maanantai 2. helmikuuta 2015

Äiti on ollu jo ennenvanhasta asti olemassa


Maanantai niin maanantai. Nukuin vähän huonosti, koko yön paleli ja jalkoja särki .Aikainen herätys laittamaan lapsia kouluun ja eskariin.

Oikeesti en ole koskaan ollut mikään päikkäreitten nukkuja, en vaan ole osannut nukkua muulloin kun yöllä, mutta nykyään tulee aika usein vedettyä pikkutirsat. En tiiä onko se sitten vanhaksi tulemisen yksi oire, vai johtuuko aivotäräyksen jättämistä jälkioireista. Uskoisin että lukeutuu jälkimmäisiin, sillä eilen illalla tuli mulle yhtäkkiä vaan mieleen, että voisin jo lähtä täältä pois. Kun väsyttää niin.  Ilman että mulla ois mitään masentuneita ajatuksia muuten!
Hullua. Onneksi se ajatus tuli ja meni, mutta vähän jäi ihmetyttään, että kyllä tää ihmisen pää on sitten outo. Kun olen tuntenut oloni ihan onnelliseksi ja hyväksi.

Vaikka kyllä tuo pään jatkuva kipu on väsyttävää. En ota siihen mitään särkylääkettä, sillä se ei ole jomottava särky, vaan sellainen yhtäkkinen kova vihlaisu vaan. Tosin se on nyt lisääntynyt viime aikoina, aluksi sitä oli vaan muutamia kertoja päivässä. Kohtahan pääsenkin pään magneettikuvaan, niin saan kuulla ettei mitään ole tapahtunut joka ei korjaantuisi, toivon niin.

Lauantaina postilaatikosta löytyi ihana yllätys eli voittamani palkinto Kosmetiikkatestiblogista! Niitä me tytöt sitten porukalla ihasteltiin ja testattiin. Voi että se vaan on ihanaa saada oikeaa postia tänä digiaikana. Nuo huulirasvat on tosi ihania! Kirsikan tuoksuisessa on myös väri, halusin nimenomaan sen, sillä kirsikka on aina ollut mun lemppari monessa.

Viikonloppu meni mukavasti, lumitöitä tehdessä; hih!
Käytiin myös Edenissä uimassa ja syömässä osan porukasta kanssa. Meidän nuorin oli taas vähän äkäisellä päällä ja naputti mulle isoon ääneen höyrysaunan ovelta, että - olihan siellä kuuma, huijasit! -Sanoit ettei siellä ole yhtään kuuma ja olihan siellä!
Se on kyllä niin topakka neiti että! Myöhemmin tyttö nauratti meitä ihmettelemällä, että onko äiti tosiaan ollut jo ennenvanhasta asti olemassa...lasten suusta tulee aina niin hyvää kommenttia!
Ilona poseeraa.


Minä olen ollut aina vähän laiska leipomaan, mutta nyt oli pakko alkaa suklaakakun tekoon, kun yksinkertaisesti vaan suklaahammasta kolotti niin armotta.
Parasta oikeesti kylmän maidon kanssa. Lisäsin taikinaan vähän Fazerin sinistä, tietenkin.Kuvaa siitä ei ollut, joten kuva dominokekseistä joita olen virkannut Prinsessajuttublogin ohjeella tytön leikkeihin <3

Hauskaa alkanutta viikkoa
Anne









2 kommenttia:

  1. Hei Anne ihanuus <3 Voi että en ole aivotärähdyksestä kuullutkaan, olemme löytäneet toisemme tapahtuman jälkeen uumoilen. Onneksi selvitetään mikä on, koska ei kipujen kanssa jaksa pitkään. Niin vähentää elämäniloa ja laatua.

    Sitä tulee kyllä välillä aivan kummallisia ajatuksia päähän jopa joskus itsekin järkyttyy. Mutta niin kenties on kaikilla. Ja joskus talvisin kyllä niin väsyttää, että tuntuu ettei muu huvittaisi kuin nukkuminen. Kesällä onkin tunne aivan toinen.

    Ihanaa voitit nuo Hurraw huulivoiteet, menipä voitto ihanaan osoitteeseen. <3 Ne on ihania! Ostin I Love Me messuilta Limen ja se oli rakkautta ensi voitelulla, hih. Ja nyt sainkin testiin muutaman ja en tiedä millä huulivoiteella päiväni aloittaisin.

    Tuo neulomus on niin kestämättömän ihana, Dominikeksi vai onko se hih Oreo. Ihana, toiset ne osaa. <3

    Hyviä vointeja ja lämpimiä ajatuksia. <3 <3 <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Tiia ihanista kannustavista sanoistasi!
    Joo minä niin ihastuin kanssa noihin Hurraweihin:)
    noiden keksien virkkaaminen oli muuten mukavaa, mutta se aloitus mulle nakkisormelle tosi vaikeaa, tuskien taival! Kun ei millään meinannut onnistua ja lankakin hajosi kokajan sellaisiin kivoihin osioihin:D
    Nostan hattua niille, jotka tuosta vain suitsait tekevät tuollasia!

    VastaaPoista

Vaikka vain sana tai kaksi, tekee minut hyvin iloiseksi!