Puutarhaunelmia lauantaipäiväksi, hellerajan rikkoontumista saa odotella

Tervetuloa uudet myös lukijat! Te ja teidän jättämät kommenttinne ovat elämäni suola. Olen joinain hetkinä kuvannut pikkuisen myös tätä meijän pihaa. Alkukesä on ollut hurjan sateinen, ja minä en mikään viherpeukalo. Tunnun aina löytävän jotain mielenkiintoisempaa tekemistä. Lapsena mulla oli kyllä 4H- kerhon vihannespalsta! Tykkään kyllä tosi paljon nysvätä tuolla kukkapenkissä ja repiä rikkaruohoja.

Begoniat ja ruusut keltaisena, kiitos. Istutin suureen ruukkuun vasta ruusua ja begoniaa, en edes tiedä viihtyykö ne vierekkäin? Reunalle ajattelin jotain valuvaa vihreää. Sain nuo suurensuuret ja hurjanpainavat ruukut ystävältäni H:ltä, joka muutti keväällä Norjaan. Nyyh. Kaikki jättää mut. Muisto vain jää......ei vain, kyllähän me nähhään taas!

Keltainen orvokki on Kuopuksen eskarista saama.

Arvatkaa oliko tässä homma! Eikä vieläkään tullut valmista. Nimittäin meidän rakas edesmennyt koiruus aina kaivoi tämän penkin nurin kurin, kun silmä vältti. Eli se tapahtui aina samalla hetkellä kun selkäni käännin. Niin siitä syystä nuo seinänvieren kivet olivat ihan sekasin sakasin tuolla mullassa.  Ja monivuotiset perennat kasvoivat ihan väärässä paikassa, nimittäin tuolla seinän vieressä.

Oven vieressä minulla oli viime kesänä äitin antama amppelimansikka. Laitoin siihen nyt tämän kauniin romanttisen lyhdyn. Jatkoa seuraa. Nyt iltalenkille, kun kerta aurinkokin paistaa.