Säärystimet syysvärisestä Joki- langasta

Ihastuin Novitan Joki -lankaan, en millään ole voinut olla ostamati sitä kokoajan lisää Valintatalon tarjouksesta, vaikka rahat on tiukalla. Mutta pitäähän sitä olla jotain, mistä saa itelleenkin hyvää mieltä- eikö se niin mene, että kun äiti on onnellinen, koko perhe  on onnellinen?

Nämä on virkattu pylväillä, kumpaseenkin kului yksi lankakerä. Samasta langasta oon virkkaamassa torkkupeittoa. Tai no, jos en jaksa virkata peittoa, niin siitä tulee tyynynpäällinen. Jonka meijän koira sitten nuhjaa. Kun sen lähemmäs lampaita se ei pääse. Kasvattajan luona pentuna on sosiaalistettu lampaisiin, sieltä muistoja kai,ja geeniperimässäkin varmasti on tämä villasta tykkääminen. Yritän aina muistaa piilottaa kaikki langat joissa on villaa, muuten niitä keriä saa selvitellä seuraavaan kesään asti. Yleensä unohdan kuitenkin sen keskeneräsen työn piilottaa, ja sieltähän se piakkoin löytyy lattialta koiran pään alta ihan muodottomana ja varsinkin täynnä valkoisia karvoja....

Viime viikonloppunahan meillä jo tehtiin ekat pipparskakut. Tai minä poltin ne ekat, perinteitä kunnioittaen. Ite sain kyllä syyäkkin ne palaneet koirien kanssa...hih!

Samalla piti alkaa jotain muutakin paistamaan, kun kerran uuni oli lämmitetty, tytär kun halusi leipoa pullaa, ihan tavallista vain. Ei tarvinnut kauhian paljon neuvoa, aika näppärä leipurinalku!

Muistelen että kotona oli ikäänkuin perinteenä, että lauantaina leivottiin pullaa, pitkoja, korvapuusteja ja semmoisia. Tosin kun äiti oli vuorotyössä, niin isäkin leipoi, olihan hän ollut nuorempana leipomossa töissä. Omien lasten kanssa on tullut perinteeksi vähän enemmänkin tuo sunnuntaipäivän leipomishetki.

Hauskaa ja kauhistuttavaa karmaisevaa viikonloppua!