Vaikka moni voi ajatella, että tämä minun blogini on yksi sekametelisoppa, niin ajatelkoot. Kirjoitan siitä, mikä milloinkin innostaa, kuohuttaa, vihastuttaa, ilostuttaa.
Tällä hetkellä ärsyttää aika paljon tuo Helsingin kaupungin päätös lopettaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton tarjoama lastenhoitoapu.
Säästetäänkö siinä pitemmällä aikavälillä? Mun mielestä siinä enimmäkseen tuhlataan varoja, sillä tuo palvelu on monille ainoa henkireikä ja todellinen apu, esim . otetaan vaikka pienituloiset yksinhuoltajat ja muut sellaisessa elämäntilanteessa olevat perheet, joilla ei ole varaa maksaa lastenhoitoavusta suuria summia.
Joillekin se saattaa myös olla jopa ainoa kontakti toiseen aikuiseen pitkään aikaan, ja mahdollisuus väsyneellle vanhemmalle päästä yksin , omassa rauhassa käymään vaikkapa siellä kaupassa tai ehkä jopa uimassa tai lenkillä.
Ihan todella tässä säästetään nyt väärästä päästä ja taas riistetään lapsiperheiltä. Mihin tuo johtaa? Siihen, että lastensuojelun tarve vain kasvaa vain entisestään, vaikka se on nyt jo leviämässä käsiin pääkaupunkiseudulla. Moni uupuu ja silloin kärsijänä on lapsi/ lapset. Valitettavasti kaikilla ei ole niitä tukiverkkoja, varsinkin kun tuonne on usein muutettu ehkä juurikin sen työn perässä ja sukulaiset ja ystävät on jääneet kauas kotiseuduille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Vaikka vain sana tai kaksi, tekee minut hyvin iloiseksi!