perjantai 18. lokakuuta 2013

Välimerellinen kasviskeitto

Pitkään on tehnyt mieli tomaattikeittoa, ja kokeilin tänään yhtä ohjetta , jonka tietysti muuntelin sopivaksi kaapista löytyviin aineksiin.

Tosi helppo ja nopea keitto.


 ½ kesäkurpitsaa
1 munakoiso
1 paprika
400 g tomaattimurskaa
n. 8 dl kanalientä
yrttimaustetta
basilikaa
oreganoa
suolaa
mustapippuria
leipäpaloja , paahdettuja

Pilko pestyt vihannekset, laita ne mausteiden ja tomaattimurskan sekä kanaliemen kanssa suureen kattilaan. Keitä  hiljalleen, kunnes vihannekset ovat pehmeitä.


Soseuta ja lisää nestettä jos siltä tuntuu.

Paahda leipäkuutioita öljyssä , mausta yrttisuolalla. 



Tarjoile paahdettujen leipäpalojen kanssa, raejusto sopii myös hyvin tarjoiluun.

torstai 17. lokakuuta 2013

Sammaltähden valmistus

Sopiva päivä tehdä joulutähtiä, sillä ainakin täällä Oulussa satoi ensilumi.

Kun sammal on kuivunut, on aika alkaa työstämään sitä. Ota esille:



  • sakset 
  • vihreää ompelulankaa
  • sanomalehtiä tms alustaksi sopivaa
  • leivinpaperia kaavantekoon
  • tukevaa pahvia
  • nauhaa tai rautalankaa ripustuslenkiksi


jos pahvi ei ole tarpeeksi tukevaa, 
niin leikkaa kanaverkosta samanmuotoinen pala pahvin päälle

tässä kuvassa näet kaavan, et välttämättä tarvitse sitä, sillä tähtihän on helppo leikata myös vapaalla kädellä



Kiinnitä ripustusnauha ihan ensimmäiseksi vaikka nitojalla. Voit käyttää myös liimaa.


Ota mahdollisimman suuria paloja sammalta ja kieputa ompelulankaa tähden ympärille ristiin rastiin




Minun tähdestäni tuli tämmöinen



Sopivan helppoa ja mukavaa , nopeatekoistakin!

Hauskaa torstaita Sinulle!
Anne

tiistai 15. lokakuuta 2013

Sammalessa

 Jos mennään sieneen ja marjaan, niin tässä tapauksessa kai sitten sammaleen vai sammaleeseen? Hmm..


Mun täytyy nyt heti alkuun julistaa taas, että kyllä siellä metsässä samoillessa pää puhdistuu.
Tulomatkalla huomasin ilokseni, etten ollut ajatellut varmaan puoleen tuntiin yhtään ikävää ajatusta!
Jes.
 


Kuvassa koiran jalkojen juuressa näkyvä vekotin ei ole tarkoitettu sammalen nykkimiseen ( ne lähtee irti maasta ihan helposti sormin) vaan samalla reissulla suoritettavaan koiranturkin perkaamiseen. Tällä kertaa karvat jäi maahan lintujen vietäväksi, vaikka usein otankin karvat talteen huovutusta varten.






Siinä ne nyt kuivuu sanomalehden päällä saunassa. Nää oli todella märkiä, ja painavia! Sauna ei tosin ole päällä, luotan ihan pelkkään lattialämmitykseen. Kerran nuorena tyttönä saunankiukaan lähes ilmiliekkeihin sytyttäneenä olen oppinut läksyni, tosin yhdellä kissanpennulla ja matolla oli hieman osuutta asiaan.

Saapa nähdä, millaisia tähtösiä saan näistä aikaan.
Mukavaa loppupäivää ystävät!
Anne

Vaahtokarkkia ja sammaltähtiä

Nyt on oikeesti niin ihana aurinkoinen aamu, että ajattelin lähteä koiran kanssa tuonne lähimetsään. Nimittäin hakemaan vähän sammalta. Eräs ystävä toi mulle lainaksi tämmöisen kirjan:


Olin vähän yllättynyt ja ehkä hiukan tuntui myös siltä, että mitä mitä, en nyt jaksa innostua yhtään. On tuo jaksaminen välillä vähän kortilla, niin kuin kaikilla äideillä on. 
Mutta kun on käsillä tekevä ihminen, ei kauaa kykene olla tekemättä. Niinpä selasin kirjaa tässä tänä aamuna viimein ja tuo sammaltähti oli sellainen , jota voisi kokeilla.

Kuvat olen napsinut siis tästä Miia Seppälän kirjasta .
Tarvittaisiin vain sammalta, vihreää ompelulankaa ja tukevaa pahvia. Sekä nauhaa tai rautalankaa ripustukseen. Kirjassa on paljon aivan ihania ohjeita, hyvin yksinkertaisiakin.


Mutta tämän haluan teille jakaa:



Mukavaa päivää!
P.S. Tilauksesta teen edelleen höyhensiipiä, sekä huovutettuja siipiä, myös jälleenmyyntiin.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Onko pakko haravoida

Puitten ja pensaitten pudottaessa lehtensä tulee nyt mieleen, että onko ihan pakko haravoida? Kun ei se aivan mielipuuhaa ole. Tietysti, saahan siinä liikuntaa ja raitis(ilmamyrkytyksen)ta ilmaa. Mutta saan sitä paljon muutenkin juuri nyt, ja lasten kanssa pitäsi pyöräillä vielä illalla kirjastoautollekin.

Tältä näyttää meidän pihassa. Aika epätoivoiselta, tulee mieleen.




orvokit eksyneet kukkapenkin taakse seinän viereen, kivikossa kukkivat kohtuu hyvin vielä lokakuussa.
 Miten se on niin vaikeaa tarttua siihen haravaan? Mutta eipä mennä pelon kautta , vaan toivon. Kun sen saa vihdoin aikaiseksi, huomaa että sehän onkin ihan kivaa. Samalla mieleen muistuu jostain lukemani artikkeli, jossa oli tutkittu, että haravointi on ihan yhtä hyödyllistä sydämelle, kuin kuntosalilla harjoittelu. Eikä tarvitse kuulemma rehkiä kuin pienissä jaksoissa, kunhan päivässä tulee yhteensä noin puoli tuntia! Siis sitä haravointia. En muista , kuinka paljoa salireeniä tuo vastaisi... mutta uskoisin että normaali reenikertaa, itse en kyllä salilla käy.

Ainakin jos lehtiä on pihalla paksut kerrokset, hidastaa se maan sulamista sitten keväällä, ja siellä alla olevat kasvustot voivat olla alttiina tuholaisille. Haravoiduilla lehdillä olen aina suojannut pensaita ja ruusuja , eli kasaan pensaitten juureen haravointijätettä ja ruusujen päälle kukkapenkkiin. Ettei raukat paleltusi pakkasella.

Kivikossa viihtyy hyvin myös metsämansikka!

Mutta jos lehtiä jää talveksi pihaan vain vähäsen, siitä voi olla hyötyä ,sillä ne maatuessaan vain lisäävät ravinteita. Jos vielä haluaa, niin lehdet voi silputa ruohonleikkurilla. Tämä jää nyt itseltä tekemättä, tuon reuman takia en saa leikkuria nykäistyä käyntiin enkä pysty paljoa sitä leikkuria pitämään muutenkaan. Vaikka onkin lihasta käsissä, niin eipä ole ruista ranteessa jatkuvan tulehdustilan vuoksi.

Hauskinta on, että saman päivän iltana, kun olin aamusella aloitellut tätä postausta, yllättäen pihallemme ilmestyi oikein kaksin kappalein tämmöisiä puutarhaenkeleitä! Oikeasti tietämättä mitään tulevasta postauksesta, ja pakkohan nämä ihanat naiset oli saada mukaan, niin että muutin sitten kirjoituksen loppua !




Niin että tuli sitten hoidettua se lehtien silppuaminenkin ruohonleikkurilla. 

Hyvää ja leppoisaa viikonvaihdetta!
Anne

lauantai 5. lokakuuta 2013

Sininen lokakuu

Ihanaa lokakuun alkua , ystävät. Tulossa on jonkin verran toivottu postaus juoksuharrastuksestani. Mutta nyt asiaa väreistä. Tiesitkö, että saatat tykätä juuri siitä väristä, jota eniten tarvitset kullakin hetkellä? Jokaisella värillä on oma aallonpituutensa. On väitelty siitä, onko värien vaikutus todellinen vai kuviteltu. En harrasta väriterapiaa, mutta uskon kyllä siihen että sitä haalii ympärilleen värejä, joita tuntee tarvitsevansa.

Valkoinen ei kuulemma ole oikeastaan väri, vaan se sisältää kaikki muut värit. 

Sininen ja vihreä viestivät rauhaa ja luottamusta.

Punainen on energinen, voittajan väri.

Keltainen on eloisa, iloinen, älyllinen.

Turkoosin sanotaan olevan sellainen, ettei se pelota ketään, ja saa vapautumaan.

Musta saattaa olla ikäänkuin suojaväri, se peittää ja salaa, mutta voi myös viestiä auktoriteetista.

Mikä on sinun värisi?

Sisustamisessa ei oikeastaan ole olemassa mielestäni mitään väärää väriyhdistelmää. Onhan luonnossakin lukematon määrä erilaisia väriyhdistelmiä. On vain erilaisia mielipiteitä. Värithän antavat ihmeellisiä vaihtoehtoja eri tunnelmien luomiseen. 

Minulla on ollut nyt menossa sininen kausi, ei pukeutumisessa, mutta kaikessa muussa. Löysin kaapin perälle unohtuneen ihanan GreenGaten kannun



 ja eikö sovikin hienosti tuon emalisen muumimukin kanssa?





Sinistä löytyy astiakaapista kyllä, mutta ehdottomasti täytyy nyt saada kannulle kaveriksi samansävyisiä laseja!




Tämän vaaleansinisen kuplavolkkarin bongasin lähikaupan parkkipaikalta. Mikä mahtava muuten niin apean ja sateisen aamupäivän piristys! Vanhat autot ovat niin hienoja.


Toivotan mukavaa ja rentouttavaa lauantai- iltaa sinulle!

torstai 3. lokakuuta 2013

Uusi lemmikki

Meillä ei ole pitkään aikaan ollut paljoa huonekasveja, sillä jostain ihmeen syystä ne aina meille kotiuduttuaan heittävät lähes poikkeuksetta henkensä. Olen siis ollut jo luovuttamassa sen suhteen.

Ai miten niin pitää kastella ? Niin , mutta kun ei sitä muista. Elämässä on muutakin kuin puutarhanhoito, sanovat sitten kiinalaiset sananlaskut mitä tahansa.

Nyt kuitenkin päätin, että meille voisi tulla uusi lemmikki, ja se on nimeltään rahapuu, myös paratiisipensaaksi sanottu. Koska se vaatii kastelua vain harvoin, se pääsi ostoskärryihini marketin hyllyltä. Raukka.



Minusta tuo näyttää tosi kivalta. Kuvittele,  se voi kasvaa monta metriä korkeaksi! Tosin se kasvaa hyvin hitaasti. Tosin meillä se ei ehkä kasva lainkaan. Siihen nyt vain on varauduttava. Ainoa viherkasvi, jonka tähän astisen elämäni aikana olen saanut pidettyä hengissä useampia vuosia, on kultaköynnös. Sen helpompaa ei ole missään.





Kultaköynnös taitaa olla sitten tämän viherpeukalon seuraava hankinta.



tiistai 1. lokakuuta 2013

Flunssakauden pelastaja

Meillä ainakin on köhitty jo useampi viikko täällä ja oltu puolikuntoisia, jokainen vuorollaan.
Yksi hyvä lääke flunssaan ja potemiseen kuitenkin on, nimittäin suklaan mussutus sohvannurkassa loikoillen .




Oletko maistanut näitä ?





 Itse vannoutuneena Fazerin Sinisen ystävänä olin hiukan epäilevä ensin , ostin nämä ainoastaan,  kun lapsi kärtti, mutta onhan tuo Pandan naama tuossa pakkauksessa kyllä ihan vastustamaton!



 Yllätyinkin ihan iloisesti. Voin kyllä suositella - näitä makuja ainakin. Kannattaa siis maistaa, jos et ole vielä ehtinyt tutustua. 



Ja kun vielä Panda näyttää olevan vastuullisen kaakaonviljelyn tukija, niin maistuu kyllä meille jatkossakin. Jos haluat tietää tästä enemmän, niin käy lukaisemassa tuolla UTZ-sertifioitu suklaa

Mikä on Sinun lempisuklaasi? Vai käykö ihan mikä vain?