- Ai siis täh?
Ensimmäisen lausahduksen sanoi kohta 12 v. tyttäreni, arvaattekin että minä olin tuo ihmettelijä.
Blogimaailma on itselle vieläkin sen verran outo ja ihmeellinen, että joskus sitä miettii ihan tosissaan tätä omaa kirjoittamista. Että onko siinä mitään järkeä, onko motivaatiota, kenelle tätä oikein kirjoittaa ja sen sellasta. Pitäskö minunkin tehä videopostauksia?
Kun ei ole oikein mitään sellaista painavaa sanottavaa mistään, niinkun vaiks politiikasta. No politiikka nyt ainakaan ei oo ikinä mua kiinnostanut tipan vertaa! Itelle en sillä tavalla kirjoita, että kävisin jälkeenpäin mitenkään selailemassa, mitä on tullut kirjoitettua. En myöskään muista koskaan, että täällä omassaki blogissa vois olla joitain reseptejä, vaan aina googletan. Mutta kyllä, kirjoitan itteeni varten, sillä bloginpitäminen on mulle jonkinlainen henkireikä kaiken keskellä. Ja sitä tietysti pikkusen toivois vuorovaikutusta, eli niitä lukijoiden kommentteja. Kun ne vaan jotenkin ihan ihmeesti piristää ja saa hyvälle tuulelle. Se on sitä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kaikki me haluamme kuulua johonkin.
 |
| Photo from Twitter |
Minussa on vähän sellasta vikaa, että jos en ole kirjoittanut mitään muutamaan päivään, tunnen siitä jotenkin huonoa omaatuntoa. Soimaan itteeni, että kun olen niin hirveen saamaton ja laiska ja päässäkin suttaa välistä pelkkää tyhjää. Jos joku muu sanois noin, oisin tietty heti kannustamassa sanojaa, tyyliin, että kirjoitat silloin kun hyvältä tuntuu jne.
Onko teillä samanlaisia ajatuksia ja tuntemuksia?
On myös välillä vaikeaa vetää rajaa siihen ,mistä ja miten kirjoittaa. Kun kirjoittaa omana itsenään, joutuu aika paljon miettimään, mitä tänne julkisuuteen laittaa tulemaan. Joskus tekis mieli paljastaa kaikki, varsinkin, kun on vaikeaa ja onnetonta, sitä haluaisi jakaa sen.
 |
| Photo from iBelieve.com |
Tietysti myös ne ilot ja onnen hetket.
 |
| photo from Twitter |
Mutta onneksi sitä varten on ystävät, voi ystäväraukat! Mitä jouduttekaan kestämään.
 |
| Photo from Twitter |
Ihailen niitä, jotka pitävät blogia vain yhdestä aiheesta. Itselläni on tapana rönsytä joka puolelle, mutta tuleeko silloin mistään kunnollista? Mutta en vain ymmärrä , miten jaksasin kirjoitella vain yhdestä aihepiiristä, ja miten sitä asiaa riittäisikään aina siitä samasta? Onneksi on teitä, käsistänne käteviä leivonta, puutarha ja sisustus ym. -bloggaajia. Niin että minun ei tartte. Saan olla ihan just niin rönsyilevä kuin tuntuu.
Illalla kirjoitan sitten vielä runoja , pöytälaatikkoon.
Mukavia luku- ja kirjoitushetkiä teillekin !
Hyvää viikonloppua!
Anne
Hei Anne,kiitos mukavista kommenteistasi blogissani,tulin vastavierailulle ja jään vähän katsomaan mitä täältä löytyy...
VastaaPoistaHei kiitos itsellesi :)
PoistaTervetuloa lueskelemaan !
Minä myös tänne tulin katsomaan ihmettelyjäsi...
VastaaPoistaTotta turiset - tuo vuorovaikutus on aikalailla jäänyt blogimaailmassa. Ja uskonpa, että syy siihen on tablettimaailmassa. On yleistä, että sillä vaan selaillaan, koska kirjoittaminen onkin sitten hitaampaa kuin tietsikalla ollessa... vaikka onhan sekin eräänlainen tietsikka... hitaampi sellainen. Varsinkin tälläiselle pitkäkyntiselle :((
Sinulla on lifestyle-blogi ja jatka vaan samaan mukavaan tyyliisi... ♥
On totta, että kun jää postauksia tekemättä on vähän semmonen ontto olo... sitä on niin "koukussa" tähän hömppään :))
Toivotaan, että tuo vastavuoroisuus ei loppuisi kokonaan... sen kautta tulee lukijoita. Bloggari tietää, että siellä joku tekstejä lukeekin. Ja mielipiteetkin ovat tervetulleita. Ei tarvitse olla samaa mieltäkään. Tärkeää se on oikeasti.
Yritetään se joku puumerkki joskus jättää käynnistämme... vaikkapa pikku "♥".
Mukavaa viikonloppua sinulle :)
Kiitos Ainosofia.
PoistaItsellä on tosi vähäistä myös tuo kommentointi toisten blogeissa, kun ei ole muka aikaa.
Aina sitä ajattelee, että minä sitten paremmalla ajalla....mutta nyt olen päättänyt, että tästä lähin kommentoin aina heti, ehkä se tuo jollekin hitusen iloa.
Minulla ei ole inspiraatioblogi, mutta ehkä kuitenkin vähän liikaa omassa mielessäni samastun sellasiin ja mietin liikaa mitä voin kirjoittaa. Ja sitten kun näkee, että on lukukertoja suuri määrä , mutta ei kommentteja, sitä vähän masentuu. Miettii että miksi ei kukaan sano mitään.
Hyvä huomio tuo mitä sanoit tableteista, en ollut tullut ajatelleeksikaan! Meiltäkin löytyy talosta yksi sellanen, mutta kerran kokeiltuani en ole viitsinyt enää. Oon vähän konservatiivinen tai jotain:)
Tosi hauskaa viikonloppua sinullekin!
Mäkin aina poraan kommenttien perään vaikka itekkin olen tosi laiska kirjottelemaan... Mutta jatketaan samaan malliin ei aina tarvi olla sanottavaa... Riittää kun ollaan täällä toisiamme varten :)) IHanaa kesää sulle!
VastaaPoistaNäin jatketaan:)
VastaaPoistaIhanaa ja lämmintä kesää sullekin!