäyttelyä.
Loppuun tämä ajatelma, joka tuli mieleen yhtenä päivänä, ehkä olen sen joskus lukenut jostain?

 Joskus tuntuu että elämme täällä, kuin mukavuus olisi tarpeistamme tärkein, vaikka usein tarvitaan vain innostumista ollaksemme tyytyväisiä. 

Down shiftausta parhaimmilaan

Meidän koululaisilla on uintiviikko.

 Tuli taas ihan hyvä muistutus siitä, kuinka pieni onkaan vielä tää meidän ekaluokkalainen. ( onkin syntynyt ihan loppuvuodesta eli on vielä 6 vuotias) Kun ei saanut illalla unta- kysyttyäni mikä mieltä painaa, poika kertoi huolehtivansa siitä, että tuleeko ope sitten mukaan että tietää minne

 siellä ( uimahallissa)  pitää mennä....voi miten ilme oli helpottunut kuultuaan että aikuinen on koko ajan mukana neuvomassa.

 On se hienoa, että on mukavat opettajat ja muu henkilökunta koulussa, lapsi tuntee olonsa turvalliseksi heidän kanssa opetellessa tätä ihmeellistä elämää! Kiitos ope!

Nuorimmainen on ottanut lokoisasti nämä viime ajat kun äiti on kotona , ja nyt kun yritykseni on loppunut, ei ole kiire minnekään.

Mutta päiväkodissa on ihanat kaverit I ja A-T , joita pitää päästä moikkaamaan. Minulla jää nyt aikaa lajitella kaikenlaista tavaraa kotona...vähän jouluksi siivousta....

Kannattaa pysytellä linjoilla,taitaa olla niin että arvontaa pukkaa...!

Ihanaa pakkaspäivää kaikille rakkaille lukijoilleni  :)

Anne

Hyvää alkavaa lukuvuotta ja muistakaa varoa liikentessä!

Koulu alkoi täällä Oulussa tänään, ainakin kaikkein pienimmillä. Muistakaa nyt rakkaat ihmiset olla varovaisia liikenteessä, sillä moni noista pikkukoulukkaista ei osaa vielä teitä autolla ajavia aikuisia varoa! 

Itse meinasin jäädä koululta kävellessäni suojatiellä erään nuoren naisen yliajamaksi. Eikö pitäisi olla selvää, että jos suojatien eteen pysähtyy auto, niin sen vastakkaisesta suunnastakin suojatietä lähestyvän pitää silloin  pysähtyä !!??  Tämä autoileva naikkonen ei edes huomannut mitään, ja vauhti oli kova, ylinopeutta ihan reilusti.

Onneksi tietä ylittämässä olin minä, aikuinen, eikä pieni koululainen. Voin kuvitella, että ainakin oma poikani olisi voinut ajaa pahaa aavistamatta pyörällään suojatielle, kun näkisi auton pysähtyvän odottamaan - voi olla, ettei olisi muistanut katsoa lainkaan siihen toiseen suuntaan. 

Vaikka sitä kuinka on tolkutettu. Mutta kun jännittää niin paljon ja kaikki on niin uutta.

Toivon sydämestäni, ettei tänä syksynä tarvitsisi yhdenkään pienokaisen jäädä koulutiellä auton alle.

Tässä muutamia tunnelmia meidän kesästä , ja eihän kesä vielä ohi ole ! Millainen sinun kesäsi on ollut, oletko lomaillut tarpeeksi vai oletko huhkinut työn touhussa?

Uusi perheenjäsenemme Ride , maakilpikonna vauva.

Itse olen pakon sanelemana siirtänyt työt kotiin, ja niitä onkin nyt vähemmän kuin ennen. Olen silti onnellinen, kun saan olla kotona , kun lapset tulevat koulusta. Minusta se on etuoikeus, sillä tiedän miten äidin sydämeen voi pistää, kun joutuu olemaan työssä ja miettimään, kuinka ne pikkukoululaiset siellä kotona pärjäävät. 

Tästä on varmasti yhtä monta mielipidettä, kuin on vanhempaakin. Tämä on tämänhetkinen tunteeni ja en tarkoita , että kenenkään pitäisi potea huonoa omaatuntoa työssä käymisestä.

Sana on vapaa, ilahdun aina kommenteistanne!

Ihana perhonen , oisikohan tää se siniperho?

Neiti kesäheinä menossa mummolaan

Annoimme siilille vähäsen maitoa koirannappuloiden kanssa, tiedetään ettei olisi saanut, mutta innostuimme niin paljon kun tämä pikkuinen tuli ensimmäisen kerran pihaan, ettei heti tuota muistettu.

Koira omii aina parhaat tyynyt, tämä on hankittu Oulun Decorasta.

Basso nautiskelee mustikkametsässä, mukavaa laiskotella sillä aikaa kun emäntä rehkii:)

 

 Pari kaunista maisemakuvaa koti Suomesta, jostain päin Kainuuta.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

P.S. Lupaamani arvonta tulee sitten seuraavassa postauksessa!