Luomisen tuskaa

" On sielun tuli, jok' ei viihtyä
ahtaassa tilassaan voi milloinkaan,
vaan pyrkii taakse toivon kaukomaan.
Ja leimahdettuansa sammua
ei voi se, ylhäss' kiivaudessaan
ei väsy mistäkään."

Byron : Childe Harold

Joskus tunnen itseni just tuollaiseksi, taas tätä luomisen tuskaa....löysin Citymarketin alekorista niitä karmeen vihreitä venetsialyhtyjä, ( kuka niitä oikeasti ikinä ostaa? ) ja koska ne olivat vain 10 senttiä kappale, enhän mää voinu niitä siihen jättää! Ei muuten ollu moni muukaan voinu , sillä niitä oli jäljellä ( onneksi ) vaan muutama.

Kasasin niitä kymmenkunta kärryyni ajatuksenani tuunata niistä ihan ultimaattisen nättejä somia pikku tuikkuja kevätkotiin. Mutta kotona en sitten niin millään keksinytkään , kuinka koristaisin ne! Olin ihan tuskissani, kokeilin monia eri variaatioita, mutta mikään ei oikein näyttäny sievältä. Samalla mietin ystävääni, joka on ollut koko talven Espanjassa, ja olin siellä taas pian ajatuksissa jo itsekin.

Miksi ihmisen pitää koko ajan tehdä käsillään jotain? Ja kunpa tekisi edes jotain kunnollista, nämä näpräykset ovat mitä ovat :)

Vähän yli 300 taiteltua sivua vuoden 1938 Ben - Huria , yhtä tuunattua lampunvarjostinta,

paria höyhensiipiä, keittiön laatikoiden siivousta  ja 7 koneellista pyykkiä ( pikapesulla, säästän luontoa ja aikaa , tulee ihan yhtä puhdasta ) myöhemmin lamppu syttyi. Mullahan oli yhdessä kassissa pieniä keriä matonkudetta, harmaata ja valkoista. Kun tämä mun ranne vihoittelee siihen malliin, etten uskalla aloittaa matonvirkkausta, niin johonkin noi pitää hyödyntää. Siispä kieputan ne narut noiden kamaluuksien ympärille.

 Nyt keväällä on ihan pakottava tarve siivota kaappeja, kaikesta turhasta on ihanan vapauttavaa päästä eroon. Löysin poikani kastelahjaksi saaman porontaljan erään kaapin perältä. Se oli unohdettu sinne, koska jostain syystä tästä lähti ihan hirveen paljon karvaa. Ei puhettakaan että olisi voinut lattialla pitää. Niin sitten ripustin sen tuohon seinälle, ja tykkään tosi paljon.

Pienillä nauloilla kiinnitin taljan seinälle, kattilalla hakkasin naulat, koska exä oli vieny vasarankin :)

ihan hyvin onnistui näinkin! Tosin oisin halunnut sen paljon ylemmäs, mutta olkoot nyt tuossa kunnes saan tikkaat tai pidemmän ihmisen apua.