Lauantai- illan haaveiluja

Kuinka monen haaveena on asua maalla, ainakin kesäisin? Elää vaikka omavaraistaloudessa, kalastaa järvestä kalaa, omalta kasvimaalta vihannekset ja ehkä pihamaalla tepastelisi jopa kanoja? Minä ainakin tunnustan. Vähän hassua, juuri maalta kaupunkiin muuttanut kun olen. Kaikkein salaisin haaveeni on asua jossain lämpimässä ja pitää hevosia. Mutta sitten olisin tietysti niin rikas, että minun ei olisi pakko hoitaa hevosia aina itse, vain silloin kun haluaisin ;) Joskus hevosia omistaneena tiedän että se on kovaa työtä . Mutta , aina asiat ei ole pelkästään itsestään kiinni.

Olen pikku tytöstä saakka aina tykännyt katsella naisten lehdistä kauniita kuvia ( jossain vaiheessa taisi Gloriat ja jotkin muut saada kyytiä kun leikkelin kuvia talteen) ja niin olen nytkin viettänyt viime ajat , aina kun ollut vapaata -  ahmimalla lehtijuttuja toinen toistaan upeammista kodeista, taloista , joista jokaisella on tarina kerrottavana. Tykkään ihan kaikenlaisista, valkoisista , moderneista, perinteisistä, väriä pursuvista, kaikki käy!

Olen helpottunut, kun sain muuttoasian jonkinlaiseen järjestykseen ja odotan innolla sitä uutta kotia ,jossa olisi tarkoitus asua sitten pitempään. Outoa mennä asukkaaksi ihan uuteen taloon , muutamien sata vuotta vanhoissa hirsitaloissa asuttujen vuosien jälkeen.  Mehän muutimme alunperin nimenomaan ikivanhaan hirsitaloon sen vuoksi, että takana oli epäonnistunut osakekauppa ja puolen vuoden erittäin paha homealtistus. Sen jälkeen päättelin jotenkin, että oikein vanha hirsitalo joka on terverakenteinen , on meille turvallinen paikka asua. Niin olikin. Nyt sitten nähtäväksi jää, tuliko meille siitä homeesta jotain yliherkkyyttä VOC- päästöille, niitä ymmärtääkseni voi olla ihan uusissa taloissa , materiaalien uutuuden vuoksi. Korjatkaa mielellään, jos olen ihan hakoteillä:)

Kiitokset kaikille jotka ovat osallistuneet kommenteillaan arvontaan, muistakaa linkittää.

Laitan tähän loppuun vielä kuvapalasen upeasta 1930- luvun sohvapöydästä, jonka sain ostettua liikkeeseen. Tuo on sen verran komea , ja niin ihanasti maalattu hiukan antiikkipatinoidusti valkoiseksi, että olisi pikkuisen himottanut tuoda se kotiin. Mutta tässä työssä kun saa nähdä , ostaa ja myydä niin paljon kaunista tavaraa, ihan kaikkea ei enää tarvitsekaan itse. Kun sehän on vain materiaa. Loppujen lopuksi. Vaikkakin kaunista sellaista. Hyvää viikonlopun jatkoa kaikille !