Hei, hei, mitä kuuluu?

Moi kaikki! Nettiyhteyttä ei ole ollut saatavilla vähään aikaan.Tässä vielä alla kuvia Saksasta...latasin koneelle valmiiksi siellä kun ei ollut muuta kuin odottelua. Te ette ehkä voi uskoa, mutta meillä oli aivan kauhea epäonni matkassa! Vaikka itse ajattelen lakkaamatta, että oikeasti se oli onni. Kun auto ei hajonnut pimeän aikaan eikä jonnekin susirajan taakse.

Niin, totta. Meidän auto hajosi uudestaan. Vaikka siihen tehtiin kallis remontti Hampurissa, eikä se edes ollut kovin vanha auto. Mutta ehkä syynä oli kuitenkin perässä ollut raskas kärry, sekä ajamamme vuoristotiet, kun ajattelimme kiertää tietullit.

Tässä taas Hampurin teollisuusaluetta Holiday Innin ikkunasta kuvattuna. Tuolla Saksassa oli meidän siellä ollessa tosi kolea tuuli ja satoi kissoja ja koiria :)

Nyt ollaan oltu perillä kohteessa kolme päivää ja totuteltu arkeen täällä unelmiemme maassa, Panamassa. Ei vainenkaan, Espanjan kamaralla ollaan. En voinut vaan olla laittamatta tuota lausahdusta yhdestä ihan mielettömän ihanasta lastenkirjasta, jota meillä on lapsille luettu ahkerasti- siinä Pikku Karhu ja Pikku Tiikeri lähtevät etsimään unelmiensa maata, Panamaa. Se on tosi hupaisa satukirja, voin kyllä suositella ja kertoa siitä joskus enemmänkin.

Netti toimii täällä erittäin huonosti, mutta huomasin teidän viestit, kiitos teille kaikille ihanille! On ollut ikävä teitä blogiystäviä täällä reissun päällä ollessa.
Kun meidän auto meni uudestaan rikki n. 350 km ennen kohdetta, meillä oli silti vielä hyvä onni mukana, sillä melkein heti paikallinen policia trafico tuli kysymään miten voivat auttaa ja heti kaikki selvisi. Niin meillä oli irronnut kai laturin hihna, ei siis ollut mennyt poikki. ( Ko. hihna vaihdettiin Oulussa lähtiessä merkkikorjaamolla...hmmmmm) Akku oli hyvä, ja diesel veti...ei olisi pitänyt kuunnella näitä neuvoja, joita kysyimme Suomesta, kai. Kun paikallisissa huoltamoissa ei osattu sanaakaan englantia, eikä korjaamoita ollut lähistöllä. Ajettiin eteenpäin hiljokseen ja toivottiin että löydetään korjaamo tai huoltamo, ja niin se auton kone pamahti sitten viimein, alkoi huutamaan ihan kauhealla metelillä eikä sammunut avaimesta, vaihteella sammui sitten pamahtaen!
Säikähdin, ja komensin lapset ulos autosta. Kun savua tuli niin paljon! Onneksi siinä ei mitään vaaraa ollut kuitenkaan.  Kuitenkin kokoajan lapsia rauhoittelin, kunhan olin saanut ne autosta ulos ja moottoritien kaiteen taakse pientareelle.
 Auto hinattiin moottoritieltä korjaamolle ja me taksilla sinne. Taksimies sanoi vievänsä meidät perille, koirat ja kaikki! Tosin rahalla saa ja hevosella pääsee. Ei ollut halpaa, mutta kun on liikkeellä pienten lasten ja eläinten kanssa, ei ole paljoa vaihtoehtoja. Täällä on vain se ongelma turistin kannalta ainakin näissä pienissä kylissä, että englantia eivät juuri ymmärrä. Onneksi me jonkin verran osaamme espanjaa, ja poliisikin osasi muutaman sanan englantia!

Taisi tulla vähän sekavaa tekstiä taas, oon oikeesti aika väsynyt matkasta vieläkin, valvomistahan siinä oli, lapset nukkuivat aika hyvin onneksi. Täällä päivät on kävelty ( itse kyllä aivan mielellään, kuntohan siinä kasvaa ja asunnossa on niin hiivatin kylmä) pitkiä matkoja kun se auto tosiaan jäi korjattavaksi. Ylämäkeä, alamäkeä. Kaupassa, kahvilassa, rannalla, koiria lenkitetty. Huomiseen!
Anne